TALVIMYRSKYJÄ

Israelia on riepotellut viimeisten kahden päivän aikana talvimyrsky. Se alkoi perjantaina ja kesti eilisiltaan. Sade ryöppysi ajoittain suurella voimalla ja on tietysti suuri siunaus. Lämpötilat laskivat yöllä lähelle nollaa ja aamulla näkyi talojen seinien vierustoilla pieniä lumenrippeitä. Varsinaista lunta ei Jerusalemissa tänä vuonna satanut, mutta siitäkin pienestä lapset riemuitsivat!

Lähdimme tavan mukaan perjantaina rankkasateessa Tel Aviviin ja vähän jännitin, miten käy katukonsertin. Kun laskeuduimme vuoristosta, sade lakkasi. Vaikka emme Tel Avivissa kastuneetkaan, tuuli puhalsi sen verran voimakkaasti, että konsertti kesti tällä kertaa vain puolisen tuntia ja senkin ajan väistelin lentäviä roskia, pahvilaatikoita ja pelkäsin peltisen katoksen irtoavan ja putoavan päälleni. Vaikka illan musiikillinen puoli olikin heikko, keskustelut olivat sitäkin hedelmällisempiä. Pistäydyin etiopialaiseen kahvilaan, joita alueella on vieri vieressä, ystävän kanssa lämmittelemään kohmeisia käsiä ja juomaan kupilliset teetä. Tarjoilu tässä pienessä kuppilassa olikin erittäin ystävällistä ja eteemme ei tuotu ainoastaan mukissa teetä, vaan mukana oli itämaisia mausteita ja kaikki tarjoiltiin kauniilla tarjottimella.

Ystäväni kertoi kahdesta perheestä, joilla oli molemmilla huomattavia vaikeita terveysongelmia, jotka voivat kohdata meitä jokaista. Molemmissa kohtaloissa oli näkyvissä Jumalan valtava huolenpito, miten Hän tragediankin keskellä johdattaa asioita yllättävillä tavoilla ja on uskollinen. Hän on mukana meidän asioissamme hyvin konkreettisella tavalla ja johdattaa pienimpiäkin yksityiskohtia. Hän kuulee rukouksemme ja vastaa tavalla tai toisella.
Narnia-kirjoissa päähenkilöistä toinen tytöistä, Susan, saa lahjaksi pienen hopeisen torven. Siihen piti puhaltaa vain suuressa hädässä, mutta apu tulisi aina puhaltamisen jälkeen, tavalla tai toisella, joskus yllättävälläkin tavalla. Meilläkin on tällainen hopeinen torvi, rukous Herran Jeesuksen, Juudan leijonan nimessä,  ja kun puhallamme siihen tosissamme, apu tulee aina, yllättävilläkin tavoilla.


Joskus vuorilta alas virtaavat vesimassat aiheuttavat vaaratilanteita, katkaisevat teitä  ja muodostavat vuorenrinteille wadeja, vesiuomia, jotka sitten ovat suurimman osan vuodesta kuivia, kunnes taas uudet sateen saapuvat. Raamattukin puhuu näistä wadeista. Jobin väärämielisiä lohduttajia kutsuttiin tällaisiksi wadeiksi. Heidän apuunsa ja lohdutukseensa ei voinut luottaa. He olivat ehkä joskus täynnä vettä ja elämää, mutta kuivuuden tultua heidän lohdutuksensa loppui. Job 6:14-17 "Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon. Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin. Ne ovat jääsohjosta sameat, niihin kätkeytyy lumi; auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen." Meidän ei tule olla tällaisia olosuhteista riippuvaisia jokia, vaan sellaisia, joiden sisimmästä aina virtaa elämän veden lähde, toisille ja itsellemme virkistykseksi ja lohdutukseksi.

Yksi mukava piirre Israelin myrskyissä on, että vaikka ne ovat rajuja, ne eivät kestä kovin kauaa. Useimmiten muutaman päivän päästä paistaa jo aurinko täydeltä terältä. Tänään sade ja tuulet olivat pois ja huomiseksi on luvattu lämpenevää ja aurinkoa.

HISTORIAN FAKTOJA MUISTIN VIRKISTÄMISEKSI

Seuraavat faktat on otettu internetistä eri lähteistä sekä Ron Cantorin artikkelista "A Two-State Solution is a Three-State Problem". http://messiahsmandate.org/two-state-solution-three-state-problem/ Kuva on Eli B. Hertzelin julkaisusta "Mandate for Palestine". http://www.mandateforpalestine.org/index.html

Kansaa tai valtiota nimeltä Palestiina ei ole koskaan ollut olemassa. Rooman keisari Hadrianus muutti hallitsemansa Juudean provinssin nimen Palestiinaksi vuonna 135AD pyyhkiäkseen kaiken juutalaisuuteen viittaavankin alueelta. Tämän jälkeen vuoteen 1948 eli Israelin itsenäistymiseen saakka alueen, joka on ollut eri kansojen miehittämä, viimeiset vuosisadat Ottomaanien vuoteen 1917, nimenä on ollut Palestiina. Ennen I Maailman sotaa alue ei käsittänyt ainoastaan Jordan-joen länsipuolisia alueita, vaan myös itäiset alueet, itse asiassa koko nykyisen Jordanian valtion alueen.

Kuten ehkä muistamme, I maailmansodan jälkeen vuonna 1917 turkkilaisten hävittyä sodassa, nk Balfourin julistuksen mukaan, juutalaisille luotiin oma valtio Palestiinaan ja suuri maahanmuutto alkoi ei ainoastaan Euroopasta vaan myös ympäröivistä arabivaltioista. Useat näistä arabivaltioista myös karkoitti koko juutalaisväestönsä Israelin perustamisen jälkeen. Tämä julistus sai myös kansainvälisen laillisen voiman vuonna 1920 San Remon konferenssissa.
Jordaniaa ei valtiona ollut olemassakaan ennen vuotta 1921, jolloin britit erottivat silloisesta Palestiinasta 77% sen maa-alueesta ja loivat arabeille oma kansanvaltionsa Jordan-joen itäpuolelle. Tämä valtio sai nimekseen Transjordania.
Kun Englanti vetäytyessään Palestiinasta vuonna 1947 halusi luoda alueelle turvallisuutta ja vakautta, he ehdottivat YK:lle alueen jakoa juutalaisten ja arabien erillisiin valtioihin, huom, EI Israelin ja Palestiinan valtioihin. Kyseessä on silmänkääntötemppu, kun väitetään, että palestiinalaisilta on viety heidän maansa Palestiina! Israel hyväksyi tämän ehdotuksen, vaikka se veloitti lisää sen jo menettämästä alueesta. Palestiinalaiset eivät koskaan hyväksyneet tätä ehdotusta eivätkä koskaan ole sen jälkeenkään perustaneet omaa järjestäytynyttä valtiota, eivät myöskään monet ympäröivät arabivaltiot ole perustaneet tai tunnustaneet valtiota nimeltä Palestiina niiden kahden vuosikymmenen aikana kun Jordania hallitsi Länsirantaa ja Itä-Jerusalemia. Nykyäänkin monilla palestiinalaisilla on Jordanian kansalaisuus ja passi, vaikka asuisivat Israelin alueella.

Israel sen sijaan julistautui itsenäiseksi 14.5.1948. Samana päivänä ympäröivät arabivaltiot ja alueella asuvat palestiinalaiset aloittivat hyökkäyksen Israelia vastaan. Israel kuitenkin voitti sodan. Jordania otti haltuunsa Itä-Jerusalemin sekä Jordanin länsirannan.

Kansainvälisen lain mukaan Israelia ei voi kutsua "miehittäjäksi", koska ei ole ollut mitään valtiota, jonka he olisivat voineet miehittää.

Jerusalemiin rakennettin koko kaupungin läpi kulkeva raitiolinja 2000-luvun alussa. Kilpailutuksen voittivat kaksi ranskalaista firmaa. Raitiolinjan tuli kulkea läpi Itä-Jerusalemin lähiöiden Es Sahl, Shuafat ja Beit Hanina. PLO valitti Ranskan tuomioistuimelle, että raitiolinjan rakentaminen heidän alueelleen oli laitonta. Asiaa tutkittiin korkeimmassa oikeudessa ja tultiin siihen tulokseen, että Israelin läsnäolo näillä alueilla oli täysin laillista ja kansainvälisten lakien mukaista. Heillä oli oikeus huolehtia alueen infrastruktuurista ja hyvinvoinnista, mitä raitiolinja tulisi tukemaan.  PLO hävisi oikeudenkäynnin ja joutui maksamaan suuret sakot kyseessä olleille firmoille. PLOn syyte katsottiin jopa oikeutta halventavaksi, eikä tuomioistuin katsonut olevan asianmukaista ottaa osaa yksityisten ihmisten mielipide-eroavaisuuksiin ja kiistoihin, sillä kyseessä ei ollut valtiollinen asia. Raitolinja valmistui vuonna 2011.

JERUSALEM - VÄKIKIVI JA JUOVUTTAVA MALJA

Maailman tilanne ja Donald Trump Maailma on viime vuosina kokenut suuria käänteitä, niin poliittisesti kuin sosiaalisesti; tuhansia ihmisiä on paennut Lähi-Idästä väkivaltaa ja sotia Eurooppaan, islamin nousu ja väkivaltaistuminen on suuri uhka Länsimaillekin. Viimeksi viime vuoden lopulla käytiin USAn presidentin vaalit ja tunteita kuohuttaa uuden presidentin Donald Trumpin valinta. Hänen virkaanastujaistilaisuutensa aikana eilen 20.1.17 monissa kaupungeissa osoitettiin väkivaltaisesti mieltä hänen valintaansa vastaan ja tänään 21.1. on odotettavissa naisten marsseja ympäri USAta ja jopa eri puolella maailmaa Trumpin edustamia arvoja vastaan; pelätään hänen levittävän rasistisia, seksistisiä ja naisten tasa-arvoa murentavia mielipiteitä, ja tuovan valtaan nk kovia arvoja, antavan etuoikeuksia Amerikan keskiluokalle köyhälistön kustannuksella. Kuitenkin uusi presidentti on antanut ymmärtää kannattavansa kristillisiä arvoja (tätä osoittaa jo se, että hän on nimittänyt avoimesti kristinuskoa tunnustavia ministereitä eri tehtäviin), hän on pro-life-kannattaja ja Israelin ystävä, aivan päinvastoin kuin edellinen presidentti Obama, puhumattakaan hänen vastaehdokkaastaan Hilary Clintoninsta. Aika tulee näyttämään hänen työnsä todelliset hedelmät.

Taistelu Jerusalemista Samanaikaisesti Israelin tilanne on ollut yhä voimakkaammin niin uutisissa kuin keskustelun aiheena kansainvälisillä areenoilla. Viime keväästä ja UNESCOn pöyristyttävästä julkilausumasta alkaen Israelin oikeus maahansa ja vuosituhansien kulttuuriperintöönsä on asetettu yhä vakavammin vaakalaudalle. Presidentti Obaman ja hänen hallituksensa viimeisiä yrityksiä ennen vallasta poistumistaan oli saada aikaan kansainvälinen päätös Israelin jakamisesta kahtia ja Palestiinan valtion perustamisesta ilman kummankaan osapuolen läsnäoloa. Tämä kokous pidettiin Pariisissa viikko sitten 15.1. 70 maailman valtion ulkoministereiden läsnäollessa.
Konferenssiin agendana oli luoda Palestiinana valtio ennen vuotta 1967- tapahtuneen sodan rajoille, tunnustaa tämä uusi valtio kaikissa kansainvälisissä elimissä, pakottaa Israel lopettamaan siirtokuntien rakentaminen ja vetäytyä valloittamiltaan alueilta, múkaan lukien Jerusalemin Vanha kaupunki ja sen juutalaiskortteli. Jos Israel ei noudattaisi näitä sääntöjä, muilla mailla olisi oikeus boikotoida sitä kaikilla alueilla. Jos rakentamista jatkettaisiin nk "Vihreän linjan" ulkopuolella, tätä voitaisiin pitää terrorismiin verrattavana tekona ja sitä voidaan vastustaa aseellisin keinoin. Arabivaltiot odottivat luonnollisesti paljon tältä konferenssilta!
Uskon, että kokouksen vesittynyt tulos oli paljolti uskovien rukousten tulosta! Loppulausumassa mainittiin laimeasti, että rauhanneuvottelujen toivotaan jatkuvan Israelin ja Palestiinan välillä, ja että todellisen jaon on tapahduttava molempien osapuolten neuvottelujen tuloksena. Miehityksestä ei puhuttu enää mitään. Jopa Amerikan ulkoministeri Kerry soitti Netanjahulle konferenssin jälkeen ja sanoi, että tulevaisuudessa USA tulee kayttämään veto-oikeuttaan Israelin puolesta, toisin kuin joulukuun alustavassa äänestyksessä YK:ssa. Asiaan vaikutti myös huomattavasti Englannin uuden pääministerin Theresa Mayn jyrkkä lausunto joulukuussa, jossa hän suorasanaisesti tuomitsi konferensiin pyrkimykset vaikuttaa suvereenin valtion (Israelin) jakoon. Hän lähetti Pariisiin vain ulkoministeriönsä sihteerin ja muita edustajia, ei itse ulkoministeriä, näin alleviivaten konferenssin turhuutta.
Rukousten lisäksi on hyvä, että on rohkeita ihmisiä, jotka nousevat vastustamaan mielettömyyttä ja laittomuutta!

OPETUKSIA ERÄMAASSA

 Noin vuosi sitten kirjoitin blogin otsikolla "Historian oppitunteja" ja kerroin käynnistäni Daavidin wadissa. Tällä viikolla tein paikkaan retken uudestaan ja se teki minuun jopa vielä voimakkaamman vaikutuksen. Jylhät (ja jyrkät, kuten tulin huomaamaan!) vuorenrinteet, rotkot, solisevat vesiputoukset, alueen eläimistö ja taustalla häämöttävä Kuollut Meri ovat uskomattoman kauniita. Ne kertovat jotain Jumalan majesteettisuudesta ja suuruudesta Ja nostavat katseen Luojaan. Se oli retkeni tarkoituskin tällä kertaa, sillä halusin hiljentyä luonnon keskellä. Parempaa paikkaa tähän ei olekaan!!

Aikaisemmilla kerroilla olen käynyt vain alemmilla rinteillä, jossa putoukset sijaitsevat. Nyt päätin kiivetä ylemmäs, vaikka polku vaikuttikin yllättävän jyrkältä. Nuoret ja vanhemmat turistit ja retkeläiset kuitenkin patikoivat urheasti ylös, ja minäkin päätin seurata heitä. Matka osoittautui haasteelliseksi, askelmat olivat korkeita ja vain osalla matkasta oli kaiteet. Mutta selvisin ylös kuitenkin, muutamia lepotaukoja pitämällä ja päättämällä olla katsomatta alas! Sillä minulla on voimakas korkean paikan kammo! Mutta tällä retkellä koin sen voittamisen riemua! Pääsin Daavidin luolan lähistölle, mutta tie sinne oli suljettu polun kosteuden ja liukkauden takia. Alastulo sujui osan matkaa askel kerrallaan pyllymäkeä, sillä sääret olivat jo maitohapoilla noususta ja polvet tutisivat. Mutta olo oli voittoisa ja riemullinen tämän haasteen jälkeen!

On myös helppo nähdä, miksi kuningas David valitsi juuri tämän paikan piilopaikakseen paetessaan Saulia. Paikka on lähes saavuttamaton ja tarpeksi kaukana valtakunnan pääkaupungista, jossa Saul majaili. (1 Sam 24: 1 "Mutta Daavid lähti sieltä ja oleskeli Een-Gedi vuorten huipulla.") Vuorenrinteet ovat täynnä luolia, joihin on suuremmankin armeijan joukon helppo piiloutua. Tänne kuningas Saul kuitenkin eräänä päivänä etsiessään Daavidia eksyi - ja jopa juuri samaan luolaan, jonka perällä Daavid lymyili! Jumala nöyryytti Saulin vihaamansa miehen edessä. Saulin kyykistyttyä tarpeilleen luolan perällä, Daavidilla oli oiva tilaisuus surmata hänet, puolustuskyvyttömän miehen. Mutta Daavid sen sijaan jätti tilaisuuden käyttämättä ja leikkasi huomaamatta palan Saulin viitasta, todistukseksi tästä mahdollisuudesta. Siitäkin hän koki huonoa omaatuntoa ja nöyrtyi Saulin edessä. Hän jätti koston ja tuomion Jumalalle, eikä halunnut koskea Jumalan kerran voitelemaan kuninkaaseen. Hän ei halunnut väkivalloin ottaa kuninkuutta itselleen vaan odotti Jumalan aikaa. Jopa Saul tunnisti tämän, ja huudahti: "Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa." (1 Sam 24: 18) "Katso, nyt minä tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä sinun kädessäsi." (Jae 21) Ja Jumala ajallaan ja tavallaan asetti Saulin ja tämän suvun syrjään ja nosti Daavidin valtaistuimelle.Mikä valtava opetus nöyryydestä ja Jumalan odottamisesta!

Toinen opetus tuli bussissa kotimatkalla. Näin vuorenrinteellä pienen, noin 10 vuohen aitauksen, joka oli tehty oksista. Keskellä oli yksi vahva ovi. Muistin Jeesuksen vertauksen hyvästä paimenesta.  Lammasaitaus voi olla Israelissa myös kivistä tehty tai nykyään betonista, kuten usein näkee. Joka tapauksessa aitauksen tarkoitus on pitää lampaat yöllä koossa ja turvassa. Jeesus sanoi (Joh 10:1-) "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri." Ovenvartija avaa paimenelle ja lampaat tuntevat hänet, eivät säiky. Mutta varkaat menevät aidan yli ja lampaat pelkäävät häntä. Näitä aitojen yli kiipeilijöitä on seurakunnissakin valitettavasti nykyään monia. Jotka yrittävät saada asemaa ja vaikutusvaltaa ihmisten elämässä oikotietä, unohtaen, että todellinen Jumalan antama auktoriteetti tulee vain palvelemisen kautta ja Jumalan kutsusta, järjestyksessä ja rauhassa. Eikä palkkalainen puolusta lampaitaan suden nähdessään vaan pakenee ja jättää lampaat suden armoille. Hän ei välitä lampaista todella. Todellinen paimen, joka ei ole tehtävässä vain taloudellisen hyödyn takia, on sitoutunut laumaansa, tuntee jokaisen nimeltä ja on valmis jopa kuolemaan lampaidensa vuoksi, puolustaessaan heitä! Jeesus on meidän esimerkkimme tästä. Lampaidenkin on viisasta opetella kuuntelemaan paimenen ääntä ja seurata sitä.

Jeesus sanoi myös, että hän on lammastarhan ovi. (Joh 10: 7) Kuten mies kuvassa, ei kukaan eikä mikään pääse lampaiden kimppuun muuten kohtaamalla ensin hänet! "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." (Joh 10: 9-10)

Jeesus on ovi uuteen elämään. Tämä on suuri lupaus meille! Hän avaa meille monenlaisia ovia, saamme käydä sisään ja ulos, löydämme hyvän laitumen ja yltäkylläisen elämän.

RAJOISTA, SUHTEISTA JA LÄHESTYMISKIELLOISTA

 Olen työssäni niin Suomessa opettajana kuin täällä Israelissa naistenkeskuksissa joutunut pohtimaan ja selvittelemään erilaisia ihmissuhteita ja niistä johtuvia ristiriitoja. Monet jo lapsuudessa saadut itsetunto-ongelmat ja erilainen hyväksikäyttö vaikuttavat vielä vuosienkin jälkeen ja samoja kuvioita voidaan toistaa kerta toisensa jälkeen. Terve omanarvon tunto voi pelastaa monelta ongelmalta ihmissuhteissa ja turvallinen lapsuus antaa eväitä aikuisen elämän rakentamiseeen.
Persoona rakentuu ja kasvaa omaksi itsekseen juuri rakastavassa, hyväksyvässä ja kannustavassa ilmapiirissä. Perhe voi parhaimmillaan olla tällainen kasvualusta, jossa on hyvä oppia rajoja ja hioutua toisten kanssa. Mutta mikään perhe, parhainkaan, ei ole täydellinen ja onneksi on mahdollisuus eheytyä myös myöhemmin. Mm Jumalan rakkauden ja seurakunnan perheyhteyden kokeminen voi antaa tällaisia korvaavia kokemuksia.
Monet naistenkeskuksissamme olleista naisista ovat kokeneet hyvinkin rajuilla tavoilla heidän rajojensa, persoonansa rikkomista, joko henkisellä tasolla tai jopa fyysisesti. Tämä altistaa monenlaisille riippuvuuksille ja vaikeuttaa terveiden ihmissuhteiden luomista. Kun luottamus on rikottu, ihminen eristäytyy ja pahimmassa tapauksessa kyynistyy.

Jerusalemin uutisissa on tällä viikolla kuohuttanut perhetragedia, joka kosketti vielä enemmän siksi, että se tapahtui aivan naistenkotimme läheisyydessä. Uskonnollinen isä meni päivällä vajaaksi tunniksi synagoogaan rukoilemaan tapansa mukaan ja pelatessaan löysi neljä lastaan kuristettuina, vaimon hirttäytyneenä ja asunnon tulessa. Aluksi epäiltiin, että vaimo oli epätoivoissaan tai mielenhäiriössä tehnyt teot, mutta sittemmin tutkimuksissa on havaittu, että yhden ihmisen on mahdotonta ehtiä tekemään kaikkea niin pienessä ajassa. Kyseessä on ehkä kuitenkin ulkopuolisten tekemä väkivallanteko.
Väkivaltaisissa suhteissa puolustautumiskeinona voidaan joskus joutua käyttämään lähestymiskieltoa, jolla uhkaava osapuoli pyritään pitämään välimatkan päässä uhristaan. Viime viikkoina olen joutunut erittäin läheltä seuraamaan tällaista tilannetta ja siinä sivussa tutustunut myös Israelin oikeuslaitokseen. Kyseessä oli pakkomielteeksi kehittynyt riippuvuus toisesta henkilöstä, jota pommitettiin kymmenillä tekstiviesteillä päivittäin, etsittiin kaikki mahdolliset tiedot, uhkailtiin perheenjäsenten vahingoittamisella ja tilanne lopulta, useiden torjumisten ja kieltojen jälkeenkin olla missään tekemisissä, päättyi "uhrin" asuntoon puoliväkisin tunkeutumiseen. Tässä vaiheessa asia oli jo poliisin asia.
Ihmissuhteet ovat hienovarainen asia. Jokaisella on oikeus tuntea olevansa kunnioitettu ja arvostettu läheisissä suhteissa. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä ja niiden asialliseen ilmaisemiseen. Jokaisella on myös oikeus poistua epämiellyttävistä tai pelottavista tilanteista, olivatpa ne sitten somessa tai reaalielämässä, lupaa kysymättä. Rakkaus ja ystävyys eivät myöskään synny pakottamalla, väkisin. Se on yksi ystävyyden kauniista puolista. Ne ovat aina lahja meille! Niin myöskin Jumalan rakkaus. Sitä tarjotaan meille, kuten ystävyyttäkin voidaan tarjota, mutta meidän tulee vapaaehtoisesti ottaa se vastaan.

Myös Raamattu puhuu paljon turvamuureista, porteista ja rajoista. Tässä muutamia niistä:
Ps. 122:7: Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.
Ps 48:13-14 Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, lukekaa sen tornit. Tarkatkaa sen muurit, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle.
Jes 62:4, 6  Ei sinua enää sanota "hyljätyksi", eikä sinun maatasi enää sanota "autioksi", vaan sinua kutsutaan "minun rakkaakseni" ja sinun maatasi "aviovaimoksi", sillä Herra rakastaa sinua, ja sinun maasi otetaan avioksi. Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko.
Ps. 51:18 Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit.

TAMMIKUUN 1. PÄIVÄNÄ 2017

Tänään vietettiin, Uuden Vuoden päivän lisäksi kirkkovuoden kahdeksatta päivää Jeesuksen syntymästä, eli hänen ympärileikkauksensa ja nimen annon päivää. Tämä päivä oli ennen merkittävä kirkkovuoden juhla, n 1960-luvulle saakka, pastorin puheen mukaan, sitten sen merkitys väheni ja Jeesuksen juutalaisuus on muutenkin jäänyt vähemmälle huomiolle.
Sanotaan, että Luukkaan evankeliumin toinen luku kaikkein selvemmin tuo esille Jeesuksen taustan ja sen ympäristön, johon hän syntyi. Hän oli kuin kuka tahansa juutalainen vauva, vanhemmat, Maria ja Joosef noudattivat kaikkia Tooran sääntöjä, ja niin Jeesuskin ympäileikattiin kahdeksantena päivänä syntymän jälkeen ja Maria toi hänen siunattavaksi temppeliin ja uhrasi määrätyt uhrit (kaksi nuorta kyyhkystä), Luuk 2:21-40. Hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut jo ennen hänen syntymäänsä. Jeesus - Jeshua on tietysti merkittävä nimi, se tarkoittaa Pelastajaa. Se oli hyvin yleinen nimi tuohon aikaan, kuten nimillä on tapana olla eri aikoina. Ne myös kuvastavat ihmisten toiveita, haaveita ja pyrkimyksiä. Meilläkin sodan aikana ristittiin moni poika Voitoksi, Toivoksi tai Taistoksi. Jeesuksen syntymän aikaan n joka 7. poika oli Jeshua tai Joshua. Suosittuja olivat myös Sh'mon ("Hän kuulee"), Johanan (Jumala on armollinen) ja muut suurten kansallisten johtajien ja sotapäällikköjen nimet. Odotettiin Messiasta, vapauttajaa Rooman vallan ikeestä!
Jeesuksen syntymä toi koko maailmalle ja kaikille ihmisille vapautuksen, valon ja toivon vielä konkreettisemmin kuin pelkästään olisi ollut Israelin kansan vapauttaminen Rooman vallan alta. Hänen nimessään on todella vapautus ja pelastus ja se on merkittävä meille monella tavalla.
Jesaja profetoi hänen nimestään näin:(Jes 9:5)
"Sillä lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on oleva: Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas." Toinen kohta Jesajassa sanoo, että hänen nimensä on oleva Immanuel - Jumala kanssamme. Hän toteutti ja toteuttaa kaiken, mitä hänen nimensä merkitsee. Maailman loppuun saakka ja tulee vielä olemaan Israelin fyysinenkin vapauttaja, toisessa tulemuksessaan!

                         Näillä sänoilla haluan toivottaa meille toivorikasta Uutta Vuotta 2017!