Lähdimme tavan mukaan perjantaina rankkasateessa Tel Aviviin ja vähän jännitin, miten käy katukonsertin. Kun laskeuduimme vuoristosta, sade lakkasi. Vaikka emme Tel Avivissa kastuneetkaan, tuuli puhalsi sen verran voimakkaasti, että konsertti kesti tällä kertaa vain puolisen tuntia ja senkin ajan väistelin lentäviä roskia, pahvilaatikoita ja pelkäsin peltisen katoksen irtoavan ja putoavan päälleni. Vaikka illan musiikillinen puoli olikin heikko, keskustelut olivat sitäkin hedelmällisempiä. Pistäydyin etiopialaiseen kahvilaan, joita alueella on vieri vieressä, ystävän kanssa lämmittelemään kohmeisia käsiä ja juomaan kupilliset teetä. Tarjoilu tässä pienessä kuppilassa olikin erittäin ystävällistä ja eteemme ei tuotu ainoastaan mukissa teetä, vaan mukana oli itämaisia mausteita ja kaikki tarjoiltiin kauniilla tarjottimella.
Ystäväni kertoi kahdesta perheestä, joilla oli molemmilla huomattavia vaikeita terveysongelmia, jotka voivat kohdata meitä jokaista. Molemmissa kohtaloissa oli näkyvissä Jumalan valtava huolenpito, miten Hän tragediankin keskellä johdattaa asioita yllättävillä tavoilla ja on uskollinen. Hän on mukana meidän asioissamme hyvin konkreettisella tavalla ja johdattaa pienimpiäkin yksityiskohtia. Hän kuulee rukouksemme ja vastaa tavalla tai toisella.
Narnia-kirjoissa päähenkilöistä toinen tytöistä, Susan, saa lahjaksi pienen hopeisen torven. Siihen piti puhaltaa vain suuressa hädässä, mutta apu tulisi aina puhaltamisen jälkeen, tavalla tai toisella, joskus yllättävälläkin tavalla. Meilläkin on tällainen hopeinen torvi, rukous Herran Jeesuksen, Juudan leijonan nimessä, ja kun puhallamme siihen tosissamme, apu tulee aina, yllättävilläkin tavoilla.
Joskus vuorilta alas virtaavat vesimassat aiheuttavat vaaratilanteita, katkaisevat teitä ja muodostavat vuorenrinteille wadeja, vesiuomia, jotka sitten ovat suurimman osan vuodesta kuivia, kunnes taas uudet sateen saapuvat. Raamattukin puhuu näistä wadeista. Jobin väärämielisiä lohduttajia kutsuttiin tällaisiksi wadeiksi. Heidän apuunsa ja lohdutukseensa ei voinut luottaa. He olivat ehkä joskus täynnä vettä ja elämää, mutta kuivuuden tultua heidän lohdutuksensa loppui. Job 6:14-17 "Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon. Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin. Ne ovat jääsohjosta sameat, niihin kätkeytyy lumi; auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen." Meidän ei tule olla tällaisia olosuhteista riippuvaisia jokia, vaan sellaisia, joiden sisimmästä aina virtaa elämän veden lähde, toisille ja itsellemme virkistykseksi ja lohdutukseksi.
Yksi mukava piirre Israelin myrskyissä on, että vaikka ne ovat rajuja, ne eivät kestä kovin kauaa. Useimmiten muutaman päivän päästä paistaa jo aurinko täydeltä terältä. Tänään sade ja tuulet olivat pois ja huomiseksi on luvattu lämpenevää ja aurinkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti