Olen työssäni niin Suomessa opettajana kuin täällä Israelissa naistenkeskuksissa joutunut pohtimaan ja selvittelemään erilaisia ihmissuhteita ja niistä johtuvia ristiriitoja. Monet jo lapsuudessa saadut itsetunto-ongelmat ja erilainen hyväksikäyttö vaikuttavat vielä vuosienkin jälkeen ja samoja kuvioita voidaan toistaa kerta toisensa jälkeen. Terve omanarvon tunto voi pelastaa monelta ongelmalta ihmissuhteissa ja turvallinen lapsuus antaa eväitä aikuisen elämän rakentamiseeen.Persoona rakentuu ja kasvaa omaksi itsekseen juuri rakastavassa, hyväksyvässä ja kannustavassa ilmapiirissä. Perhe voi parhaimmillaan olla tällainen kasvualusta, jossa on hyvä oppia rajoja ja hioutua toisten kanssa. Mutta mikään perhe, parhainkaan, ei ole täydellinen ja onneksi on mahdollisuus eheytyä myös myöhemmin. Mm Jumalan rakkauden ja seurakunnan perheyhteyden kokeminen voi antaa tällaisia korvaavia kokemuksia.
Monet naistenkeskuksissamme olleista naisista ovat kokeneet hyvinkin rajuilla tavoilla heidän rajojensa, persoonansa rikkomista, joko henkisellä tasolla tai jopa fyysisesti. Tämä altistaa monenlaisille riippuvuuksille ja vaikeuttaa terveiden ihmissuhteiden luomista. Kun luottamus on rikottu, ihminen eristäytyy ja pahimmassa tapauksessa kyynistyy.
Jerusalemin uutisissa on tällä viikolla kuohuttanut perhetragedia, joka kosketti vielä enemmän siksi, että se tapahtui aivan naistenkotimme läheisyydessä. Uskonnollinen isä meni päivällä vajaaksi tunniksi synagoogaan rukoilemaan tapansa mukaan ja pelatessaan löysi neljä lastaan kuristettuina, vaimon hirttäytyneenä ja asunnon tulessa. Aluksi epäiltiin, että vaimo oli epätoivoissaan tai mielenhäiriössä tehnyt teot, mutta sittemmin tutkimuksissa on havaittu, että yhden ihmisen on mahdotonta ehtiä tekemään kaikkea niin pienessä ajassa. Kyseessä on ehkä kuitenkin ulkopuolisten tekemä väkivallanteko.
Väkivaltaisissa suhteissa puolustautumiskeinona voidaan joskus joutua käyttämään lähestymiskieltoa, jolla uhkaava osapuoli pyritään pitämään välimatkan päässä uhristaan. Viime viikkoina olen joutunut erittäin läheltä seuraamaan tällaista tilannetta ja siinä sivussa tutustunut myös Israelin oikeuslaitokseen. Kyseessä oli pakkomielteeksi kehittynyt riippuvuus toisesta henkilöstä, jota pommitettiin kymmenillä tekstiviesteillä päivittäin, etsittiin kaikki mahdolliset tiedot, uhkailtiin perheenjäsenten vahingoittamisella ja tilanne lopulta, useiden torjumisten ja kieltojen jälkeenkin olla missään tekemisissä, päättyi "uhrin" asuntoon puoliväkisin tunkeutumiseen. Tässä vaiheessa asia oli jo poliisin asia.
Ihmissuhteet ovat hienovarainen asia. Jokaisella on oikeus tuntea olevansa kunnioitettu ja arvostettu läheisissä suhteissa. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä ja niiden asialliseen ilmaisemiseen. Jokaisella on myös oikeus poistua epämiellyttävistä tai pelottavista tilanteista, olivatpa ne sitten somessa tai reaalielämässä, lupaa kysymättä. Rakkaus ja ystävyys eivät myöskään synny pakottamalla, väkisin. Se on yksi ystävyyden kauniista puolista. Ne ovat aina lahja meille! Niin myöskin Jumalan rakkaus. Sitä tarjotaan meille, kuten ystävyyttäkin voidaan tarjota, mutta meidän tulee vapaaehtoisesti ottaa se vastaan.
Myös Raamattu puhuu paljon turvamuureista, porteista ja rajoista. Tässä muutamia niistä:Ps. 122:7: Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.
Ps 48:13-14 Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, lukekaa sen tornit. Tarkatkaa sen muurit, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle.
Jes 62:4, 6 Ei sinua enää sanota "hyljätyksi", eikä sinun maatasi enää sanota "autioksi", vaan sinua kutsutaan "minun rakkaakseni" ja sinun maatasi "aviovaimoksi", sillä Herra rakastaa sinua, ja sinun maasi otetaan avioksi. Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko.
Ps. 51:18 Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti