OPETUKSIA ERÄMAASSA

 Noin vuosi sitten kirjoitin blogin otsikolla "Historian oppitunteja" ja kerroin käynnistäni Daavidin wadissa. Tällä viikolla tein paikkaan retken uudestaan ja se teki minuun jopa vielä voimakkaamman vaikutuksen. Jylhät (ja jyrkät, kuten tulin huomaamaan!) vuorenrinteet, rotkot, solisevat vesiputoukset, alueen eläimistö ja taustalla häämöttävä Kuollut Meri ovat uskomattoman kauniita. Ne kertovat jotain Jumalan majesteettisuudesta ja suuruudesta Ja nostavat katseen Luojaan. Se oli retkeni tarkoituskin tällä kertaa, sillä halusin hiljentyä luonnon keskellä. Parempaa paikkaa tähän ei olekaan!!

Aikaisemmilla kerroilla olen käynyt vain alemmilla rinteillä, jossa putoukset sijaitsevat. Nyt päätin kiivetä ylemmäs, vaikka polku vaikuttikin yllättävän jyrkältä. Nuoret ja vanhemmat turistit ja retkeläiset kuitenkin patikoivat urheasti ylös, ja minäkin päätin seurata heitä. Matka osoittautui haasteelliseksi, askelmat olivat korkeita ja vain osalla matkasta oli kaiteet. Mutta selvisin ylös kuitenkin, muutamia lepotaukoja pitämällä ja päättämällä olla katsomatta alas! Sillä minulla on voimakas korkean paikan kammo! Mutta tällä retkellä koin sen voittamisen riemua! Pääsin Daavidin luolan lähistölle, mutta tie sinne oli suljettu polun kosteuden ja liukkauden takia. Alastulo sujui osan matkaa askel kerrallaan pyllymäkeä, sillä sääret olivat jo maitohapoilla noususta ja polvet tutisivat. Mutta olo oli voittoisa ja riemullinen tämän haasteen jälkeen!

On myös helppo nähdä, miksi kuningas David valitsi juuri tämän paikan piilopaikakseen paetessaan Saulia. Paikka on lähes saavuttamaton ja tarpeksi kaukana valtakunnan pääkaupungista, jossa Saul majaili. (1 Sam 24: 1 "Mutta Daavid lähti sieltä ja oleskeli Een-Gedi vuorten huipulla.") Vuorenrinteet ovat täynnä luolia, joihin on suuremmankin armeijan joukon helppo piiloutua. Tänne kuningas Saul kuitenkin eräänä päivänä etsiessään Daavidia eksyi - ja jopa juuri samaan luolaan, jonka perällä Daavid lymyili! Jumala nöyryytti Saulin vihaamansa miehen edessä. Saulin kyykistyttyä tarpeilleen luolan perällä, Daavidilla oli oiva tilaisuus surmata hänet, puolustuskyvyttömän miehen. Mutta Daavid sen sijaan jätti tilaisuuden käyttämättä ja leikkasi huomaamatta palan Saulin viitasta, todistukseksi tästä mahdollisuudesta. Siitäkin hän koki huonoa omaatuntoa ja nöyrtyi Saulin edessä. Hän jätti koston ja tuomion Jumalalle, eikä halunnut koskea Jumalan kerran voitelemaan kuninkaaseen. Hän ei halunnut väkivalloin ottaa kuninkuutta itselleen vaan odotti Jumalan aikaa. Jopa Saul tunnisti tämän, ja huudahti: "Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa." (1 Sam 24: 18) "Katso, nyt minä tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä sinun kädessäsi." (Jae 21) Ja Jumala ajallaan ja tavallaan asetti Saulin ja tämän suvun syrjään ja nosti Daavidin valtaistuimelle.Mikä valtava opetus nöyryydestä ja Jumalan odottamisesta!

Toinen opetus tuli bussissa kotimatkalla. Näin vuorenrinteellä pienen, noin 10 vuohen aitauksen, joka oli tehty oksista. Keskellä oli yksi vahva ovi. Muistin Jeesuksen vertauksen hyvästä paimenesta.  Lammasaitaus voi olla Israelissa myös kivistä tehty tai nykyään betonista, kuten usein näkee. Joka tapauksessa aitauksen tarkoitus on pitää lampaat yöllä koossa ja turvassa. Jeesus sanoi (Joh 10:1-) "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri." Ovenvartija avaa paimenelle ja lampaat tuntevat hänet, eivät säiky. Mutta varkaat menevät aidan yli ja lampaat pelkäävät häntä. Näitä aitojen yli kiipeilijöitä on seurakunnissakin valitettavasti nykyään monia. Jotka yrittävät saada asemaa ja vaikutusvaltaa ihmisten elämässä oikotietä, unohtaen, että todellinen Jumalan antama auktoriteetti tulee vain palvelemisen kautta ja Jumalan kutsusta, järjestyksessä ja rauhassa. Eikä palkkalainen puolusta lampaitaan suden nähdessään vaan pakenee ja jättää lampaat suden armoille. Hän ei välitä lampaista todella. Todellinen paimen, joka ei ole tehtävässä vain taloudellisen hyödyn takia, on sitoutunut laumaansa, tuntee jokaisen nimeltä ja on valmis jopa kuolemaan lampaidensa vuoksi, puolustaessaan heitä! Jeesus on meidän esimerkkimme tästä. Lampaidenkin on viisasta opetella kuuntelemaan paimenen ääntä ja seurata sitä.

Jeesus sanoi myös, että hän on lammastarhan ovi. (Joh 10: 7) Kuten mies kuvassa, ei kukaan eikä mikään pääse lampaiden kimppuun muuten kohtaamalla ensin hänet! "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." (Joh 10: 9-10)

Jeesus on ovi uuteen elämään. Tämä on suuri lupaus meille! Hän avaa meille monenlaisia ovia, saamme käydä sisään ja ulos, löydämme hyvän laitumen ja yltäkylläisen elämän.