AIKAINEN LINTU SAI MADON KOLMANNELLA KERRALLA OSA 2

     

Unohdin viime osassa mainita sen pienen yksityiskohdan, että poliisien hajoitettua ihmisjoukon ja lähdettyä muihin tehtäviin, joukko kerääntyi n 10 min kuluttua jälleen postin ovelle mistään säännöistä välittämättä. 

     Mutta minä päätin koittaa onneani toisena päivänä. Nyt valitsin postin, joka sijaitsee Beetlehem-kadulla, ja josta joku mainitsi, että siellä on aina tilaa, ei koskaan jonoja. Toiveikkaana astuin sisään eräänä aamupäivänä samalla viikolla; ja sama juttu! Odotin vuoroani ehkä n 30 min ja lähdin ulos. Minulla ei ollut aikaa jonotella koko päivää!

     Kävi niin, että koitti viimeinen päivä ennen matkaani, ja sähkö- ja vesilaskuni olivat vieläkin maksamatta. Minulla oli jo aika stressi, sillä samalle päivälle oli Maxine-kisun lääkäri vielä kerran ennen hoitoon menoa  kuukaudeksi, kissan vieminen toiselle puolelle kaupunkia, pakkaaminen ja asunnon siivous, että siellä voi asua eräs ystävä poissaollessani. Taksi tulisi klo 20.15 hakemaan kentälle. Päätin mennä tällä kerralla TODELLA aikaisin postiin, että varmasti olisin jonon alussa!

Lähdin aamulla aikaisin klo 7.20 postille, joka avattaisiin klo 8.00. Siellä oli jo kuusi henkilöä jonossa ennen minua. Mutta olin numero 7, se oli aika hyvin! Puolen tunnin sisällä pieni käytävä jälleen täyttyi odottajista, paikalla oli ainakin n 40-50 henkeä kun ovet avattiin. Ovella tunkeili taas väkeä ojentamassa käsiään kun ovimies jakoi numerolappuja. Yksi mies kiilasi ilman häpeää eteeni jonossa, ja silloin paloivat hihani! Sanoin kipakasti (hepreaksi!!!), että anteeksi vain, mitä te teette? MInä olen jonossa numero 7 ja etuilla ei voi! Ja se tehosi! Ihmiset antoivat tilaa ja sain kuin sainkin sen numero 7 käteeni! Israelissa oppii pitämään puolensa. Jos ei opi, jää jalkoihin! Olin aika ylpeä itsestäni, että hoidin sen tilanteen, vielä hepreaksi! Ja olin ulkona postista laskut maksettuina ja leimattuina ennen klo 9:ää.

     Minulle jäi hyvin aikaa ajaa eläinlääkäriin klo 10:ksi, jolloin he avasivat, sieltä apteekkiin ja kohti Lenaa, joka oli luvannut ottaa pienen hoitoon matkani ajaksi. Maxinellä oli aivan pienenä rankka silmätulehdus, joka on melkein sokeuttanut sen. Siksi se ei koskaan voi enää olla ulkokissana. Stressini alkoi hiljalleen laukeamaan. Asiat hoituivat kuitenkin! Se siivous kotona vielä odotti.

   Ajoin Lenalta moottoritietä kotiin päin ja ajatuksissani ajoin ohi liittymästä, josta mnun piti poistua. Ei hätää, varmaan tulisi toinen kohta. Ei tullut! Kaiken huipuksi tiellä oli aivan valtava liikenneruuhka, jonka syy ei koskaan selvinnyt, ja autot todella matelivat. Eikä minkäänlaista mahdollisuutta kääntyä moneen kilometriin! Mietin jo, mihin mahdoin päätyä. 

    Tuli jo check-point Beetlehemin lähellä ja tienviitta: Bet Shemesh. No ei ainakaan sinne, sehän on puolivälissä Tel Avivia! Jatkoin ajoa, kunnes vasemmalla puolella tietä näkyi Efrat ja oikealla Neve Danielin siirtokunta. En ollut koskaan käynyt kummassakaan. Ajoin siitä portista sisälle ylös mäkeä, josta näkyi aivan mahtavat näköalat! Joka puolelle peltoja, kukkuloita, silmänkantamattomiin. "Patriarkkojen läpikulkupaikka" luki kyltissä. Pysähdyin mäen päälle, jossa näytti olevan pieni kyläkauppa. Minulta oli vesi loppunut , en ollut varautunut näin pitkää ajoa varten. Kauppias ja yksi uskonnollisen näköinen naisasiakas katselivat minua uteliaina. He näkivät heti, etten ollut sikäläisiä. Ostin juioman ja jäätelön ja menin ottamaan valokuvia kukkulan laelta ennen kotiin päin kääntymistä. 

     Yllätyksellinen maisema-ajelu jatkui, sillä Googlen kartta ohjasi minut takaisin kaupunkiin aivan eri reittiä Beit Kerenin  (Johannes Kastajan kotikaupunki) ja Jerusalem-metsän kautta. Tie teki aika pitkän ympyrän, mutta se oli varmaan ruuhkasta johtuen nopein reitti. Ja maisemat olivat mitä ihanimmat! Vuoren rinteitä, havumetsiä, rotkoja. Beit Kerennin idyllinen pikkukaupunki. Nautin täysin rinnoin ajostani! 

     Herra antoi minulle sinä päivänä yllättäin pienen loman. Jos olisin ollut kotona, olisin vain siivonnut ja stressannut asioita, nyt sain nauttia ja katsella maailman kauneimpia maisemia parin tunnin ajan. Ja minulle jäi aikaa myös siivota ja pakata. Olin valmis, kun taksi tuli minua hakemaan!

     Yllätykset jatkuivat taksissa, kun aloimme keskustelemaan opinnoistani yliopistossa ja taksikuskin ilmeisestä kiinnostuksesta uskon asioita kohtaan. Hän oli lukenut paljon Uuttakin Testamenttia ja ymmärsi siitä paljon. Jopa Jeesuksen tehtävä oli hänelle aika selvä! Jumala vetää ihmisiä todella puoleensa ja avaa sanaansa! Olin lentokentälle tullessani kuin ilmassa jo ennen koneeseen nousua! Matkakin sujui  kaiken tämän jälkeen kuin siivillä!

  

AIKAINEN LINTU EI SAANUT MATOA ENSIMMÄISELLÄ KERRALLA OSA 1

Israel, kuten monet muutkin valtiot, on lahjoittanut kansalaisilleen avustuksia, n 200E jo toista kertaa, mikä onkin suuri asia työttömäksi jääneelle perheen huoltajalle tai muuten vähätuloisille. Maaliskuun alussa, kun Korona-epidemia alkoi Israelissa ja samalla monet rajoitukset, kauppojen suljettua ovensa moneksi viikoksi työttömyysprosentti nousi 4%sta yli 25%in. Vaikka maan taloutta on nyt alettu elvyttaa, työttömiä on silti yli 20% työväestöstä. 

Vaikka rahalahja on suuri asia, se on tuonut mukanaan käytännön ongelmia, erityisesti postilaitokselle, jonka toiminta jo muutenkin takkuili koronaviruksen takia ja monet postit jäivät saapumatta perille. Erityisesti palestiinalaiset, joilla ei ollut omaa pankkitiliä, johon normaalisti valtion avustukset saapuivat suoraan, nostavat tämän bonustuen sekä muut sosiaaliavustukset postista käteisenä. Tämä taas saa aikaan valtavat jonot jo muutenkin tukkeutuneeseen åostin toimintaan. Toimistoihin otetaan asioimaan sisälle yleensä vain kaksi henkilöä kerrallaan.

   Minun piti vimme viikolla maksaa useita laskuja; niitä normaaleja sähkö- ja vesimaksuja, jotka sattuivat tulemaan kaikki kerralla. Mutta juuri sopivasti ennen matkaani Suomeen. Menin tiistai aamuna hyvissa ajoin, heit klo 8.00 jälkeen kun toimisto avattiin, ajatellen toiveikkaasti, että varmasti selviän vähintään muutamassa tunnissa. Menossa oli numero 17. Tyrmistykseni oli suuri, kun käteeni lykättiin vuoronumero 64. Eli 63 henkilöä oli edelläni jonossa. Menin rauhallisesti ostamaan alakerran kuppilasta kahvin ja istuin puistoon odottelemaan kaikessa rauhassa. Vajaan tunnin jälkeen kävin tarkistamassa numeron; se oli vasta 36. Jain istumaan lähemmäksi oviaukkoa ja mietin mitä pitäisi tehdä. Kansaa tunkeili ovensuussa, ainakin n 30 henkeä, aivan kuin he eivät koskaan olisi kuulleetkaan mistään turvaväleistä. Onneksi maskit oli sentään melkein jokaisella. Minulla oli hyvä tilaisuus tarkastella palestiinalaisten naisten muotia, joka oli todellakin moninaista; monilla oli pitkä takkimainen leninki, paksusta kankaasta tehty ja yksivärinen. Toisilla selvästi oli taiteellista silmää; huivi oli sävy sävyyn puvun kanssa. Joillain oli farkut ja tunika. Uskonnosta kertoi vain huivi päässä.  

Muotitarkkailuni keskeyttivät kolme virkapukuista poliisia, jotka saapuivat pakalle ja alkoivat hajoittaa ihmisjoukkoa, joka siirtyi hajaantuen laajemmalle alueelle rakennuksen eteen. Minullekin naispoliisi sanoi vilkaistuaan numeroani, että kannattaa mennä puistoon vähän kauemmaksi istumaan. Kestää vielä ainakin tunnin. 

   Siinä vaiheessa aloin jo olla kyllästynyt odotukseen. Kaksi tuntia riitti minulle. Minulla oli sinä päivänä muutakin tekemistä. Lykkäsin numerolappuni vanhemmalle musliminaiselle, jolla oli numero 108 ja joka otti kiitollisena vastaan tuoreemman numeron. 

Ajattelin koittaa onneani toisena päivänä, olihan minulla vielä viikko aikaa ennen matkaani.

RAAMATUN KERTOMUKSET, TARUA VAI TOTTA?

Raamattu, vaikka käsittelemme sitä yhtenä kirjana, ei oikeastaan ole sitä, vaan se on monien erilaisten, eripituisten ja eri kirjallista tyylilajia edustavien kirjojen tai kirjeiden kokoelma. Jotka ovat lisäksi 35 eri kirjoittajan kirjoittamia, alkaen kuninkaista ja profeetoista lääkäreihin, kalastajiin ja kirjanoppineihin. Mukaan mahtuu lauluja, kaksi-säkeisiä sananlaskuja, lakikokoelmia, eeppisiä sankaritarinoita, sukuluetteloita, ja väestöluetteloita, historiankirjoja, kertomuksia valtavista ihmeistä ja Jumalan pelastuksesta, opetusta, rakkausrunoelmia, tuomionjulistuksia yksilöille ja kokonaisille kansakunnille. Kaiken lisäksi se on kirjoitettu n 1800vuoden aikana ja sen kokoamiseenkin nykyiseen muotoonsa kului n 600 vuotta.

Ihmiset kyselevät: Voiko Raamatun sanaan todella luottaa? Voiko se näin moninaisena olla totuus? Miksi Jumala loi (ihmisten kautta) näin moniulotteisen teoksen, joka on Hänen Sanansa? Vastaus on juuri tuossa viimeisessä kysymyksessä; totuuden, jonka Jumala halusi Hänen rakkauskirjeensä muodossa antaa ihmisille on juuri näin laaja ja monisäikeinen siksi, koska elämä ja ihmiset ovat niin herkkiä, monipuolisia, kuin prismat, jotka heijastavat eri värejä eri asennoissa.

Sanotaan, että Raamatussa on kaikki, jota ihminen voi elämänsä aikana kokea ja se antaa myös vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Se on lisäksi  ihmeellinen, Elävä Sana, joka puhuttelee ihmistä 2500 vuotta sitten samoin kuin nykypäivänä.Se on Sana, jonka kautta Jumala luo uutta tänäkin päivänä meidän elämässämme.

Tämän sanan ihmeellisyyksiin olen saanut opiskeluissani hieman tutustua, vaikka tuntuu siltä, että tämä on vasta alkua, niin laajat näkymät ovat avautuneet eteeni.

Eräällä tunnilla mietittiin juuri kysymystä, onko olemassa extra-raamatullisia todisteita Raamatun henkilöiden olemassaolosta ja kuinka pitkälle taaksepäin.(extra-raamatullinen tarkoittaa tässä kiistämätöntä historian dokumenttia, arkeologista löytöä tai jotain konkreettista todistetta, muuta kuin Raamatun kirjoitusta.). Kukaan ei epäilekään Jeesuksen tai apostolien olemassaoloa, he ovat todistetusti historiallisia henkilöitä. Jeesuksesta on enemmän ensikäden tietoa kuin esimerkiksi Rooman keisari Nerosta. Mutta entä Mooses? Kuningas Daavid? Israelin kansa?

Olen listannut tähän joitakin löydettyjä dokumentteja raamatullisista henkilöistä ja paikoista, joista osan olen itsekin nähnyt. Ne ovat aikajärjestyksessä vanhimmasta alkaen.

- El-Amarna- kirjeet Egyptissä 1300luvulta eKr. Israelin maa oli ennen Joosuan tuloa pieniä kaupunkivaltioita. Egyptiläinen kirje valitti "Habiru" heimon kanssa olevista selkkauksista. "Habiru" termin uskotaan tarkoittavan heprealaisia.

- Merneptal-stella 1208eKr. Tämä on ensimmäinen ei-raamatullinen dokumentti, joka mainitsee selvästi Israelin. "Minä tuhosin Israelin" on siinä löytynyt kirjoitus. Se on Theban kaupungista Egyptistä löytynyt graniittinen paasi, joka oli Egyptin faaraon Merneptalin (hallitsi 1213-1203eKr) kunniaksi pystytetty.

- v925eKr Egyptin kuningas Shoshena I (Shishak suom Suusak) mainittu  I Kun 14:25 (²⁵ Mutta kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena hyökkäsi Suusak, Egyptin kuningas, Jerusalemin kimppuun.) Raamatun  tunnettu historiallinen hahmo esiintyy monissa dokumenteissa. Bubastite Portal. Egyptin Luxorissa. Kirjoitukset kuvaavat faaraon sotatoimia Kanaanissa ja mainitsee usean kanaanilaisen kaupungin, joista suurin osa on hävinnyt historian melskeissä. Paikan nimiä on n. 156. Kaikkein mielenkiintoisin  niistä on maininta "Abrahamin pellosta".

- Mesha Stelle 830 eKr. Sitä kutsutaan myös Moabilaisten kiveksi. Mooabin kunnkaan Meshan sotaretkistä Israelin alueelle. Mainitsee "Daavidin huoneen", Ahabin, Jahven, Israelin kuningaskunnan, ja Omrin huoneen. Meshasta kertovat myös I Kun 16:23 ja II Kun 3:3-4.
Kuva tästä kivestä on oikealla.


  Tel Dan Stelle V850 eKr V 1993 löydetty kivi kertoo aramean kielellä (joka on lähellä heprean kieltä) miten joku surmasi Jooramin, Ahabin pojan, Israelin kuninkaan, sekä Juudan kuninkaan. II Kun kirja kertoo näistä tapahtumista. Valloittaja on todennäköisesti Hazael, Aramean kuningas, jonka kieli oli aramea. Hän hallitsi Aram-Damaskuksen aluetta ja valloitti Israelin, vaikka ei pystynyt voittamaan Jerusalemia. Kivessä on aikaisin maininta "Daavidin huoneesta", eli vanhin todiste Daavidista historiallisena henkilönä. Olen käynyt tällä paikalla Tel Danissa, , mistä kivi löytyi, se on yksi mielenkiintoisimmista paikoista Israelissa. Kirjoitin siitä aikaisemmin blogissa.

Kurkh Monoliitit kaksi stellaa eli kivipaasia, jotka oli pystytetty Aashurnasirpal II ja hänen poikansa Shalmanesser III muistolle. Ne löytyivät nykyisen Turkin alueelta 1800-luvun puolessa välissä. Kivipaasissa mainitaan Ahab, Israelin kuningas,

Karkeasti voi määritellä, että lähes kaikista Juudan ja joistakin Israelin kuninkaista Salomonin jälkeen (Daavidista vain maininta)on historiallista tietoa, joka todistaa heidän olemassaolosta, muutakin kuin Raamatun kirjoituksia. Tätä uuutta tietoa ja muita todisteita löytyy vuosittain lisää niin Israélissa kuin muista lähimaista.

Kaikki nämä todistavat Raamatun sanan totuudenperäisyyden, ja vaikka meillä on vielä monia kysymyksiä, jotka osottavat vastaustaan, on varmaa, että nekin saavat vastauksen jonakin päivänä.

EI YKSIN LEIVÄSTÄ, VAAN JOKAISESTA SANASTA

Kävin useita vuosia sitten Israel Museossa näyttelyssä, joka oli kokonaan pyhitetty leivälle -  ja sen monille merkityksille kulttuureissamme. On tavallinen vehnäleipä, jota syödään päivittäin eri muotoisina ja erilaisilla päällysteillä kruunattuina. Meillä on sämpylöitä, niitäkin erilaisia ja eri muotoisia, on limppuja, on pannuleipää, vuokaleipää, kulhossa paistettua, hapanjuurella tai hiivalla nostatettua. Sitten on ohraiset leivät, rieskat, kauraleivät ja tukevat suomalaiset hapanleivät. Niitäkin montaa erilaista makua ja muotoa. Jokaisen tyyliin ja makuaistiin sopivia.
 Näyttely avasi myös sitä, miten leivällä on merkittävä osansa perhetapahtumien, henkilökohtaisten merkkipäivien ja raamatullisten festivaalien juhlistamisessa. Juutalaiset leipovat (tai ostavat kaupasta) joka perjantai sapattileivän. Uutena vuonna syksyllä leipä leivotaan ympyrän muotoon, kuvaamaan elämän jatkuvuutta.
Vauvan synnyttyä Suomessa oli tapana viedä tuoreelle äidille lahjaksi "rotinoita", erikoisia leivonnaisia.
Kun joku muuttaa uuteen kotiin, uutislahjana on usein leipää ja suolaa - kuvaamassa vaurautta ja makua, pysyvyyttä onnelle uuteen elämään uudessa kodissa. Pulavuosina jouduttiin leipään laittamaan osa "petäjäistä". Männyn kuoresta jauhettua jauhoa. Nyt tiedemiehet ovat todistaneet, että männyn kuoriaines ei itseasiassa olekaan niin huono rukiin jatko, vaan siinäkin on monia mineraaleja ja tärkeitä aineita.
Yhteen aikaan ehkä 60-70-luvuilla oli muodissa juhlissa tarjota voileipäkakkua, eräänlaista leipäpaloista ja muista lisukkeista koottua suolaista täytekakkua.

Ehkäpä mielenkiintoisin leivän syömiskokemus minulla oli eräänä jouluna 2000-luvun taitteessa Pietarissa. Olimme tiimin kanssa vierailemassa tadzikki-mustalaisten leirillä Sheremetjevo-lentokentän kupeessa olevalla niityllä. Leirillä asui n 600 mustalaista perheineen. Lapsia juoksi pakkasessa jäisessä kurassa paljain jaloin. Perheet asuivat käsin kyhätyissä majoissa, lämmittiminä puukamiinat. Käynti leirillä oli aina sydäntä järkyttävä: miten ihmiset elävät niin alkeellisissa oloissa vielä tänä päivänä? Olimme vierailleet leirillä jo monta kertaa vieden vaatteita, ja ruokalahjoja. Tällä kertaa meitä oli vastassa leirin johtaja, Ahmad, joka kutsui meidät koko ryhmän, n 10 henkeä telttaansa teelle. Kättelimme kaikki vaimoa, Cheslarbasia ja kaikkia yhdeksää eri-ikäistä lasta, jotka kurkistelivat uteliaina verhojen takaa, kun istuimme ympyrään majan matolle. Cheslarbas laittoi teepannun tulelle ja alkoi paistamaan leipiä kamiinan päällä pannulla. Hän heitti aina valmiin leivän keskellemme matolle. Ja kaatoi meille teetä kuppeihin, jotka olivat nähneet jo paremmat päivänsä ja joiden hygieniassakin oli varmasti korjaamista. Mutta siunasimme ruuan ja nautimme hyvällä ruokahalulla! Leivät olivat parhaita, mitä koskaan olen syönyt! Ja koska oli joulu, pyysimme saisimmeko lukea jouluevankeliumin ja laulaa " Jouluyö, juhlayö" venäjäksi. Pienessä pimeässä majassa oli juhlatunnelma, kun kaikki hartaina kuuntelimme evankeliumia. Mahtoiko olla ensimmäinen tai jopa ainoa kerta, kun he kuulivat Vapahtajasta, joka oli tullut heillekin? En tule sitä ikinä unohtamaan!
Leipä ja sen nauttiminen yhdessä kuvaa myös yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta. Ja se myös vahvistaa sitä. Jeesuksen ja alkuseurakunnan esimerkit leivän murtamisesta päivittäin ovat hyviä esikuvia myös meille. Itämaiseen vieraanvaraisuuden kuuluu myös nykyään vieraan kutsuminen aterialle, johon kuuluu paljon muutakin kuin leipää. Yhdessä syöminen on kuitenkin ystävyyden ja luottamuksen osoitus.

Myös Jeesus puhui paljon leivästä ja sen merkityksestä. Vaikka leivällä on tietenkin elämää ylläpitävä vaikutuksensa, hän kuitenkin laajensi sen merkitystä pelkästä fyysisen voiman ja energian antajasta. Jeesus sanoi mm :"Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta."Matt 4:4, ja Luuk 4:4. Hän siteerasi V. T:n sanoja jakeesta 5 Moos 8:3) Oli jotain vielä tärkeämpää kuin leipä. Jumalan sana. Toisessa kohdassa hän sanoi opetuslapsille Sykarin kaivolla, kun nämä ihmettelivät, mistä hän oli saanut ruokaa: "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa" (Joh 4:34)
Kerran Jeesus oli opeteuslapsineen Galileassa ja teki valtavan ihmeen ruokkimalla tuhansia ihmisia, 5000 miestä + naiset ja lapset, viidella ohraleivällä ja kahdella kalalla. Ihmiset kuitenkin epäilivät ja seurasivat Häntä saamansa ilmaisen ruuan takia.
Joh 6:31:

³¹ Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi'."

³² Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.

³³ Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."

³⁴ Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää".

³⁵ Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.

Mikä kallisarvoinen lahja, elämän leipä! Mekin voimme pyytää tätä lahjaa aina kun rukoilemme Isä Meidän rukousta: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme!" Että voisimme elää tyydytettyinä elämän hyvyydestä ja runsaudesta, yltäkylläisinä ja jakaa siitä muillekin! Vain Jeesuksen kanssa se on mahdollista. Se on iloa ja rauhaa, joka ei riipu olosuhteista. Kun haluamme virvoittaa myös muita, oma elämämme saa virvoituksen. Voimme rukoilla sitä, että maljamme olisi ylitsevuotava.

Olen kuunnellut joskus aamuisin klo 6 Magdalan keskuksesta lähetettävää hartautta. Eräänä aamuna Isä Eamon Kelly puhui tästä samasta asiasta. Jeesus - elämän leipä. Hän pitää hartauden aina Galilean rannalla auringon noustessa. Alla on siihen linkki. Tämä opetus erikoisesti alkaa n 20 minuutin kohdalla.

https://www.youtube.com/watch?v=H4Luy6exdEo

KAKSI IHMISJOUKKOA

JEESUS KULKI GALILEAN RANTAA
Galilea on Jeesuksen kotiseutua ja alue, jossa hän aloitti palvelustehtävänsä kutsuen ensimmäiset opetuslapsensa, kalastajat Gennesaretin järven rannalta. Hän asui lapsuutensa Egyptistä paluun jälkeen Nasaretissa, joka sijaitsee n 40 km Kaparnaumista länteen. Kapernaum ja läheinen Beetsaida olvat Pietarin ja hänen perheensä kotiseutua. Täällä Jeesus mm piti parantumiskokouksia, saarnasi ja paransi mm Pietarin anopin kuumetaudista. Kapernaum sijaitsee aivan Gennesaretin järven pohjoisrannassa ja siitä on tänä päivänä jäljellä vain rauniot. Korazinin tarkkaa paikkaa ei ole löydetty.
Matteuksen 11 luvussa Jeesus kulki näissä kaupungeissa, lähetettyään opetuslapset saarnaamaan. Heidän kotikaupungeissaan. Hän saarnasi ja paransi ihmisiä.
Miten ihmiset suhtautuivat häneen?  Eivät kovinkaan hyvin. Häntä arvosteltiin ja moitittiin. Ihmiset eivät kunnioittaneet häntä eivätkä tunnustaneet Jumalan lähettämäksi Messiaaksi. Hän ei edustanut sellaista hengellisyyttä, jota ihmiset halusivat.

¹⁶ Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen

¹⁷ sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette valittaneet'.

¹⁸ Sillä Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: 'Hänessä on riivaaja'.

¹⁹ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja he sanovat: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!' Ja viisaus on oikeaksi näytetty teoissansa."

²⁰ Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta:

Kaikista voimallisista teoista ja ihmeistä huolimatta he hylkäsivät hänet. Luukas 4 kertoo tarinan Jeesuksesta kotikaupungissaan Nasaretissa. Hän saarnasi siellä sapattina synagogassa ja luki viikon tekstin Jes 61: Herran Henki on minun päälläni ja Hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa. Ihmiset raivostuivat niin, että halusivat heittää hänet alas kalliolta.

Myös Kapernaumin synagogassa hän saarnasi ja monet sairaat kerääntyivät hänen ympärilleen. Nyt Kapernaumista on jäljellä enää rauniot.

Vain muutama kilometri kaupungista on rinne, jossa Jeesus saarnasi kuuluisan Vuorisaarnansa. Matt 5:

³ "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

⁴ Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.

⁵ Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.

⁶ Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.

⁷ Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.

⁸ Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.

⁹ Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

¹⁰ Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Ihmiset kuuntelivat. Tämä yleisö oli hyvin erilaista kuin synagogien itsetietoiset kirjanoppineet ja fariseukset, joille Jeesus ei kelvannut.  He olivat ihmisiä, jotka tarvitsivat Jeesusta. He olivat juuri niitä köyhiä, murheellisia, hiljaisia, joille Jeesuksen sanoma antoi uuden elämän. He eivät tarvinneet uskonnollisia menoja tai rituaaleja vaan he halusivat kohdata elävän Kristuksen. Ja he kohtasivat hänet! Monet näistä ihmisistä jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. He saivat nähdä, miten Jeesus tyydytti heidän tarpeensa. Heidät ravittiin. He olivat autuaita. Heistä tuli niitä, jotka saivat periä maan. Ja heidän oli Taivasten valtakunta.

Toisenlainen kohtalo odottaa Kapernaumin, Beetsaidan ja Korazinin asukkaita.

2¹ "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen.

²² Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän.

²³ Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä.

²⁴ Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun."

¹ "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen.

²² Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän.

²³ Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä.

²⁴ Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun."

Näin on usein tänäkin päivänä.Rakkaus löytyy sieltä, mistä vähiten odottaisi. Nöyryys ja hiljaisuus eivät viihdy rikkaiden ja ylhäisten saleissa. Sydämen yksinkertaisuus ja usko kavahtavat tekopyhää uskonnollisuutta, joka tarjoaa vain lakia ja sääntöjä.

Kävin molemmilla paikoilla, niin Kapernaumissa kuin Autuuksien vuorella ensimmäisellä matkallani Israelissa v 2004. Ne tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Voi kokea, että Jeesuksen jalat todella astuivat näillä kivillä, ja Hän vaelsi näitä polkuja. Päällerakennetut kirkot ja pyhäköt eivät ole pilanneet näitä paikkoja, kuten niin monessa muussa paikassa mm Jerusalemissa. Elämä Galileassa on vieläkin yksinkertaisempaa, hiljaisempaa ja vailla uskonnollista kiihkoilua.

ALKULÄHTEILLÄ

Viimeiset viikot ja oikeastaan kaikki talvikuukaudet ovat olleet niin täynnä tapahtumia ja yllättäviä tilanteita, joista on pitänyt vain parhaansa mukaan selviytyä, että en ole tahtonut löytää aikaa enkä energiaa näiden tapahtumien tai niiden herättämien ajatusten kirjaamiseen. Joten mieleni sopukoissa on tallennettuna useita ajatuksia, jotka vain odottavat esiintuloa. Yksi niistä on retki Galileaan joulukuussa.

Tilaisuudet matkustaa jonnekin uuteen paikkaan Israelissa tulevat eteen aina yllättäin. Ne ovat aina virkistäviä, muuten niin hektisen arjen keskeyttäviä tapahtumia. Niin oli joulukuinen retkemmekin Galilean pohjoisosiin alueelle, jossa en ole koskaan käynyt. Tämäkin retki yllätti; Israel on niin täynnä paikkoja, jotka muistuttavat historian ihmisistä ja tapahtumista.

Ajoimme ensin 8 hengen ryhmässä kaunista Jordanin virran länsirantaa Gennesaretille ja sen itärantaa pitkin Golanille. Siellä Jordanian, Israelin ja Syyrian yhtymäkohdassa saimme oppia lähihistoriaa. Näkymän olivat huikeat joka puolelle. Ei ole vaikea käsittää, miksi Golan on Israelille niin tärkeä puolustuksen kannalta.

Golanilta jatkoimme matkaa eteenpäin. ohitimme Hermonin vuoren, jossa vieläkin näkyi huipulla rippeitä aikaisemmin sataneesta lumesta. Suuntasimme Bania-putouksille ja Tel Danin/ Laish-rauniokaupunkiin. Tel Dan on kuuluisa Jeroboamin, Israelin ensimmäisen kuninkaan alttareista, jotka hän pystytti kilpaillakseen eteläisen Juudan kuningaskunnan temppelin kanssa. Tämä tapahtui n. 900-luvulla eKr, valtakunnan jakauduttua kahtia Salomonin kuoleman jälkeen. Vieläkin vanhempi on Laishin kaupunki, Pohjois-Israelin pohjoisin kaupunki, josta on jäljellä enää kaupungin portti nimeltään Aabrahamin portti.  I Moos 14:14 kertoo tarinan, miten Aabraham ajoi takaa Lootin ryöstäneitä kuninkaita Daniin saakka. Perimätieto kertoo, että hän on silloin kulkenut vielä olemassaolevan portin lävitse.
Toinen merkittävä arkeologinen löytö tältä alueelta on Tel Dan Stele, jonka uskotaan olevan peräisin vuodelta 840 eKr. Tekstistä on vain pieni osa jäljellä. Siinä uskotaan lukevan "Daavidin talo" (tai suku) ja sen yläpuolella sanat MLK YSRL. Koska tuohon aikaan ei käytetty vokaalimerkkejä, kirjaimet merkitsevät "Melech Israel" eli Israelin kuningas. Tämä on ensimmäinen extra-raamatullinen, arkeologinen todiste Daavidin ja hänen valtakuntansa olemassaolosta.
Kun käveli Laishin kaupungin portin lähistöllä, tunne oli uskomaton: Aabraham itse oli kulkenut ehkä juuri näillä samoilla kivillä vuosituhansia sitten!

Polku Tel Danin uhripaikalle johti luonnonpuiston läpi, kohti Jordan virran alkulähteitä. Jordan on nykypäivinä laiskasti virtaava, hieman mutainen joki, joka kuivana aikana kuivuu paikoitellen aivan pieneksi puroksi. Mitä lähemmäksi sen alkua pääsimme, sitä runsaanpana virta kuohui, kirkkaana ja nopeana! Joki antaa elämän Gennesaretin järvelle, koko Keski-Israelin maataloudelle ja ihmisille ja eläimille juomaveden, niin Jordanian kuin Israelin puolella, joiden rajajokena se toimii. Se virtaa lopuksi vielä Kuolleeseen mereen, pitäen sen pinnan korkealla nopeasta haihtumisesta huolimatta. Joella on tärkeä tehtävä!  Se on elämän lähde koko suurelle alueelle.

Sillä oli myös opetus meille. Mitä lähempänä olet alkulähdettä, sen kirkkaampaa, puhtaampaa, elävämpää ja energisempää elämäsi on! Jos joudut kauaksi, elämäsi muuttuu hitaaksi, kömpelöksi, sameaksi. Siihen voi tulla epäpuhtauksia ja esteitä.




Eli pyritään lähelle Jumalaa, alkulähdettä! Sieltä virtaa iankaikkisen elämän eliksiiri ja elävöittää meidät ja kaikki ympärillämme.

IHMEELLINEN SINAPIN SIEMEN

Jeesus kertoi lyhyen vertauksen Jumalan valtakunnasta Matt 13:31-32. Hän vertasi sitä sinapin siemeneen, joka on hyvin pieni siemen, mutta josta kasvaa suuri puu, johon taivaan linnut tekevät pesänsä. Lähes sama vertaus löytyy myös Luuk 13 ja Mark 4:ssa luvuissa.
Todellisuudessa sinappikasvi ei ole suinkaan puu, vaan se on hentovarsinen yrttikasvi, joka kyllä suotuisissa oloissa saattaa kasvaa jopa lähes kolmen metrin korkuiseksi, mutta tuskin silloinkaan sitä voi kutsua suureksi puuksi, johon linnut tekevät pesiään.

Miksi Jeesus käytti näin ilmeistä hyperbolaa, liioittelua vertauksessaan?

Ehkä vastaus löytyy vertauksen merkityksestä. Jeesus vertasi pienen pientä siementä suureen puuhun. Hänen valtakuntansa alku oli pieni ja näytti merkityksettömältä. Hän itse oli ulkonaisesti ja ihmisten silmissä köyhä puuseppä-rabbi, kotoisin pienestä Nasaretin kaupungista valtakunnan laidalla, valtakunnan, joka oli vieraan vallan, Rooman alaisuudessa vasallivaltiona. Mitä erikoista ja mullistavaa voisi tulla näistä lähtökohdista. Häntä pidettiin lisäksi "Marian poikana", joka sai alkunsa avioliiton ulkopuolella - lisämiinus hänen ansioluetteloonsa.
Näin olisikin ollut, ja Jeesus  olisi jäänyt tuntemattomaksi, jos ei erästä tärkeää tekijää olisi ollut kertomuksessa mukana: Jumalan, Luojan suunnitelma lähettää Poikansa maailmaan pelastamaan maailma synnistä. Hänessä oli se Elämän Hengen siemen, joka kuoltuaan nousi ylös ja antoi elämän miljoonille. Ja vielä tänäkin päivänä antaa. Pieni siemen levisi kaikkialle maailmaan ja valtakunnat, kuninkaat perustivat hallituksensa sen perustalle.
Tästä pienestä siemenestä kasvoi suuri puu ja miljoonat ihmiset ovat löytäneet sen suojista turvan kuin linnut.
Uskon siemen tuo aina yllätysmomentin mukanaan. Sen antama kasvu on monin kerroin suurempaa kuin voisi inhimillisesti odottaa. Sen vastaukset ovat aina enemmän kuin voimme koskaan pyytää tai edes kuvitella. Uskon maailma on vapauden, elämän Hengen valtakuntaa, jossa vallitsevat eri lainalaisuudet kuin luonnollisessa maailmassamme. Siinä pieni voi olla suurta, heikko vahvaa. Antaja itseasiassa saa paljon ja anteeksiantaja saa itse anteeksi. Joka luopuu elämästään, kieltää itsensä Jumalan valtakunnan hyväksi saa elämän.
Ihmeellinen sinapin siemen, uskon siemen- siinä on rajaton elämä!
Ei ihme, että Jeesus sanoi opetuslapsille Matt 17:20 "Jos teillä olisi uskoa edes sinapin siemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne.' Ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta."
Maailma on tällä hetkellä koronaviruksen takia hälytystilassa. Kaikkialla maailmassa rukollaan ja etsitään, Jumalaa, että Hän auttaisi ja estäisi viruksen leviämisen. On tärkeää ja lohduttavaa muistaa, mistä uskomme tulee. Se on Jumalalta, lahjaa, emmekä voi sitä itsestämme puristaa emmekä saada aikaan. Se kasvaminenkin on Jumalan teko. Mutta on turvallista antaa itsensä ja elämänsä, toinen toisemmekin, Hänen käsiinsä.

TEOLOGISIA POHDINTOJA

Ps 36:⁶ Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.

⁷ Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

⁸ Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.

⁹ Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.

¹⁰ Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.


Opintoni Bar Ilanin yliopistossa lokakuun alun jälkeen ovat olleet mielenkiintoisia, monia uusia ajatuksia herättäviä ja Raamatun aarteita korostavia. Kun pääsin yli alkushokista, jonka aiheutti huomio, etta opetus perustuu paljolta juutalaisten perinnäistietoihin, rabbien opetuksiin ja Tooran erilaisiin tulkintoihin, eikä niinkään Raamatun puhtaaseen sanaan, luennoista tulikin aika antoisia. Vaikka koin välillä olevani "fariseusten ja kirjanoppineiden jalkojen juuressa", keskustelut herättivät uteliaisuutta ja ajatuksia itse Raamatun sanasta, ja päinvastoin kuin jotkut opettivat, olen alkanut arvostamaan Jumalan Sanaa ja sen monimuotoisuutta uudella tavalla.

Eräs ehkä suosittukin yleinen filosofistinen ajatus Jumalasta on se, että Hänessä yhdistyvät niin hyvä kuin paha. Se on eräänlainen selitys sille, miksi maailmassa on niin paljon pahaa, jos Jumala on olemassa ja Hän on luonut kaiken. Miten Jumala voi olla hyvä ja kaikkivoipa, jos Hän ei pysty ratkaisemaan maailman synti-ja pahuuskysymykstä? Miksi on vieläkin kärsimystä, pahuutta?

Myös muutamat Raamatun jakeet herättävät kysymyksiä, ja tuntuvat vahvistavan tätä jumalakäsitystä.
 2Moos 7:3: "Mutta minä paadutan faaraon sydämen ja teen monta tunnustekoa ja ihmettä Egyptin maassa." Paaduttaako Jumala joidenkin sydämen, niin, että nämä eivät voi uskoa tai palvella Herraa? Onko silloin ihminen enää vastuussa pahoista teoistaan?
1 Kun 22:23 "Katso, nyt on Herra pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden."(Vaikka edellisissä jakeissa käy ilmi, että se oli paha henki, joka viekotteli profeettoja, Jumalan antaessa tälle luvan siihen.) Voiko Jumala laittaa valheen hengen ihmiseen?

Löysin mielenkiintoisen kohdan Valitusvirsistä, joka selittää näitä kohtia.
Val 3:60-66.

⁶⁰ Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

⁶¹ Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

⁶² Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

⁶³ Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

⁶⁴ Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

⁶⁵ Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

⁶⁶ Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.

Jumala paaduttaa niiden sydämet, jotka ovat jo pahuuden tekijöitä, eivätkä halua tehdä parannusta. Kaikille annetaan mahdollisuus parannukseen, teiltään kääntymiseen. Jos ei tartu siihen mahdollisuuteen, seurauksena voi olla paatuminen. Jumala käyttää lopulta paatunuttakin henkilöä ja hänen tekemäänsä pahaa omien tarkoitusperiensä ajamiseen, palvelemaan hyvää. Siinä näkyy Jumalan suuruus!

Kuningastenkirjan profeetat olivat myös vääriä profeettoja, jotka ennustivat omien ajatustensa mukaan, eivätkä etsineet Jumalan kasvoja. Jumala salli väärän hengen mennä heihin, jotta he saisivat sen kautta tuomionsa.

Ihmisellä on aina vastuu Jumalan edessä. Hänellä on arvokas lahja Luojaltaan, valinnan vapaus. Tämä lahja tuo myos mukanaan suuren vastuun. Rakkaus ei ole koskaan pakottamista, vaan perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Ja Jumala on rakkaus. Hän on täydellisen hyvä, eikä Hänessä ole mitään vääryyttä. Siksi Häneen voi luottaa joka tilanteessa, niissä vaikeimmissakin.