Vuodenvaihde on elämässämme usein tilinteon aikaa. Arvioimme mennyttä vuotta ja sen tapahtumia, teemme lupauksia ja suunnitelmia tulevalle vuodelle. Olen kiitollinen monesta tapahtumasta elämässäni kuluneena vuonna. Psalmissa 65 sanotaan, "Hän kaunistaa vuoden hyvyydellään." Odotetaan tulevaisuudessakin hänen ihmeellisiä vastauksia elämämme kysymyksiin., hän on luvannut niitä!
Muutamia faktoja Israelista
Israel on Lähi-Idän alueen ainoa demokraattinen valtio. Se tarkoittaa poliittisen valinnan vapauden lisäksi myös uskonnon ja sanan vapautta. Pääministeri Benjamin Netanjahu toivotti joulun ajan puheessaan hyvää joulua kaikille kristityille ja vakuutti, että Israelissa vallitsee täysi uskonnon vapaus. Eri uskontojen jäsenet voivat harjoittaa omaa uskontoaan vapaasti. Olit sitten hindu tai muslimi, Bahai-liikkeen edustaja tai ateisti, kristitty tai New Agen kannattaja, voit vapaasti valita uskonnon harjoittamisen muodon. Kaikissa Israelia ympäröivissä maissa vainotaan muiden uskontojen edustajia, eivätkä vainoojat ole edes ISiksen kannatajia. Islam-uskontoon kuuluu suvaitsemattomuus toisia uskontoja kohtaan ja heitä on alusta alkaen käännytetty väkisin. Tälläkin hetkellä esim Iranissa viruu vankiloissa satoja kristittyjä uskonsa tähden. Maailmasssa kuolee vuosittain uskonsa tähden yli 100 000 kristittyä, näistä valtaosa islamilaisissa maissa. Beetlehemistä 80% sen arabikristityistä on muuttanut muualle - ei Israelin "miehityksen" takia vaan muslimien vainon.
Poliittisen vapauden, vapaiden vaalien lisäksi Israel on avoin valtio muullakin tavalla. Lehdistön sananvapaus tarkoittaa sitä, että valtion erilaisia niin positiivisia kuin negatiivisiakin ilmiöitä ja tapahtumia pohditaan julkisesti mitä suorasukaisimmilla tavoilla.
Israel on äärimmäisyyksien maa. Sillä on pyhät kasvonsa, onhan se
juutalaisuuden ja kristinuskon maaperä, tapahtumapaikka monille
historian kulkua muuttaneille tapahtumille ja meidän Vapahtajamme
kotimaa, maa, jossa hän eli ja vaikutti. Mutta sillä on myös toiset
kasvot, itsekkyyden ja pahuuden muovaamat. Seuraavat uutiset ovat tarkoitetut konkreettisiksi rukousaiheiksi. Rukoillaan Israelille vanhurskasta hallitusta
Jeesus uutisotsikoissa: Israel today- julkaisun sivuilla oli artikkeli ("Jesus is making headlines in Israel") uudesta ohjelmasta, jonka mukaan Israelin toiseksi suurin nettiportaali julkaisee 24-kerran haastattelusarjan messiaanisista juutalaisista. Haastateltavina on pastoreita ja maallikkoja. Sarja on hepreankielinen. Kysymyksinä on esimerkiksi - Keitä oikein ovat messiaaniset juutalaiset? - Mitä eroa on messiaanisella juutalaisuudella ja kristinuskolla? - Talmudin tarinat eivät mainitse Jeesusta, miksi? - Miksi hepreankielistä Uutta Testamenttia ei myydä kirjakaupoissa? - Jesaja 53 - Uutisen mukaan 95% israelilaisista käyttää internettiä kaiken päivää, joten ohjelma tulee saavuttamaan monia. Jo ensimmäisen haastattelun jälkeen palaute on ollut valtavaa! Ohjelmassa haastateltavat pyytävät esirukousta tämän projektin puolesta.
Lehdistön puheenaiheina olivat pitkään Gazan taistelujen jälkeen IDF-joukkojen mahdollliset ylilyönnit ja omatkin saivat rangaistuksia vääristä toimista. Nyt puhuttaa myös ääriuskonnollisten nuorten väkivalta. Erästä ryhmää epäillään viime kesänä Länsirannalla tapahtuneesta tuhopoltosta, jossa kuoli kolme-henkinen arabiperhe. Epäiltyjä on pidätetty ja muita syyllisiä etsitään. Monet valtion johtajat ja rabit ovat tuominneet iskut ja vaativat kovia rangaistuksia. Väkivaltaan ja anarkiaan turvautuvat eivät heidän mukaansa edusta todellista juutalaisuutta, joka kunnioittaa yksilöä, jolle jokainen elämä on arvokas.
Viime viikolla lehtien etusivut uutisoivat suurin otsikoin sisäministerin seksiskandaaleista. Kymmenen työtoveria syytti häntä seksuaalisesta häirinnästä sillä seurauksella, että hän erosi tehtävistään. Nyt samalle paikalle on pyrkimässä Likud-puolueen jäsen, joka on julkihomoseksuaali. Samaan aikaan entinen presidentti istuu vankilatuomiota - hänkin seksuaalisen häirinnän ja raiskauksen takia. Tällä viikolla pääuutisena on ollut edellisen pääministerin miljoonaluokan lahjukset ja 18kk vankeustuomio niistä. Valtakoneiston korruptiota yritetään paljastaa.
Suurta huomiota herätti myös uskonnollisten ultraortodoksien piirissä valoon tullut huumeiden ja varastettujen autojen kauppa. Pidätettyinä on yli 60 henkilöä. Rikolliset paljastuivat kun salaisen poliisin jäsen soluttautui heidän yhteisöönsä kahdeksi vuodeksi ja paljasti ringin.
USA antoi viime viikolla varoituksen kansalaisilleen Israelin epävakaan turvallisuustilanteen takia, kehoittaen välttämään mm julkisia paikkoja ja liikennevälineitä, bussipysäkkejä, Jerusalemin vanhaa kaupunkia. Toisaalla hollywoodilainen julkaisu mainosti Tel Avivia "Seksinoston luvattuna maana maailmassa ja sateenkaarikansan paratiisina" ja näin houkutteli turisteja sinne. Yksi maan suurimmista kaupungeista niittää epämääräistä mainetta nykyajan Sodomana ja Gomorrana.
Yllämainittujen asioiden lisäksi muita vakavia esirukousaiheita Israelissa ovat aborttitilastot, jotka eivät osoita laskua (n 20 000 virallista aborttia vuodessa + ainakin saman verran laittomia abortteja, vrt Suomessa n 7000 aborttia/v) Aborttti on sallittu Israelissa 9kk:lle saakka, jos kriteerit sen myöntämiselle riittävät. Kriteerinä voi olla äidin stressi, masennus tai taloudelliset syyt. Israelissa kunnioitetaan kaikkea muuta elämää paitsi syntymättömän lapsen.
Eräässä artikkelissä kirjoitettiin, miten monet avioparit hakevat eroa taloudellisten syiden takia: he saavat paremmat tuet valtiolta kun eivät ole virallisesti naimisissa. Toisaalta esim yksinhuoltajaäidin kuukausittainen tuki on vain 600$/kk, josta yli puolet menee vuokraan.
Uusia maahanmuuttajia vuonna 2015 on n 30 000 (suurin osa Ukrainasta ja Ranskasta). USAsta muutti maahan 3000 henkeä. Edellisenä vuonna 2014 vastaava luku oli 25 000.
Aamurukoushetkissämme olemme lukeneet Jumalan sanan ihmeellisistä lupauksista niin Israelin kansalle kuin meillekin, esim Jes 43:1-6:
"Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.
Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota: jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta.
Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi; minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Etiopian ja Seban.
Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon siemenesi päivänkoiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja tyttäreni hamasta maan äärestä - kaikki, jotka ovat otetut minun nimiini, ja jotka minä olen kunniakseni luonut, jotka minä olen valmistanut ja tehnyt."
Siksi minäkin, Herran uskollisuuteen luottaen, haluan toivottaa meille kaikille HYVÄÄ, MAKEATA JA TURVALLISTA UUTTA VUOTTA 2016, vuotta, joka on täynnä Herran hyvyyttä!
Elämästä ja sen ilmiöistä Israelissa, uskosta ja siitä, mitä muuta tällä tiellä tuleekaan eteeni.
torstai 31. joulukuuta 2015
maanantai 28. joulukuuta 2015
JOULU JUHLISTA JALOIN
"Immanuel on tullut ja koko maailma on muuttunut sen tähden. On suuri tragedia jos meidän sydämemme eivät ole muuttuneet! "
Jouluviikko täällä Pyhässä Maassa sujui aurinkoisessa säässä. Lämpötila kohosi useina päivinä lähelle 20C astetta. Saimme juhlia joulua tänä vuonna monella eri tavalla. Keskeisin sanoma, se ihme, että Jumala lähetti Poikansa meidän tähtemme oli saarnoissa, lauluissa ja keskusteluissa moneen kertaan esillä.
Alotimme juhlinnan jo keskiviikkona KolBaMidbar-seurakunnan pikkujoulujuhlissa. KolBaMidbar on pieni seurakunta, jossa käy lähinnä venäjää puhuvia ja satunnaisia turisteja. Olimme luvanneet auttaa ruuanvalmistuksessa ja tuoda juhlaan täytekakun. Tämä aika kunnianhimoinen hanke oli ensimmäinen leipomiskokeilu uudessa maassa, erikoisella kaasuhellalla, eri tavalla käyttäytyvillä jauhoilla, kuin mihin olen tottunut ja ilman sähkövatkainta. Kaksi kuuden munan käsinvatkattua kakkupohjaa näyttivät aika hyviltä, nousivatkin sopivasti uunissa. Kun saimme kakut vietyä seurakuntaan, ne osoittautuivat aika tiiviiksi, toivoimme vain että pieni kostutus auttaisi asiaa. Ei auttanut. Minulta katkesi haarukka, kun yritin leikata siitä palasta. Maku oli silti mukiinmenevä. Seurakuntalaiset ystävät nyökyttelivät hymyillen päätään. Ehkä runsas kerma päällä pelasti tilanteen! Uzbekkiläinen pääruoka lukuisine salaatteineen oli kuitenkin jymymenestys! (Huom. Siinä emme olleet pääkokkeina.)
KolBaMidbarin juhlassa
Punaisessa Matossa järjestettiin jouluaattona asiakkaille juhlat, pöytä oli koristeltu joulukukin, jokaiselle oli lahjapussit, joissa oli hygieniatuotteita ja sukat, kortin kera, laulettiin joululauluja. Olimme mukana auttamassa. Tunnelma oli rauhallinen ja iloinen. Arja sai rukoilla erään keskuksesssa usein vierailevan naisen puolesta.
Punainen Matto
Illaksi meitä oli kutsuttu Beit Immanuel-kirkon aattoillan hartauteen. Kaunis kivikirkko on ensimmäisiä kirkkorakennuksia Tel Avivissa ja mahtavan akustiikkansa takia siellä järjestetään monia konsertteja. Kirkolla on avoimet ovet päivittäin ja siellä otetaan vastaan erilaisia ryhmiä ja yksilöitä, jotka haluavat tutustua kristinuskoon tai kirkon historiaan. Monet vierailijoista ovat juutalaisia koululais- ja eläkeläisryhmiä. Niin oli nytkin; 150-hengen sali on täpötäynnä joulua juhlivaa kansaa, joista suurin osa ei näyttänyt olevan kristittyjä. Hartaat ja riemulliset joululaulut, kynttilät, Kirjoitusten, Messias-lupausten ja jouluevankeliumin lukeminen hepreaksi ja englanniksi hiljensivät koko yleisön. Pisteenä i:n päällä oli haastava saarna, jonka nuori tanskalainen pappi piti. Saavuimme sinä iltana kotiin myöhään ja väsyneinä, mutta tyytyväisinä.
Joululla oli myös pimeä puolensa. Jerusalemissa oli neljä terrori-iskua aaton aikana. Sen jälkeen iskut tuntuvat kiihtyneen, nyt on ollut yksi-kaksi iskua joka päivä. Eilen kaduille ja asemille määrättiin 300 vartijaa lisää takaamaan kansalaisten turvallisuutta. Joka tapauksessa haluan toivottaa teille kaikille Englannin kuningatar Elizabethin sanoin (hän täyttää ensi vuonna 90v!) : "Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä voittanut." Joh 1:4 (engl kielessä, suomeksi "pimeys ei sitä käsittänyt") Ja "On parempi sytyttää kynttilä kuin kirota pimeyttä."
Jouluaaton jäätelöllä Jaffon vanhassa kaupungissa
Jouluviikko täällä Pyhässä Maassa sujui aurinkoisessa säässä. Lämpötila kohosi useina päivinä lähelle 20C astetta. Saimme juhlia joulua tänä vuonna monella eri tavalla. Keskeisin sanoma, se ihme, että Jumala lähetti Poikansa meidän tähtemme oli saarnoissa, lauluissa ja keskusteluissa moneen kertaan esillä.
Alotimme juhlinnan jo keskiviikkona KolBaMidbar-seurakunnan pikkujoulujuhlissa. KolBaMidbar on pieni seurakunta, jossa käy lähinnä venäjää puhuvia ja satunnaisia turisteja. Olimme luvanneet auttaa ruuanvalmistuksessa ja tuoda juhlaan täytekakun. Tämä aika kunnianhimoinen hanke oli ensimmäinen leipomiskokeilu uudessa maassa, erikoisella kaasuhellalla, eri tavalla käyttäytyvillä jauhoilla, kuin mihin olen tottunut ja ilman sähkövatkainta. Kaksi kuuden munan käsinvatkattua kakkupohjaa näyttivät aika hyviltä, nousivatkin sopivasti uunissa. Kun saimme kakut vietyä seurakuntaan, ne osoittautuivat aika tiiviiksi, toivoimme vain että pieni kostutus auttaisi asiaa. Ei auttanut. Minulta katkesi haarukka, kun yritin leikata siitä palasta. Maku oli silti mukiinmenevä. Seurakuntalaiset ystävät nyökyttelivät hymyillen päätään. Ehkä runsas kerma päällä pelasti tilanteen! Uzbekkiläinen pääruoka lukuisine salaatteineen oli kuitenkin jymymenestys! (Huom. Siinä emme olleet pääkokkeina.)
KolBaMidbarin juhlassa
Punaisessa Matossa järjestettiin jouluaattona asiakkaille juhlat, pöytä oli koristeltu joulukukin, jokaiselle oli lahjapussit, joissa oli hygieniatuotteita ja sukat, kortin kera, laulettiin joululauluja. Olimme mukana auttamassa. Tunnelma oli rauhallinen ja iloinen. Arja sai rukoilla erään keskuksesssa usein vierailevan naisen puolesta.
Punainen Matto
Illaksi meitä oli kutsuttu Beit Immanuel-kirkon aattoillan hartauteen. Kaunis kivikirkko on ensimmäisiä kirkkorakennuksia Tel Avivissa ja mahtavan akustiikkansa takia siellä järjestetään monia konsertteja. Kirkolla on avoimet ovet päivittäin ja siellä otetaan vastaan erilaisia ryhmiä ja yksilöitä, jotka haluavat tutustua kristinuskoon tai kirkon historiaan. Monet vierailijoista ovat juutalaisia koululais- ja eläkeläisryhmiä. Niin oli nytkin; 150-hengen sali on täpötäynnä joulua juhlivaa kansaa, joista suurin osa ei näyttänyt olevan kristittyjä. Hartaat ja riemulliset joululaulut, kynttilät, Kirjoitusten, Messias-lupausten ja jouluevankeliumin lukeminen hepreaksi ja englanniksi hiljensivät koko yleisön. Pisteenä i:n päällä oli haastava saarna, jonka nuori tanskalainen pappi piti. Saavuimme sinä iltana kotiin myöhään ja väsyneinä, mutta tyytyväisinä.
Joululla oli myös pimeä puolensa. Jerusalemissa oli neljä terrori-iskua aaton aikana. Sen jälkeen iskut tuntuvat kiihtyneen, nyt on ollut yksi-kaksi iskua joka päivä. Eilen kaduille ja asemille määrättiin 300 vartijaa lisää takaamaan kansalaisten turvallisuutta. Joka tapauksessa haluan toivottaa teille kaikille Englannin kuningatar Elizabethin sanoin (hän täyttää ensi vuonna 90v!) : "Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä voittanut." Joh 1:4 (engl kielessä, suomeksi "pimeys ei sitä käsittänyt") Ja "On parempi sytyttää kynttilä kuin kirota pimeyttä."
Jouluaaton jäätelöllä Jaffon vanhassa kaupungissa
maanantai 21. joulukuuta 2015
ALKAVALLA JOULUVIIKOLLA
Israelissa ei virallisesti vietetä joulua. Joulupäivä, joka sattuu tänä vuonna perjantaille, sapatin aatolle, on samanlainen perjantai kuin muulloinkin. Täällä juhlittiin juuri hanukkaa ja niitä valoja näkee vieläkin katujen varrella ja aukioilla. Kirkot on kuitenkin koristeltu jouluvaloin, seimikuvaelmin ja kuusin. Monet israelilaiset etsivät joulun tunnelmaa ja käyvät kirkoissa joulun aikana. He ihailevat joulun lämpöä ja perhekeskeisyyyttä. Me kristityt emme aina muistakaan mikä valtavan siunauksen uskomme ja sen mukana perinteet tuovat elämäämme. Se on jotain, jota muut kadehtivat! Ja onhan joulun sanoma ihmeellinen; Jumala syntyy keskellemme pienenä lapsena, ja tuo elämän, toivon! Voimme rukoilla sitä, että etsivät voisivat löytää joulun lisäksi ennenkaikkea joulun Herran! Haifassa on tänä vuonna keksitty viettää joulua ja hanukkaa yhdessa. Juhla on nimeltään Chag haChagim, juhlien juhla. Ei mikään huono idea!
Mekin etsimme joulutunnelmaa viime viikolla paikallisen NMKYn kuuluisilla joulumarkkinoilla. Näillä kolmipäiväisillä tapahtumilla käy paljon kansaa, se on myös uskonnollisten juutalaisten suosiossa. Emmekä mekään pettyneet, niin kauniisti oli mahtava kirkko koristeltu, joulumusiikki soi taustalla hiljaa, kahvilassa voi nauttia glögiä ja muita herkkuja arvokkaassa ympäristössä. Ulkona oli erilainen tunnelma; paistoi aurinko täydeltä terältä ja perheitä istui nurmikolla piknikillä.
Beetlehemissä on tänä vuonna levotonta ja kuitenkin sinne odotetaan tuhansia juhlijoita joulun ajaksi. TV-uutisissa näkyi muutama päivä sitten kadulla mellakoivia joulupukkeja, jotka heittelivät polttopulloja ja kiviä autojen ja ihmisten päälle. Valtava joulukuusi kaupungin aukiolla oli koristeltu terroristien kuvin, joita kunnioitetaan "marttyyreina". Kaiken huippu oli se, että paikallinen piispa "siunasi" kuusen suuressa juhlassa. Näin groteskilla tavalla voidaan Rauhanruhtinaan syntymäjuhla muuttaa mielettömäksi riehunnaksi.
Paikallisen NMKYn joulumarkkinoilla
tiistai 15. joulukuuta 2015
HENGELLISIÄ VIRTAUKSIA
Kävellessämme kadulla, istuessamme kahvilassa, busseissa ja junassa olemme huomanneet saman ilmiön: israelilaisten kanssa on helppo aloittaa keskustelu ja suomalaisuus avaa monia sydämiä! Täällä koetaan syvästi, että suomalaiset ovat "veljeskansaa", kansaa, joka ei antanut heitä Hitlerille vietäviksi kaasukammioihin, kansaa, joka on taistellut ja kärsinyt itsenäisyytensä takia ja paljon sitä ennen Venäjän naapurimaana, samoin kuin Israel on ollut sodassa, vihamielisten valtioiden ympäröimänä koko olemassaolonsa ajan.
Kerran tapasin Ben Jehudalla vanhan venäläisen viulistin, joka oli aikoinaan soittanut Jerusalemin filharmoonikoissa. Hän oli kotoisin Uralilta ja kun kerroin, että olen Suomesta, hän alkoi muistelemaan sota-aikaa ja Viipurin piiritystä, jossa hän oli nuorena poikana ollut mukana, tietysti Neuvostoliiton armeijan riveissä. Hänen silmänsä säihkyivät ja pilke silmäkulmassa hän lausahti: "Kyllä me ihailtiin teidän poikien taistelua meidän suurta ylivoimaa vastaan, ja kaikki meikäläiset olisivat halunneet vaihtaa teidän puolelle!" Ihmeellistä! Ja Jumalan suurta armoa, että me siitä selvittiin.
Tänäänkin meillä molemmilla, kun kuljimme erikseen, oli mieleenpainuvia keskusteluja erilaisten ihmisten kansssa.
Ilmapiiri Israelissa on muuttunut suuresti viimeisten kymmenen vuoden aikana avoimempaan suuntaan. Yksi Jeesuksen toisen tulemisen merkkejä on viikunapuun elpyminen, joka kuvaa Israelin hengellistä heräämistä (Matt 24:32-36). Tämä herääminen alkoi jo 1900-luvun alussa ja se alkoi voimistumaan heti itsenäistymisen jälkeen vuonna 1948. Messiaanisia seurakuntia syntyi eri puolille maailmaa ja myös Israeliin. Nyt Israelissa lasketaan varovaisen arvion mukaan olevan n 25-30 000 messiaanista eli Jeesukseen messiaanaan uskovaa. Todellisuudessa heitä on varmasti paljon enemmän.
Jumala tekee hiljaista työtään kansansa keskellä ja joskus siitä näkee konkreettisen merkin. Muutama päivä sitten törmäsin netissä artikkeliin, joka oli minusta erittäin merkittävä. Jaan siitä pääajatuksen tässä.
”ORTODOKSIRABIT: KRISTILLISYYS EI
OLE SATTUMAA TAI VIRHE”
Lauren Markoe, Religion News Service
2015
Ortodoksi rabbien ryhmä antoi
julistuksen, jonka mukaan kristinusko on osa jumalallista
suunnitelmaa, jonka mukaan Jumala tahtoi, että juutalaiset ja
kristityt tekisivät yhteistyötä maailman pelastamiseksi.
Vaikka julistuksen on tähän mennssä
allekirjoittanut vain 28 rabbia kaikkein perinteisimmän juutalaisuuden
linjan liberaaleimmasta osasta, se kuitenkin on käänteentekevä
päätös ortodoksijuutalaisille, jotka tähän mennessä ovat
rajoittaneet yhteistyön kristittyjen kanssa sosiaalisiin,
taloudellisiin ja poliittisiin projekteihin. Mutta tämän
julistuksen kautta kristillisyys saa paikan juutalaisessa teologiassa
– ja hyvin positiivisen paikan.
”Me tunnustamme sen, että
kristillisyys ei ole sattumaa eikä virhe, vaan jumalallisen tahdon
vaikutus ja lahja kansakunnille”, seitsemän kappaletta käsittävä
julistus, päivätty 3.12. toteaa.
”Erottamalla juutalaisuuden ja
kristillisyyden Jumala halusi erottaa kumppanit, joilla oli
merkittäviä teologisia eroja, kyse ei ollut viholisten
erottamisesta. Me ymmärrämme, että perinteisessä
judaismissa on tilaa käsittää kristillisyyden olevan osa Jumalan
liitto-suunnitelmaa ihmiskunnalle, kristillisyyden, joka on
kehittynyt juutalaisuudesta Jumalan tahdon mukaan”, sanoi rabbi
Irving Greenberg, yksi julistuksen osan allekirjoittajista, osan,
jonka otsikko on 'Taivaallisen Isämme tahdon tekeminen: Kohti
juutalaisten ja kristittyjen kumppanuutta.'
Rabbiininen julistus alkaa viitauksella
juutalaisvainoihin, ” joiden aikoina vuosisatojen epäkunnioitus,
painostus ja hylkääminen johtivat vihollisuuteen ja sen
hiupentumiin juutalaisten ja kristittyjen välille.Tänä päivänä
juutalaiset ovat kohdanneet vilpitöntä rakkautta ja kunnioitusta
monelta kritityltä, rakkautta, jota on osoitettu keskenäisessä
dialogissa, kokouksissa ja konferensseissa ympäri maailman”,
julistus jatkaa. Siinä todetaan myös, että suurimman osan
juutalaisista teologeista on vaikea hyväksyä uusia ajatuksia
yhteistyöstä näin syvällä tasolla.
Rabbit, jotka allekirjoittivat
julistuksen, ovat kotoisin USAsta, Euroopasta ja Israelista.
Jos haluat lukea koko mielenkiintoisen
artikkelin, sen löytää seuraavasta linkistä englanninkielisenä
Jatkoa näille ajatuksille oli
keskustelu tänään erään arvostetun paikallisen raamatunopettajan
kanssa. Hänen mukaansa juutalaisen, erikoisesti uskonnollisen, on
hyvin vaikea ottaa vastaan kreikkalaista ja kreikankielistä Uutta
Testamenttia ja "vierasta" evankeliumia, mutta kun hänelle ojentaa
hepreankielisen Uuden Liiton kirjan, tai vielä parempi olisi
arameankielinen (jota käytetään monissa Syyrian ja Irakin
alkuperäisissä seurakunnissa tänäkin päivänä), kiinnostus on
aivan eri tasolla. Silloin usko Jeesukseen ei olekaan jokin vieras,
kaukaa tullut filosofia tai usko vaan osa heidän omaa kulttuuriaan,
"Tie", jonka juuret ovat juutalaisuudessa. Joka tapauksessa uskoontulon
prosessi ja uudestisyntyminen voi kestää kauan, jopa vuosia, sillä
kysymys on todella syvästä asenteiden ja ajatusten muutoksesta.
Hyvä esimerkki tästä prosessista on Jakov Damkanin kirja ”Miksi
juuri minä?” (Julkaistu myös nimellä "Siionin poika")
Tänään tapahtui jälleen terrori-isku Tel Aviviin johtavan tien varrella, tien, jota pitkin mekin usein matkustamme. Meidän piti mennä tänään Punaiseen Mattoon, mutta Anat ilmoittikin, että torstai olisi parempi päivä. Palestiinalaisen nuoren ajama auto iskeytyi bussipysäkillä odottelevaan ihmisjoukkoon, sillä seurauksella, että 14 ihmistä loukkaantui, heidän joukossaan 1,5 vuotias vauva, joka sai pahimmat vammat. Nämä tapahtumat ovat olleet lokakuun alusta päivittäisiä täällä. Yli 20 israelilaista, vanhoja miehiä, sotilaita, nuoria äitejä, lapsia on menehtynyt näissä iskuissa, jo satoja on loukkantunut. Tilanne on pitkittyneenä vakava, on jo ollut puhetta mm Hebronin sulkemisesta kokonaan ja Netanjahua painostetaan kovempiin toimiin kansalaisten hengen turvaamiseksi. Israel tarvitsee todella rukouksiamme! Jerusalemin pormestari Nir Barkat rohkaisi kansaa tämänkin tapauksen jälkeen olemaan valppaina, mutta pelotta, jatkamaan päivittäisiä toimia lannistumatta, että vihollinen ei saa voittoa. Tähän kehoitukseen ollaan Israelissa jo totuttu vuosikymmenien aikana; jatkamaan elämää kaiken katastrofin jälkeenkin, toivoen, että paremmat ajat koittaisivat!
Matkustin eräänä päivänä bussissa ja yhtäkkiä bussi hiljensi vauhtia;
keskellä tietä makasi vanhahko mies kasvot veressä. Hän oli nähtävästi
jäänyt auton tönäisemäksi. Ambulanssi oli paikalla ja miestä paikattiin
siinä onnettomuuspaikalla. Katseemme kohtasivat vieressäni seisovan
miehen kanssa ja hän sanoi: "Eikö tulekin terrori-isku ensimmäisenä
mieleen? En yhtään ihmettele, että kansan keskeltä nousee jo ääniä, että
palestiinalaiset olisi kokonaan poistettava Israelin alueelta!" Hänkin
kantoi isoa asetta vyössään, kuten monet siviilit näinä päivinä. Se on
vieläkin hätkähdyttävä näky näin tottumattomalle, vaikka onkin
pelastanut monia ihmishenkiä viime viikkojen aikana.Tänään tapahtui jälleen terrori-isku Tel Aviviin johtavan tien varrella, tien, jota pitkin mekin usein matkustamme. Meidän piti mennä tänään Punaiseen Mattoon, mutta Anat ilmoittikin, että torstai olisi parempi päivä. Palestiinalaisen nuoren ajama auto iskeytyi bussipysäkillä odottelevaan ihmisjoukkoon, sillä seurauksella, että 14 ihmistä loukkaantui, heidän joukossaan 1,5 vuotias vauva, joka sai pahimmat vammat. Nämä tapahtumat ovat olleet lokakuun alusta päivittäisiä täällä. Yli 20 israelilaista, vanhoja miehiä, sotilaita, nuoria äitejä, lapsia on menehtynyt näissä iskuissa, jo satoja on loukkantunut. Tilanne on pitkittyneenä vakava, on jo ollut puhetta mm Hebronin sulkemisesta kokonaan ja Netanjahua painostetaan kovempiin toimiin kansalaisten hengen turvaamiseksi. Israel tarvitsee todella rukouksiamme! Jerusalemin pormestari Nir Barkat rohkaisi kansaa tämänkin tapauksen jälkeen olemaan valppaina, mutta pelotta, jatkamaan päivittäisiä toimia lannistumatta, että vihollinen ei saa voittoa. Tähän kehoitukseen ollaan Israelissa jo totuttu vuosikymmenien aikana; jatkamaan elämää kaiken katastrofin jälkeenkin, toivoen, että paremmat ajat koittaisivat!
http://www.kkcj.org/teaching/sermon/chanukkah-miracle-and-more
http://www.kkcj.org/teaching/sermon/lost-found
perjantai 11. joulukuuta 2015
PUNAISISTA LYHDYISTÄ PUNAISELLE MATOLLE
Sapatin aattona 11.12.15
Yksi One Wayn tukemia työmuotoja Israelissa on Punaisen Maton Keskus Tel Avivissa. Kahdesti viikossa avoin päiväkeskus tarjoaa kadulla ja puistoissa asuville naisille, joista monet ovat narkomaaneja ja prostituoituja, lämpimän ruuan, suihkun ja puhtaat vaatteet päälle, sielunhoidon ja evankeliumin lisäksi. Työ alkoi useita vuosia sitten paikallisen sosiaalityöntekijän ottaessa yhteyden Anat Brenneriin, joka oli tunnettu prolife-työntekijä Tel Avivin alueella. Sosiaalityöntekijä oli löytänyt kadulla asuvan 8kk raskaana olevan prostituoidun ja hän kysyi, voisiko Anat auttaa. Kadulla Anat näki suuren hädän kaupungin kodittomien naisten keskellä ja hän aloitti keskuksen, joka toimisi linkkinä naisille, jotka haluavat pois kadun vaaroista. "Punainen Matto", jollaista elämä ei tähän mennessä ollut naisten eteen avannut, yrittää rukouksen ja keskustelun avulla rakentaa näiden haavoittuneiden ja moneen kertaan hylättyjen naisten arvokkuutta, rakastaen ja auttaen heitä, ohjaten kuntoutukseen, kun se aika koittaa.
Olen käynyt nyt Punaisessa Matossa kaksi kertaa tuloni jälkeen. Eilen olimme siellä yhdessä Arjan kanssa, joka saapui pari päivää sitten Suomesta joulukuuksi Israeliin. Keskuksessa olikin tällä kertaa useita vapaaehtoisia. Kolmen vakituisen työntekijän lisäksi paikalla oli ruotsalainen lääkäri, kaksi hollantilaista ja muutama paikallinen avustaja. Se oli hyvä, sillä asiakkaita kävi useita, yhteensä ehkä noin 15 päivän mittaan. Jokainen viipyi eripituisen ajan, joku viihtyi keskuksessa koko sen aukioloajan, neljä tuntia, toiset lyhyemmän ajan. Useat näistä ystävistä ovat jo tuttuja minulle, erikoisesti ne, jotka puhuvat venäjää ja joihin saan yhteisen kielen takia paremmin kontaktin. Naiset ovat eri etnisistä ryhmistä: he puhuvat arabiaa, hepreaa, venäjää (n puolet), jotkut ovat sekulaarisesta, toiset uskonnollisesta taustasta. Naisten ikää on vaikea arvioida, katu tekee selvää jälkeä monesta jo muutamassa vuodessa ja saa heidät näyttämään vuosia ikäistään vanhemmilta. (Naisten psyyke ja fysiikka eivät kestä huumeita, alkoholia tai kadulla asumista vuosikausia samalla tavalla kuin miesten, vaan kärsivät pysyviä vaurioita, joita vain Jumalan parantava voima voi parantaa.) Naiset ovat päätyneet kadulle eri syistä, osa on ihmiskaupan uhreja (Israel on johtava maa ihmiskaupan tilastoissa sen sijainnin takia idän ja lännen välillä), osa huumeiden käytön takia, kaikki he ovat hyväksikäytettyjä ja usein perheidensä hylkäämiä. Suurin osa on langan laihoja amfetamiinin käytön jäljiltä, useilta puuttuvat hampaat, johtuen joko huonosta ravinnosta ja hygieniasta tai pahoinpitelyn seurauksena. Monilla on pahoin tulehtuneita säärihaavoja tai neulanjälkiä, paiseita ja ruhjeita. Tällä kertaa hoidettiin kolmen naisen haavoja. Onneksi paikalla oli sairaanhoitotaitoisen Arjan lisäksi myös lääkäri, sillä erään vanhemman naisen jalat tarvitsivat sairaalahoitoa, mihin hän ei kuitenkaan suostunut. Jalat puhdistettin ja sidottiin sitten vain miten parhaiten voitiin ja kehoitettiin lähtemään ensiapuun, jos ne yhtään pahenisivat.
Monet asiakkaista vaikuttivat iloisemmilta ja vapautuneimmilta kuin monesti aikaisemmin. Anatin mukaan muutamat ovat lähellä läpimurtoa elämässään. Muistetaan erikoisesti "R";ää ja "N":ää rukouksin. On sanonta katulapsista puhuttaessa, että on helpompi ottaa lapsi pois kadulta kuin katu lapsen sydämestä ja sama pitää varmasti paikkansa myös kadulla asuvien naisten kohdalla. Kadulla viehättää määrätty vapauden tunne, sinun ei tarvitse välittää säännöistä, ei yhteiskunnan vaatimuksista. Monta vuotta vailla terveitä ihmissuhteita ja elämätöntä elämää, usea kehitysvaihe läpikäymättä tekee kuntoutukseen menosta pelottavan asian ja saavuttamattoman unelman. Jeesuksen avulla monet ovat kuitenkin ylittäneet tämän kuilun ja onnistuneet! Tälläkin hetkellä on useita naisia kuntoutuskeskuksissa vakaana haluna päästä kuiville. Koko pahamaineinen Newe Shanan-katu vaikuttaa siistiytyneen, ja epämääräisten pimeiden ja rähjäisten kulmien tilalle on noussut kunniallisia kenkäkauppoja ja muita pikkuyrityksiä.
Psalmi 68: 6-7 lupaa: "Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumlaa pyhässä asunnossansa, Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen. Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa." Jumalalle kaikki on mahdollista tässäkin työssä, Hän rakastaa näitä naisia enemmän kuin kukaan ihminen voi rakastaa!
Muita viikon kohokohtia Punaisen Maton lisäksi olivat kaasulämmittimen saaminen asuntoomme kylmien öiden ja päivien iloksi, ja Israel Museossa käyminen, jossa saimme erinomaisen oppaan avulla tutustua Israelin esihistoriaan. Raamatun kertomukset tulevat aina vain historiallisesti varmemmiksi, mitä enemmän tiede pystyy niitä kaivamaan esiin. Näimme museossa maailman vanhimman dokumentin raamatun tekstistä, yli 3000v vanhan papyruksen palan, jossa oli kirjoitettua Aaronin siunaus. Vaikuttava oli myös fresko, joka kuvasi assyrialaisten hyökkäystä Lachisin kaupunkiin, joka valloitettiin kuningas Hiskian aikana. Ehdimme valtavan museon taideosastolle vain hetkeksi, ja näimme vilauksen Marc Chagalin teoksesta ja pari muuta. Tänne täytyy ehdottomasti päästä uudelleen!
Shabat Shalom!
Yksi One Wayn tukemia työmuotoja Israelissa on Punaisen Maton Keskus Tel Avivissa. Kahdesti viikossa avoin päiväkeskus tarjoaa kadulla ja puistoissa asuville naisille, joista monet ovat narkomaaneja ja prostituoituja, lämpimän ruuan, suihkun ja puhtaat vaatteet päälle, sielunhoidon ja evankeliumin lisäksi. Työ alkoi useita vuosia sitten paikallisen sosiaalityöntekijän ottaessa yhteyden Anat Brenneriin, joka oli tunnettu prolife-työntekijä Tel Avivin alueella. Sosiaalityöntekijä oli löytänyt kadulla asuvan 8kk raskaana olevan prostituoidun ja hän kysyi, voisiko Anat auttaa. Kadulla Anat näki suuren hädän kaupungin kodittomien naisten keskellä ja hän aloitti keskuksen, joka toimisi linkkinä naisille, jotka haluavat pois kadun vaaroista. "Punainen Matto", jollaista elämä ei tähän mennessä ollut naisten eteen avannut, yrittää rukouksen ja keskustelun avulla rakentaa näiden haavoittuneiden ja moneen kertaan hylättyjen naisten arvokkuutta, rakastaen ja auttaen heitä, ohjaten kuntoutukseen, kun se aika koittaa.
Olen käynyt nyt Punaisessa Matossa kaksi kertaa tuloni jälkeen. Eilen olimme siellä yhdessä Arjan kanssa, joka saapui pari päivää sitten Suomesta joulukuuksi Israeliin. Keskuksessa olikin tällä kertaa useita vapaaehtoisia. Kolmen vakituisen työntekijän lisäksi paikalla oli ruotsalainen lääkäri, kaksi hollantilaista ja muutama paikallinen avustaja. Se oli hyvä, sillä asiakkaita kävi useita, yhteensä ehkä noin 15 päivän mittaan. Jokainen viipyi eripituisen ajan, joku viihtyi keskuksessa koko sen aukioloajan, neljä tuntia, toiset lyhyemmän ajan. Useat näistä ystävistä ovat jo tuttuja minulle, erikoisesti ne, jotka puhuvat venäjää ja joihin saan yhteisen kielen takia paremmin kontaktin. Naiset ovat eri etnisistä ryhmistä: he puhuvat arabiaa, hepreaa, venäjää (n puolet), jotkut ovat sekulaarisesta, toiset uskonnollisesta taustasta. Naisten ikää on vaikea arvioida, katu tekee selvää jälkeä monesta jo muutamassa vuodessa ja saa heidät näyttämään vuosia ikäistään vanhemmilta. (Naisten psyyke ja fysiikka eivät kestä huumeita, alkoholia tai kadulla asumista vuosikausia samalla tavalla kuin miesten, vaan kärsivät pysyviä vaurioita, joita vain Jumalan parantava voima voi parantaa.) Naiset ovat päätyneet kadulle eri syistä, osa on ihmiskaupan uhreja (Israel on johtava maa ihmiskaupan tilastoissa sen sijainnin takia idän ja lännen välillä), osa huumeiden käytön takia, kaikki he ovat hyväksikäytettyjä ja usein perheidensä hylkäämiä. Suurin osa on langan laihoja amfetamiinin käytön jäljiltä, useilta puuttuvat hampaat, johtuen joko huonosta ravinnosta ja hygieniasta tai pahoinpitelyn seurauksena. Monilla on pahoin tulehtuneita säärihaavoja tai neulanjälkiä, paiseita ja ruhjeita. Tällä kertaa hoidettiin kolmen naisen haavoja. Onneksi paikalla oli sairaanhoitotaitoisen Arjan lisäksi myös lääkäri, sillä erään vanhemman naisen jalat tarvitsivat sairaalahoitoa, mihin hän ei kuitenkaan suostunut. Jalat puhdistettin ja sidottiin sitten vain miten parhaiten voitiin ja kehoitettiin lähtemään ensiapuun, jos ne yhtään pahenisivat.
Monet asiakkaista vaikuttivat iloisemmilta ja vapautuneimmilta kuin monesti aikaisemmin. Anatin mukaan muutamat ovat lähellä läpimurtoa elämässään. Muistetaan erikoisesti "R";ää ja "N":ää rukouksin. On sanonta katulapsista puhuttaessa, että on helpompi ottaa lapsi pois kadulta kuin katu lapsen sydämestä ja sama pitää varmasti paikkansa myös kadulla asuvien naisten kohdalla. Kadulla viehättää määrätty vapauden tunne, sinun ei tarvitse välittää säännöistä, ei yhteiskunnan vaatimuksista. Monta vuotta vailla terveitä ihmissuhteita ja elämätöntä elämää, usea kehitysvaihe läpikäymättä tekee kuntoutukseen menosta pelottavan asian ja saavuttamattoman unelman. Jeesuksen avulla monet ovat kuitenkin ylittäneet tämän kuilun ja onnistuneet! Tälläkin hetkellä on useita naisia kuntoutuskeskuksissa vakaana haluna päästä kuiville. Koko pahamaineinen Newe Shanan-katu vaikuttaa siistiytyneen, ja epämääräisten pimeiden ja rähjäisten kulmien tilalle on noussut kunniallisia kenkäkauppoja ja muita pikkuyrityksiä.
Psalmi 68: 6-7 lupaa: "Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumlaa pyhässä asunnossansa, Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen. Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa." Jumalalle kaikki on mahdollista tässäkin työssä, Hän rakastaa näitä naisia enemmän kuin kukaan ihminen voi rakastaa!
Muita viikon kohokohtia Punaisen Maton lisäksi olivat kaasulämmittimen saaminen asuntoomme kylmien öiden ja päivien iloksi, ja Israel Museossa käyminen, jossa saimme erinomaisen oppaan avulla tutustua Israelin esihistoriaan. Raamatun kertomukset tulevat aina vain historiallisesti varmemmiksi, mitä enemmän tiede pystyy niitä kaivamaan esiin. Näimme museossa maailman vanhimman dokumentin raamatun tekstistä, yli 3000v vanhan papyruksen palan, jossa oli kirjoitettua Aaronin siunaus. Vaikuttava oli myös fresko, joka kuvasi assyrialaisten hyökkäystä Lachisin kaupunkiin, joka valloitettiin kuningas Hiskian aikana. Ehdimme valtavan museon taideosastolle vain hetkeksi, ja näimme vilauksen Marc Chagalin teoksesta ja pari muuta. Tänne täytyy ehdottomasti päästä uudelleen!
Shabat Shalom!
maanantai 7. joulukuuta 2015
MAANANTAI 7.12. HANUKAN TOISENA PÄIVÄNÄ
Hanukka eli valon juhla on temppelin pyhittämisen juhla , jota vietettiin ensimmäistä kertaa makabealaisten voitettua maata hallinneen Antiokus II:n. Temppelin pyhityksen yhteydessä käytetyn öljyn piti riittää vain yhdeksi päiväksi, mutta Jumala teki ihmeen ja yhden päivän sijaan se riittikin kahdeksan päivää. Siksi tänä päivänäkin sytytetään kahdeksan kynttilää ertyisessä kynttilänjalassa, hanukia, yksi jokaisena päivänä, hyvin samaan tapaan kuin meidän adventtikynttilät. Hanukka- kynttelikössä on kuitenkin vielä yhdeksäs kynttilä erikseen, kynttilän nimi on "Shamas" (Vesa) eli "auttaja" tai "palvelija", joka sytyttää vuorollaan kaikki muut kynttilät. Tämä on kaunis vertaus meille kristityille Palvelija-Kuninkaastamme Jeesuksesta, jonka valossa me näemme valkeuden ja jonka tuli sytyttää meidät. Vaikka Hanukka ei ole yksi Raamatun määräämästä seitsemästä juhlasta, niin Jeesus kuitenkin vietti sitä (Joh 10:14), ja niin mekin voimme viettää, varsinkin jos olemme Israelissa.
Hanukka on juutalaisten kesken ilon juhla, vähän samalla tavoin kuin Purim. Silloin syödään makeita sokerikuorrutettuja tai tomusokerilla pölytettyjä donitseja ja annetaan lapsille lahjoja. Nyt kun ajat ovat epävakaat, ihmiset puhuvat, voivatko edes viettää ilojuhlaa.
Bussini keskustaan kulkee (minulle) huikeiden maisemien läpi ja loppupäässä ultraortodoksien asuinalueen kautta. Olen ollut maassa nyt viikon, mutta silmäni eivät tahdo saada kylläkseen tästä maisemasta sekä ihmisistä, väreistä ja ruuan ja mausteiden tuoksuista, jotka ovat niin erilaisia, kuin mihin olen tottunut. Ortodoksialueella tuntuu siltä kuin astuisi aikakoneeseen, joka veisi yhtäkkiä 100 vuotta ajassa taaksepäin. Vanhat miehet kumarassa matkallaan synagogaan rukoilemaan tai asioille, mustissa takeissaan ja lierihatuissaan tai kipassaan, korvakiehkuroilla tai ilman, pitkissä parroissaan, silmissään viisaus tai huumorinpilke, nykyisin usein huolestuneisuus, sillä ajat ovat synkät juutalaisille kaikkialla. Kadulla näkee naisia pitkissä hameissaan ja erikoisissa hiukset peittävissä mustissa baskereissaan, usein monta lasta vanavedessään, yksi tai kaksi rattaissa ja uusin tulokas vielä vatsassa. He ovat uupuneita ja elämän raskauttamia. Köyhyys ja kurjuus on silmiinpistävää. Jotkut avustustyöntekijät ovat, käydessään näissä kodeissa löytäneet lapset nälkäisinä ja kaapit tyhjinä, vailla ruuanmuruakaan. Jerusalem Post julkaisi juuri nettisivullaan tuoreen tiedotteen Israelin köyhyystilastoista. Sen mukaan 1,7milj lasta Israelissa ja yli 444 000 perhettä elää köyhyysrajan alapuolella. (Se tarkoittaa alle 700€ kuukausituloja/henk ja alle 2000€/kk 5-henkisellä perheellä.) N 54% ultra-ortodoksiperheistä kuuluu tähn kategoriaan. Köyhyyteen voi olla montakin syytä. Ultra-ortodoksien parissa ei arvosteta (maallista) koulutusta, varsinkaan miesten keskuudessa, monet ovat omistautuneet Tooran tutkimiselle, mutta se ei tee heistä hyviä perheenelättäjiä. Naiset voivat tehdä vain vähän jatkuvien raskauksien ja lastenhoidon lomassa parantaakseen perheen toimeentuloa. Tiukka uskonnollisuus voi määrätä ihmisen elämänkulun kehdosta hautaan., ja se voi olla todellinen kahle, oli kysymys sitten vanhoillislestadiolaisuudesta tai ortodoksijuutalaisuudesta. Kuten meilläkin, kaikki nuoret eivät täälläkään suostu elämään vuosisatojen perinteiden mukaan vaan kapinoivat, sillä seurauksella, että joutuvat perheidensä ja yhteisönsä hylkäämiksi.
Eräänä iltana kotiin palatessani sattui juuri bussissa koskettava kohtaaminen. Nousin bussin takaosaan ison kitarakoteloni kanssa ja nuori mies auttoi minua asettamaan sitä penkille. Aloimme keskustelemaan, ensin kitaransoitosta, sitten hän kysyi, mitä tein Israelissa. Kun kerroin, että olen avustamassa naistentyössä, hän meni ensin hiljaiseksi, sitten alkoi purkamaan elämäänsä ja perheensä tilannetta. Äiti oli kuollut edellisvuonna perheväkivallan uhrina. Nuori poika koki, että hänen elämänsä oli palasina, kaikki, mihin hän oli uskonut ja luottanut oli hajonnut. Hän asui nyt isoäidin luona. Samassa tuli hänen pysäkkinsä, hän nousi, kätteli ja kiitti keskustelusta. Ehdin vain sanoa, että rukoilen hänen puolestaan, nimeäkään en tiedä. Mutta Jumala tuntee hänet ja tietää tilanteen, ja haluaa auttaa, lohduttaa!
Uutisissa kuulee usein lasten pahoinpitelyistä ja perheväkivallasta. Se on mittava ongelma, erityisesti tiukkojen uskonnollisten parissa, sekä arabiväestön keskellä. Suuri osa naistenkodeillamme olleista tytöistä on arabiperheistä, joka on hyljännyt tytön tai jopa uhkaa tappamisella, jos tämä on valinnut väärän poikaystävän.
Tämä maailma (ja me kaikki!) todella tarvitsemme tätä Hanukan ihmettä, valoa ja Pyhän Hengen jatkuvaa, pysyvää läsnäoloa! Tutussa hengellisessä laulussa lauletaan, että "Kansa, joka tänäänkin vaeltaa pimeydessä, on näkevä suuren valkeuden." Jeesus tuli juuri oikeaan aikaan maailmaan tuomaan toivon ja elämän, ja Hän tuli valkeudeksi ennen kaikkea omalle kansalleen Israelille. Saakoon avoimuus Hänen Henkensä työlle lisääntyä tässä maassa!
Hag Shameach!
Hanukka eli valon juhla on temppelin pyhittämisen juhla , jota vietettiin ensimmäistä kertaa makabealaisten voitettua maata hallinneen Antiokus II:n. Temppelin pyhityksen yhteydessä käytetyn öljyn piti riittää vain yhdeksi päiväksi, mutta Jumala teki ihmeen ja yhden päivän sijaan se riittikin kahdeksan päivää. Siksi tänä päivänäkin sytytetään kahdeksan kynttilää ertyisessä kynttilänjalassa, hanukia, yksi jokaisena päivänä, hyvin samaan tapaan kuin meidän adventtikynttilät. Hanukka- kynttelikössä on kuitenkin vielä yhdeksäs kynttilä erikseen, kynttilän nimi on "Shamas" (Vesa) eli "auttaja" tai "palvelija", joka sytyttää vuorollaan kaikki muut kynttilät. Tämä on kaunis vertaus meille kristityille Palvelija-Kuninkaastamme Jeesuksesta, jonka valossa me näemme valkeuden ja jonka tuli sytyttää meidät. Vaikka Hanukka ei ole yksi Raamatun määräämästä seitsemästä juhlasta, niin Jeesus kuitenkin vietti sitä (Joh 10:14), ja niin mekin voimme viettää, varsinkin jos olemme Israelissa.
Hanukka on juutalaisten kesken ilon juhla, vähän samalla tavoin kuin Purim. Silloin syödään makeita sokerikuorrutettuja tai tomusokerilla pölytettyjä donitseja ja annetaan lapsille lahjoja. Nyt kun ajat ovat epävakaat, ihmiset puhuvat, voivatko edes viettää ilojuhlaa.
Bussini keskustaan kulkee (minulle) huikeiden maisemien läpi ja loppupäässä ultraortodoksien asuinalueen kautta. Olen ollut maassa nyt viikon, mutta silmäni eivät tahdo saada kylläkseen tästä maisemasta sekä ihmisistä, väreistä ja ruuan ja mausteiden tuoksuista, jotka ovat niin erilaisia, kuin mihin olen tottunut. Ortodoksialueella tuntuu siltä kuin astuisi aikakoneeseen, joka veisi yhtäkkiä 100 vuotta ajassa taaksepäin. Vanhat miehet kumarassa matkallaan synagogaan rukoilemaan tai asioille, mustissa takeissaan ja lierihatuissaan tai kipassaan, korvakiehkuroilla tai ilman, pitkissä parroissaan, silmissään viisaus tai huumorinpilke, nykyisin usein huolestuneisuus, sillä ajat ovat synkät juutalaisille kaikkialla. Kadulla näkee naisia pitkissä hameissaan ja erikoisissa hiukset peittävissä mustissa baskereissaan, usein monta lasta vanavedessään, yksi tai kaksi rattaissa ja uusin tulokas vielä vatsassa. He ovat uupuneita ja elämän raskauttamia. Köyhyys ja kurjuus on silmiinpistävää. Jotkut avustustyöntekijät ovat, käydessään näissä kodeissa löytäneet lapset nälkäisinä ja kaapit tyhjinä, vailla ruuanmuruakaan. Jerusalem Post julkaisi juuri nettisivullaan tuoreen tiedotteen Israelin köyhyystilastoista. Sen mukaan 1,7milj lasta Israelissa ja yli 444 000 perhettä elää köyhyysrajan alapuolella. (Se tarkoittaa alle 700€ kuukausituloja/henk ja alle 2000€/kk 5-henkisellä perheellä.) N 54% ultra-ortodoksiperheistä kuuluu tähn kategoriaan. Köyhyyteen voi olla montakin syytä. Ultra-ortodoksien parissa ei arvosteta (maallista) koulutusta, varsinkaan miesten keskuudessa, monet ovat omistautuneet Tooran tutkimiselle, mutta se ei tee heistä hyviä perheenelättäjiä. Naiset voivat tehdä vain vähän jatkuvien raskauksien ja lastenhoidon lomassa parantaakseen perheen toimeentuloa. Tiukka uskonnollisuus voi määrätä ihmisen elämänkulun kehdosta hautaan., ja se voi olla todellinen kahle, oli kysymys sitten vanhoillislestadiolaisuudesta tai ortodoksijuutalaisuudesta. Kuten meilläkin, kaikki nuoret eivät täälläkään suostu elämään vuosisatojen perinteiden mukaan vaan kapinoivat, sillä seurauksella, että joutuvat perheidensä ja yhteisönsä hylkäämiksi.
Eräänä iltana kotiin palatessani sattui juuri bussissa koskettava kohtaaminen. Nousin bussin takaosaan ison kitarakoteloni kanssa ja nuori mies auttoi minua asettamaan sitä penkille. Aloimme keskustelemaan, ensin kitaransoitosta, sitten hän kysyi, mitä tein Israelissa. Kun kerroin, että olen avustamassa naistentyössä, hän meni ensin hiljaiseksi, sitten alkoi purkamaan elämäänsä ja perheensä tilannetta. Äiti oli kuollut edellisvuonna perheväkivallan uhrina. Nuori poika koki, että hänen elämänsä oli palasina, kaikki, mihin hän oli uskonut ja luottanut oli hajonnut. Hän asui nyt isoäidin luona. Samassa tuli hänen pysäkkinsä, hän nousi, kätteli ja kiitti keskustelusta. Ehdin vain sanoa, että rukoilen hänen puolestaan, nimeäkään en tiedä. Mutta Jumala tuntee hänet ja tietää tilanteen, ja haluaa auttaa, lohduttaa!
Uutisissa kuulee usein lasten pahoinpitelyistä ja perheväkivallasta. Se on mittava ongelma, erityisesti tiukkojen uskonnollisten parissa, sekä arabiväestön keskellä. Suuri osa naistenkodeillamme olleista tytöistä on arabiperheistä, joka on hyljännyt tytön tai jopa uhkaa tappamisella, jos tämä on valinnut väärän poikaystävän.
Tämä maailma (ja me kaikki!) todella tarvitsemme tätä Hanukan ihmettä, valoa ja Pyhän Hengen jatkuvaa, pysyvää läsnäoloa! Tutussa hengellisessä laulussa lauletaan, että "Kansa, joka tänäänkin vaeltaa pimeydessä, on näkevä suuren valkeuden." Jeesus tuli juuri oikeaan aikaan maailmaan tuomaan toivon ja elämän, ja Hän tuli valkeudeksi ennen kaikkea omalle kansalleen Israelille. Saakoon avoimuus Hänen Henkensä työlle lisääntyä tässä maassa!
Hag Shameach!
perjantai 4. joulukuuta 2015
HELLO, TÄÄLLÄ JERUSALEM!
Monivuotinen
unelmani alkoi toteutumaan 29.11. kun sain laukkuni lentokentän
liukuhihnalle ja aloitin matkani Istanbulin kautta Israeliin. Olin
toki matkustellut viimeiset 10 vuotta Israeliin säännöllisin
välein, yhdestä viikosta 6 viikon pituisiksi ajoiksi, mutta jo
pitkään olin unelmoinut viettää maassa pitempiä ajanjaksoja. Ja
nyt se oli yllättäin tullut mahdolliseksi!
Näillä
sivuilla tarkoituksenani on kertoa työstäni One Way Missionin
tukemissa syrjäytyneiden naisten keskuksissa Jerusalemissa ja Tel
Avivissa sekä jakaa ensikäden tietoa elämästä ja sen ilmiöistä
Israelissa.
Olin
odottanut ensimmäistä matkaani Israeliin kauan, itseasiassa 30
vuotta siitä, kun Jumala puhui minulle juutalaisista ja työstä
heidän parissaan. Nuorena vastauskoontulleena sain Youth with a
Mission-järjestössä paljon opetusta siitä, miten Jumalallla on
suunnitelma jokaisen elämässä ja että tuli kysyä Häneltä sitä.
Minä otin haasteen tosissani ja aloin etsimään Herraa ja kysymään
hänen suunnitelmaansa. Jumala puhui minulle yllättäin Venäjästä
ja juutalaisista siellä. Hän antoi vahvistukseksi raamatun lauseen
(II Moos
3: 7-9, että Jumala on kuullut kansansa huudon ja nähnyt heidän
kärsimyksensä Egyptissä ja haluaa vapauttaa heidät ja johtaa
omaan maahansa) ja konkreettiseksi johdatukseksi Hän järjesti
minulle ensimmäisen matkani Venäjällle, joka silloin oli tietysti
Neuvostoliitto. Elettiin -70-luvun alkua, jolloin juutalaisten muutto
Israeliin tai minnekään muuallekaan oli utopiaa ja harvojen
etuoikeus. 90-luku muutti maailmaa ja Euroopankin kartan uudeksi
Neuvostoliiton hajottua. Myös juutalaisten massamuutto Israeliin
alkoi. Kun vuonna 2004 tein tänne ensimmäisen matkani, täällä
asui jo lähes miljooona Venäjältä muuttanutta ”Hadash Olim'ia",
uutta tulijaa. Nyt venäjänkielisiä asuu Israelissa n 1,5
miljoonaa, lähes neljäsosa 7,2 miljoonan väestöstä.
Mutta
palatakseni takaisin nykyhetkeen, olin ensimmäistä kertaa
viettämässä maassa talvea, ja tämä loi muutamia käytännön
ongelmia. Miten saa mahtumaan matkalaukkuunsa sekä kesä- että
talvivaatteet, kengät + kaikki muu rekvisiitta, laulukansiot jne
kitarasta puhumattakaan, jonka olin unohtanut mainita lippua
tilatessani lisämatkatavarana. Onneksi laukku Turkish Airlines'illa
sai painaa 30kg tavallisen 23kg sijaan. Laukku pullotti kuitenkin sen
verran, että olin varma siitä, että joudun maksamaan lisäkiloista,
mutta helpotuksekseni vaa'assa näkyi lukema 29,8kg ja kitarakin meni
läpi käden heilautuksella. Herralla oli kaikki yksityiskohdatkin
käsissään!
Matka
sujui kaikin puolin leppoisasti puolityhjässä koneessa ja
viimeisellä etapilla sattui mielenkiiintoinen matkakumppani
viereeni. Sain hänen kauttaan tuoreen näkökulman suomalaisten
sotilastarkkailijoiden arkeen Golanilla. Tarkkailijoiden tehtäviin
kuuluu viettää aika ajoin viikko rajan molemmilla puolilla ja tämä
tarkoittaa joutumista joskus tulilinjalle. Haavoittumisilta ja joskus
jopa kuolemantapauksilta ei voi välttyä rauhanturvaajienkaan
joukossa. Maailman polittikan (lue maailman parantamisen) lisäksi
puheemme kääntyi myös hengellisiin asioihin, jota ei voi välttää,
kun on Israeliin matkalla. Ja onhan Israelin koko maa todistusta
Raamatun totuuksista. Lähes kaikki sen paikkakunnat viittaavat
johonkin Raamatun tapahtumaan. Ja vuosina 47-56 löytyneet Kuolleen
Meren kääröt todistavat, että sen kieli ja totuudet eivät ole
kärsineet vuosisatojen saatossa tai muuttuneet eri käännöksissäkään,
jos joku sitä epäilee.
Israelin
pohjoinen raja oli kauan melko rauhallinen (muutamia laittomia
rajanylityksiä ja israelilaisten sotilasten kidnappauksia
lukuunottamatta v 2006, jotka päätyivät kaapattujen
menehtymiseen. Tämä tapaus olikin alkusysäyksenä kuukauden
kestäneelle Israelin-Libanonin sodalle. Sotilaista käytiin
kuolleinakin kauppaa ja heidän avullaan vapautettiin useita
vangittuja terroristeja, Israelin toivoessa, että heidän
palautettaisiin kotiin elävinä. Traaginen tilanne syntyi
tv-kameroiden edessä kaksi vuotta myöhemmin, kun sotilaiden vaimot
olivat vastassa vaihdon tapahtuessa. Terroristit ja kahden
israelilaisen murhasta tuomittu Samir Kuntar vietiin juhlivan
kansanjoukon eteen rajan toiselle puolelle Libanoniin, samaan aikaan
kuin vaimot ottivat vastaan miehensä – ruumisarkuissa. Tätä
tapausta, terroristien vapauttamista ja siitä syntynyttä ilojuhlaa
paheksuttiin USAnkin mediassa.)
Israel
taitaa olla kuitenkin niitä ainoita maita, joissa haavoittuneet
vihollisetkin hoidetaan samoissa sairaaloissa omien rinnalla, kuten
viimeaikaisissa Syyrian rajan tapahtumissa on todettu.
Nyt
Syyrian sodan pitkittyessä on selvää miten sekava tilanne on
kaikin puolin. Maassa sotivat, ei ainoastaan tasavaltalaiset vastaan
kapinalliset, vaan Assad+ hallitseva valta+ Venäjä vastaan
kapinalliset vastaan ISIS ja toisella puolella kapinalliset+
liittolaiset (länsivallat) vastaan Assadin joukot vastaan ISIS. Siis
kaikki ovat kuitenkin ISISTÄ vastaan. Jaloissa ovat myöskin
druusit, joista osa on Israelin, osa Syyrian puolella.
Tuntuu
siltä, että maailman tilanne, muuallakin kuin Israelin lähialueilla
on sekavampi ja uhkaavampi kuin koskaan. Pariisin tapahtumat muutama
viikko sitten sekä Europan rajojen yli saapuneet satojen tuhansien
pakolaisten joukot ovat järkyttäneett Euroopan rauhaa ja tuoneet
terrorismin uhan lähemmäksi kotia kuin koskaan ennen. Näiden
muualla tapahtuneidenkin iskujen keskipisteessä näyttävät olevan
juutalaiset. Bataclan-teatteri, jossa suurin määrä uhreja löytyi,
oli ollut uhattuna jo vuonna 2009 sen juutalaisen omistuksen takia.
Vaikuttaa siltä, että sota nousee aina Jumalan työtä vastaan,
aivan alusta alkaen, ihmiskunnan historian ensimmäisltä sivuilta.
Mitä
voi pieni ihminen tehdä kaiken tämän keskellä? Paljonkin, ei ole
aikaa lamaantua! Lisäksi voimme kohottaa päämme, sillä
- Jumalan Sana ja lupaukset pysyvät muuttumattomina kaiken muun horjuessa, ja ne antavat meille elämän
- Jeesus, Kapteenimme, on luvannut olla kanssamme joka päivä, kun teemme hänen tahtoaan palvellen maailmassa loppuun asti
- rukouksessa on voima tänäkin päivänä muuttaa olosuhteita ja jopa kokonaisia kansakuntia ja heidän kohtaloitaan
- tälläkin tarinalla tulee olemaan kunniakas ja voittoisa loppu (lue vaikka Ilmestyskirja luvut 21-22!)
- vapautuksemme päivä on lähellä!
Sapatin
aattona, 4.12.2015 (Kislev 23, 5776, juutalaisen kalenterin mukaan)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)