Jouluviikko täällä Pyhässä Maassa sujui aurinkoisessa säässä. Lämpötila kohosi useina päivinä lähelle 20C astetta. Saimme juhlia joulua tänä vuonna monella eri tavalla. Keskeisin sanoma, se ihme, että Jumala lähetti Poikansa meidän tähtemme oli saarnoissa, lauluissa ja keskusteluissa moneen kertaan esillä.
Alotimme juhlinnan jo keskiviikkona KolBaMidbar-seurakunnan pikkujoulujuhlissa. KolBaMidbar on pieni seurakunta, jossa käy lähinnä venäjää puhuvia ja satunnaisia turisteja. Olimme luvanneet auttaa ruuanvalmistuksessa ja tuoda juhlaan täytekakun. Tämä aika kunnianhimoinen hanke oli ensimmäinen leipomiskokeilu uudessa maassa, erikoisella kaasuhellalla, eri tavalla käyttäytyvillä jauhoilla, kuin mihin olen tottunut ja ilman sähkövatkainta. Kaksi kuuden munan käsinvatkattua kakkupohjaa näyttivät aika hyviltä, nousivatkin sopivasti uunissa. Kun saimme kakut vietyä seurakuntaan, ne osoittautuivat aika tiiviiksi, toivoimme vain että pieni kostutus auttaisi asiaa. Ei auttanut. Minulta katkesi haarukka, kun yritin leikata siitä palasta. Maku oli silti mukiinmenevä. Seurakuntalaiset ystävät nyökyttelivät hymyillen päätään. Ehkä runsas kerma päällä pelasti tilanteen! Uzbekkiläinen pääruoka lukuisine salaatteineen oli kuitenkin jymymenestys! (Huom. Siinä emme olleet pääkokkeina.)
KolBaMidbarin juhlassa
Punaisessa Matossa järjestettiin jouluaattona asiakkaille juhlat, pöytä oli koristeltu joulukukin, jokaiselle oli lahjapussit, joissa oli hygieniatuotteita ja sukat, kortin kera, laulettiin joululauluja. Olimme mukana auttamassa. Tunnelma oli rauhallinen ja iloinen. Arja sai rukoilla erään keskuksesssa usein vierailevan naisen puolesta.
Illaksi meitä oli kutsuttu Beit Immanuel-kirkon aattoillan hartauteen. Kaunis kivikirkko on ensimmäisiä kirkkorakennuksia Tel Avivissa ja mahtavan akustiikkansa takia siellä järjestetään monia konsertteja. Kirkolla on avoimet ovet päivittäin ja siellä otetaan vastaan erilaisia ryhmiä ja yksilöitä, jotka haluavat tutustua kristinuskoon tai kirkon historiaan. Monet vierailijoista ovat juutalaisia koululais- ja eläkeläisryhmiä. Niin oli nytkin; 150-hengen sali on täpötäynnä joulua juhlivaa kansaa, joista suurin osa ei näyttänyt olevan kristittyjä. Hartaat ja riemulliset joululaulut, kynttilät, Kirjoitusten, Messias-lupausten ja jouluevankeliumin lukeminen hepreaksi ja englanniksi hiljensivät koko yleisön. Pisteenä i:n päällä oli haastava saarna, jonka nuori tanskalainen pappi piti. Saavuimme sinä iltana kotiin myöhään ja väsyneinä, mutta tyytyväisinä.
Joululla oli myös pimeä puolensa. Jerusalemissa oli neljä terrori-iskua aaton aikana. Sen jälkeen iskut tuntuvat kiihtyneen, nyt on ollut yksi-kaksi iskua joka päivä. Eilen kaduille ja asemille määrättiin 300 vartijaa lisää takaamaan kansalaisten turvallisuutta. Joka tapauksessa haluan toivottaa teille kaikille Englannin kuningatar Elizabethin sanoin (hän täyttää ensi vuonna 90v!) : "Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä voittanut." Joh 1:4 (engl kielessä, suomeksi "pimeys ei sitä käsittänyt") Ja "On parempi sytyttää kynttilä kuin kirota pimeyttä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti