Hanukka eli valon juhla on temppelin pyhittämisen juhla , jota vietettiin ensimmäistä kertaa makabealaisten voitettua maata hallinneen Antiokus II:n. Temppelin pyhityksen yhteydessä käytetyn öljyn piti riittää vain yhdeksi päiväksi, mutta Jumala teki ihmeen ja yhden päivän sijaan se riittikin kahdeksan päivää. Siksi tänä päivänäkin sytytetään kahdeksan kynttilää ertyisessä kynttilänjalassa, hanukia, yksi jokaisena päivänä, hyvin samaan tapaan kuin meidän adventtikynttilät. Hanukka- kynttelikössä on kuitenkin vielä yhdeksäs kynttilä erikseen, kynttilän nimi on "Shamas" (Vesa) eli "auttaja" tai "palvelija", joka sytyttää vuorollaan kaikki muut kynttilät. Tämä on kaunis vertaus meille kristityille Palvelija-Kuninkaastamme Jeesuksesta, jonka valossa me näemme valkeuden ja jonka tuli sytyttää meidät. Vaikka Hanukka ei ole yksi Raamatun määräämästä seitsemästä juhlasta, niin Jeesus kuitenkin vietti sitä (Joh 10:14), ja niin mekin voimme viettää, varsinkin jos olemme Israelissa.
Hanukka on juutalaisten kesken ilon juhla, vähän samalla tavoin kuin Purim. Silloin syödään makeita sokerikuorrutettuja tai tomusokerilla pölytettyjä donitseja ja annetaan lapsille lahjoja. Nyt kun ajat ovat epävakaat, ihmiset puhuvat, voivatko edes viettää ilojuhlaa.
Bussini keskustaan kulkee (minulle) huikeiden maisemien läpi ja loppupäässä ultraortodoksien asuinalueen kautta. Olen ollut maassa nyt viikon, mutta silmäni eivät tahdo saada kylläkseen tästä maisemasta sekä ihmisistä, väreistä ja ruuan ja mausteiden tuoksuista, jotka ovat niin erilaisia, kuin mihin olen tottunut. Ortodoksialueella tuntuu siltä kuin astuisi aikakoneeseen, joka veisi yhtäkkiä 100 vuotta ajassa taaksepäin. Vanhat miehet kumarassa matkallaan synagogaan rukoilemaan tai asioille, mustissa takeissaan ja lierihatuissaan tai kipassaan, korvakiehkuroilla tai ilman, pitkissä parroissaan, silmissään viisaus tai huumorinpilke, nykyisin usein huolestuneisuus, sillä ajat ovat synkät juutalaisille kaikkialla. Kadulla näkee naisia pitkissä hameissaan ja erikoisissa hiukset peittävissä mustissa baskereissaan, usein monta lasta vanavedessään, yksi tai kaksi rattaissa ja uusin tulokas vielä vatsassa. He ovat uupuneita ja elämän raskauttamia. Köyhyys ja kurjuus on silmiinpistävää. Jotkut avustustyöntekijät ovat, käydessään näissä kodeissa löytäneet lapset nälkäisinä ja kaapit tyhjinä, vailla ruuanmuruakaan. Jerusalem Post julkaisi juuri nettisivullaan tuoreen tiedotteen Israelin köyhyystilastoista. Sen mukaan 1,7milj lasta Israelissa ja yli 444 000 perhettä elää köyhyysrajan alapuolella. (Se tarkoittaa alle 700€ kuukausituloja/henk ja alle 2000€/kk 5-henkisellä perheellä.) N 54% ultra-ortodoksiperheistä kuuluu tähn kategoriaan. Köyhyyteen voi olla montakin syytä. Ultra-ortodoksien parissa ei arvosteta (maallista) koulutusta, varsinkaan miesten keskuudessa, monet ovat omistautuneet Tooran tutkimiselle, mutta se ei tee heistä hyviä perheenelättäjiä. Naiset voivat tehdä vain vähän jatkuvien raskauksien ja lastenhoidon lomassa parantaakseen perheen toimeentuloa. Tiukka uskonnollisuus voi määrätä ihmisen elämänkulun kehdosta hautaan., ja se voi olla todellinen kahle, oli kysymys sitten vanhoillislestadiolaisuudesta tai ortodoksijuutalaisuudesta. Kuten meilläkin, kaikki nuoret eivät täälläkään suostu elämään vuosisatojen perinteiden mukaan vaan kapinoivat, sillä seurauksella, että joutuvat perheidensä ja yhteisönsä hylkäämiksi.
Eräänä iltana kotiin palatessani sattui juuri bussissa koskettava kohtaaminen. Nousin bussin takaosaan ison kitarakoteloni kanssa ja nuori mies auttoi minua asettamaan sitä penkille. Aloimme keskustelemaan, ensin kitaransoitosta, sitten hän kysyi, mitä tein Israelissa. Kun kerroin, että olen avustamassa naistentyössä, hän meni ensin hiljaiseksi, sitten alkoi purkamaan elämäänsä ja perheensä tilannetta. Äiti oli kuollut edellisvuonna perheväkivallan uhrina. Nuori poika koki, että hänen elämänsä oli palasina, kaikki, mihin hän oli uskonut ja luottanut oli hajonnut. Hän asui nyt isoäidin luona. Samassa tuli hänen pysäkkinsä, hän nousi, kätteli ja kiitti keskustelusta. Ehdin vain sanoa, että rukoilen hänen puolestaan, nimeäkään en tiedä. Mutta Jumala tuntee hänet ja tietää tilanteen, ja haluaa auttaa, lohduttaa!
Uutisissa kuulee usein lasten pahoinpitelyistä ja perheväkivallasta. Se on mittava ongelma, erityisesti tiukkojen uskonnollisten parissa, sekä arabiväestön keskellä. Suuri osa naistenkodeillamme olleista tytöistä on arabiperheistä, joka on hyljännyt tytön tai jopa uhkaa tappamisella, jos tämä on valinnut väärän poikaystävän.
Tämä maailma (ja me kaikki!) todella tarvitsemme tätä Hanukan ihmettä, valoa ja Pyhän Hengen jatkuvaa, pysyvää läsnäoloa! Tutussa hengellisessä laulussa lauletaan, että "Kansa, joka tänäänkin vaeltaa pimeydessä, on näkevä suuren valkeuden." Jeesus tuli juuri oikeaan aikaan maailmaan tuomaan toivon ja elämän, ja Hän tuli valkeudeksi ennen kaikkea omalle kansalleen Israelille. Saakoon avoimuus Hänen Henkensä työlle lisääntyä tässä maassa!
Hag Shameach!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti