HELLO, TÄÄLLÄ JERUSALEM!

Monivuotinen unelmani alkoi toteutumaan 29.11. kun sain laukkuni lentokentän liukuhihnalle ja aloitin matkani Istanbulin kautta Israeliin. Olin toki matkustellut viimeiset 10 vuotta Israeliin säännöllisin välein, yhdestä viikosta 6 viikon pituisiksi ajoiksi, mutta jo pitkään olin unelmoinut viettää maassa pitempiä ajanjaksoja. Ja nyt se oli yllättäin tullut mahdolliseksi!

Näillä sivuilla tarkoituksenani on kertoa työstäni One Way Missionin tukemissa syrjäytyneiden naisten keskuksissa Jerusalemissa ja Tel Avivissa sekä jakaa ensikäden tietoa elämästä ja sen ilmiöistä Israelissa.

Olin odottanut ensimmäistä matkaani Israeliin kauan, itseasiassa 30 vuotta siitä, kun Jumala puhui minulle juutalaisista ja työstä heidän parissaan. Nuorena vastauskoontulleena sain Youth with a Mission-järjestössä paljon opetusta siitä, miten Jumalallla on suunnitelma jokaisen elämässä ja että tuli kysyä Häneltä sitä. Minä otin haasteen tosissani ja aloin etsimään Herraa ja kysymään hänen suunnitelmaansa. Jumala puhui minulle yllättäin Venäjästä ja juutalaisista siellä. Hän antoi vahvistukseksi raamatun lauseen (II Moos 3: 7-9, että Jumala on kuullut kansansa huudon ja nähnyt heidän kärsimyksensä Egyptissä ja haluaa vapauttaa heidät ja johtaa omaan maahansa) ja konkreettiseksi johdatukseksi Hän järjesti minulle ensimmäisen matkani Venäjällle, joka silloin oli tietysti Neuvostoliitto. Elettiin -70-luvun alkua, jolloin juutalaisten muutto Israeliin tai minnekään muuallekaan oli utopiaa ja harvojen etuoikeus. 90-luku muutti maailmaa ja Euroopankin kartan uudeksi Neuvostoliiton hajottua. Myös juutalaisten massamuutto Israeliin alkoi. Kun vuonna 2004 tein tänne ensimmäisen matkani, täällä asui jo lähes miljooona Venäjältä muuttanutta ”Hadash Olim'ia", uutta tulijaa. Nyt venäjänkielisiä asuu Israelissa n 1,5 miljoonaa, lähes neljäsosa 7,2 miljoonan väestöstä.

Mutta palatakseni takaisin nykyhetkeen, olin ensimmäistä kertaa viettämässä maassa talvea, ja tämä loi muutamia käytännön ongelmia. Miten saa mahtumaan matkalaukkuunsa sekä kesä- että talvivaatteet, kengät + kaikki muu rekvisiitta, laulukansiot jne kitarasta puhumattakaan, jonka olin unohtanut mainita lippua tilatessani lisämatkatavarana. Onneksi laukku Turkish Airlines'illa sai painaa 30kg tavallisen 23kg sijaan. Laukku pullotti kuitenkin sen verran, että olin varma siitä, että joudun maksamaan lisäkiloista, mutta helpotuksekseni vaa'assa näkyi lukema 29,8kg ja kitarakin meni läpi käden heilautuksella. Herralla oli kaikki yksityiskohdatkin käsissään!

Matka sujui kaikin puolin leppoisasti puolityhjässä koneessa ja viimeisellä etapilla sattui mielenkiiintoinen matkakumppani viereeni. Sain hänen kauttaan tuoreen näkökulman suomalaisten sotilastarkkailijoiden arkeen Golanilla. Tarkkailijoiden tehtäviin kuuluu viettää aika ajoin viikko rajan molemmilla puolilla ja tämä tarkoittaa joutumista joskus tulilinjalle. Haavoittumisilta ja joskus jopa kuolemantapauksilta ei voi välttyä rauhanturvaajienkaan joukossa. Maailman polittikan (lue maailman parantamisen) lisäksi puheemme kääntyi myös hengellisiin asioihin, jota ei voi välttää, kun on Israeliin matkalla. Ja onhan Israelin koko maa todistusta Raamatun totuuksista. Lähes kaikki sen paikkakunnat viittaavat johonkin Raamatun tapahtumaan. Ja vuosina 47-56 löytyneet Kuolleen Meren kääröt todistavat, että sen kieli ja totuudet eivät ole kärsineet vuosisatojen saatossa tai muuttuneet eri käännöksissäkään, jos joku sitä epäilee.

Israelin pohjoinen raja oli kauan melko rauhallinen (muutamia laittomia rajanylityksiä ja israelilaisten sotilasten kidnappauksia lukuunottamatta v 2006, jotka päätyivät kaapattujen menehtymiseen. Tämä tapaus olikin alkusysäyksenä kuukauden kestäneelle Israelin-Libanonin sodalle. Sotilaista käytiin kuolleinakin kauppaa ja heidän avullaan vapautettiin useita vangittuja terroristeja, Israelin toivoessa, että heidän palautettaisiin kotiin elävinä. Traaginen tilanne syntyi tv-kameroiden edessä kaksi vuotta myöhemmin, kun sotilaiden vaimot olivat vastassa vaihdon tapahtuessa. Terroristit ja kahden israelilaisen murhasta tuomittu Samir Kuntar vietiin juhlivan kansanjoukon eteen rajan toiselle puolelle Libanoniin, samaan aikaan kuin vaimot ottivat vastaan miehensä – ruumisarkuissa. Tätä tapausta, terroristien vapauttamista ja siitä syntynyttä ilojuhlaa paheksuttiin USAnkin mediassa.)

Israel taitaa olla kuitenkin niitä ainoita maita, joissa haavoittuneet vihollisetkin hoidetaan samoissa sairaaloissa omien rinnalla, kuten viimeaikaisissa Syyrian rajan tapahtumissa on todettu.

Nyt Syyrian sodan pitkittyessä on selvää miten sekava tilanne on kaikin puolin. Maassa sotivat, ei ainoastaan tasavaltalaiset vastaan kapinalliset, vaan Assad+ hallitseva valta+ Venäjä vastaan kapinalliset vastaan ISIS ja toisella puolella kapinalliset+ liittolaiset (länsivallat) vastaan Assadin joukot vastaan ISIS. Siis kaikki ovat kuitenkin ISISTÄ vastaan. Jaloissa ovat myöskin druusit, joista osa on Israelin, osa Syyrian puolella.

Tuntuu siltä, että maailman tilanne, muuallakin kuin Israelin lähialueilla on sekavampi ja uhkaavampi kuin koskaan. Pariisin tapahtumat muutama viikko sitten sekä Europan rajojen yli saapuneet satojen tuhansien pakolaisten joukot ovat järkyttäneett Euroopan rauhaa ja tuoneet terrorismin uhan lähemmäksi kotia kuin koskaan ennen. Näiden muualla tapahtuneidenkin iskujen keskipisteessä näyttävät olevan juutalaiset. Bataclan-teatteri, jossa suurin määrä uhreja löytyi, oli ollut uhattuna jo vuonna 2009 sen juutalaisen omistuksen takia. Vaikuttaa siltä, että sota nousee aina Jumalan työtä vastaan, aivan alusta alkaen, ihmiskunnan historian ensimmäisltä sivuilta.

Mitä voi pieni ihminen tehdä kaiken tämän keskellä? Paljonkin, ei ole aikaa lamaantua! Lisäksi voimme kohottaa päämme, sillä

• Jumalan Sana ja lupaukset pysyvät muuttumattomina kaiken muun horjuessa, ja ne antavat meille elämän
• Jeesus, Kapteenimme, on luvannut olla kanssamme joka päivä, kun teemme hänen tahtoaan palvellen maailmassa loppuun asti
• rukouksessa on voima tänäkin päivänä muuttaa olosuhteita ja jopa kokonaisia kansakuntia ja heidän kohtaloitaan
• tälläkin tarinalla tulee olemaan kunniakas ja voittoisa loppu (lue vaikka Ilmestyskirja luvut 21-22!)
• vapautuksemme päivä on lähellä!

Sapatin aattona, 4.12.2015 (Kislev 23, 5776, juutalaisen kalenterin mukaan)