TURVALLISUUSTILANTEESTA JA RAKKAUS ISRAELIA KOHTAAN

 

Turvallisuustilanne Israelissa on parantunut viime talven ja Ramadanin aikaisten kiihtyneiden iskujen jälkeen. Tilannetta rauhoittaa selvästi tehostettu vartiointi pysäkeillä ja kulkuneuvoissa. Elokuun alussa kuitenkin sattui kaksi puukotusyritystä, kun palestiinalaismies puukotti Aturin arabilähiössä nuorta juutalaismiestä ylävartaloon.  Toinen tapaus oli Tel Avivissa, jossa kaksi naispoliisia haavoittui palestiinalaisen hyökkäyksessä. Onneksi kukaan uhreista ei haavoittunut hengenvarallisesti. 

 

On todella ihanaa nähdä ja tuntea, miten ihmiset kaduilla ja toreilla ovat huolettomia, iloisia ja hymyileviä. Taannoinen terrori-iskujen pelon aiheuttama huoli ja kireys ovat poissa. 

Antisemitismi sen sijaan maailmalla on yhä yleisempää, ja nyt jopa Rion olympialaiset saivat osansa siitä. Kohua herättivät tapaukset, joissa libanonilaisjoukkue ei päästänyt israelilaistiimiä samaan bussiin, egyptiläis- urheilija kieltäytyi kättelemästä ottelun voittanutta israelilalaisosapuolta ja syyrialainen painija ei suostunut ottelemaan israelilaista vastaan. Olympiakomitea tutkii tapauksia ja ainakin yhdessä tapauksessa urheilija lähetettiin takaisin kotimaahan, toinen vetäytyi koko kisasta. Kisojen henkeen kuuluu suvaitsevaisuus ja kansojen yhdistyminen. Tämä periaate ei ole toteutunut tänä vuonna!

Israel on niin tottunut taistelemaan turvallisuutensa puolesta, että sen ekspertin taidoilla terrorismin ehkäisyssä on kysyntää jo kaikkialla maailmassa. Ranskan ja Belgian hallitukset ovat pyytänyt Israelilta apua ja turvallisuuskonsultointia taannoisten terrori-iskujen takia ja Rion olympialaisten koko turvallisuussuunnittelu annettiin israelilaisten turvafirmojen toimeksi! 

 
Jerusalem on kohta maapallon turvallisin paikka!

Sitä se tulee olemaan ainakin silloin, kun Jeesus palaa takaisin ja hallitsee tuhatvuotisessa valtakunnassaan, jonka jakamaton pääkaupunki tulee olemaan Jerusalem. Rukoillaan kaikkien ihmisiä erottavien raja-aitojen kaatumista jo nyt, ja rauhaa Israelille! 

Tätä raja-aitojen kaatumista on jo näkyvissä huomattavalla tavalla. Näyttää siltä, että uskoon tulleet entiset muslimit saavat aivan erityisen rakkauden Israelia kohtaan sydämeensä. Kuulin vastikään uzbekistanilaisesta entisestä muslimista, joka usean kuukauden ajan säästi pienestä palkastaan, jotta voisi lähettää avustusta Israelin tarpeisiin. Summa, jonka hän rakkaudella ja rukouksin lahjoitti, oli neljän kuukauden palkan arvoinen. Näin on myös Israelissa, jossa muslimeja kääntyy jatkuvasti, Raamattuja ja Uusia Testamentteja otetaan vastaan paljon.

TU B' AV - Hag HaAhava - RAKKAUDEN JUHLA

Tu B'Av, eli Av-kuukauden 15 päivänä vietetään nk. Rakkauden juhlaa, se on suosittu hääpäivä ja eräänlainen israelilainen "Ystävänpäivä". Historialliselta merkitykseltään tämä juhlapäivä oli yksi perinteisistä ilojuhlista ja itse asiassa suurin juhlista Jom Kippurin, suuren sovituspäivän jälkeen. Tänä päivänä loppui polttopuiden kerääminen temppelin uhreja varten ja se aloitti viinirypäleiden keräämisen. Nuoret neidot menivät viintarhoihin tanssimaan puettuina valkoisiin pukuihin. Jokaisella tuli olla samanlainen puku, jotta nuoret miehet, jotka neitojen joukosta etsivät itselleen puolisoa, eivät ihastuisi hienoihin vaatteisiin vaan tyttöön itseensä.
Viikkoa aikaisemmin, Av-kuun 9. päivä (Teisha B'Av) on murheen ja katumuksen päivä ja tällöin on tapahtunut monia suuria katastrofeja juutalaisten elämässä, mm
- molempien temppeleiden tuho (I temppeli v 421eKr, ja II temppeli v 70jKr)
-vakoojien paluu Luvatusta Maasta negatiivisen raportin kera
- v 1095 Ensimmäinen ristiretki alkoi, jossa 10 000 juutalaista tapettiin pelkästään ensimmäisen kuukauden aikana
- v 1290 juutalaisten karkoitus Englannista
- v 1492 Espanjan ja Portugalin inkvisiittio karkoitti juutalaiset Iberian niemimaalta
- v 1914 Britania ja Venäjä julistivat sodan Saksalle ja I maailmansota alkaa
- v 1942 Varsovan geton kuljetukset Treblinkan keskitysleirille alkavat
- v 1989 Irak vetäytyy neuvotteluista Kuvaitin kanssa ja sota alkaa
- v 1994 pommin räjäytys AMIA- juutalaisten kulttuurikeskuksessa Buenos Airesissa tappaa 86 ja haavoittaa 300 ihmistä.

Viikkoa myöhemmin on ilon ja rakkauden juhla, eli elämä voittaa taistelujen jälkeen! Päivää vietetään monien kieltojen ja kirousten poistamisen kunniaksi. Mm Jumala oli vannonut, että kapinallinen sukupolvi, joka ei uskonut Jumalan lupauksiin ja hänen uskollisuuteensa, tulisi kuolemaan erämaassa. Juuri Tu B'Av päivänä huomattiin 40 vuoden jälkeen, että nyt kansa oli valmis astumaan eteenpäin ja vanha sukupolvi oli kadonnut. Myös monia perintöjä ja avioliittoja heimojen kesken koskevia säädöksiä ja rajoituksia poistettin juuri Tu B'Av- päivänä.

Tällä juhlaviikolla on Jerusalemissa ollut lämmintä ja puistot täynnä puiden alla vilvoitttelevia perheitä. Missä vain on suihkulähde tai vettä, siellä on myös lapsia, jotka nauttivat vedessä leikkimisestä. Eräänä päivänä minulla oli muutama tunti aikaa ja vietin sitä suuressa Itsenäisyyspuistossa kaupungin keskustassa. Puisto sattui olemaan sinä iltapäivänä täynnä perheitä: isät pelasivat lasten kanssa jalkapalloa, lennättivät leijoja tai sytyttelivät retkigrillejä. Äidit vahtivat pienimpiä puistoon rakennetun solisevan puron rannalla. Yksi ortodoksiperhe n kuuden lapsen kanssa käveli ohitseni ja kipapäinen isä yhtäkkiä puhutteli minua. Vastasin, että en oikein puhu hepreaa ja hän vain hymyili. Tajusin, että hän oli vain ihmetellyt, miksi istuin penkillä yksin, kun kaikki muut olivat perheidensä keskellä. Ja outoa se olikin, huomasin, että puiston sadoista ihmisistä ainoastaan minä olin yksin! Se ei kuitenkaan tuntunut pahalta, sillä minun perheeni on muualla ja minulla on lisäksi ystäviä, jotka ovat läheisiä kuin perheenjäsenet.



Lasten leikkejä katsellessani ajattelin, miten pienestä lapset iloitsivat: ei tarvita kuin vähän nurmikkoa, vettä ja muutama keppi, niin lasten  ilolla ei ole rajoja, mielikuvitus lähtee liikkeelle ja monia leikkejä keksitään!
Rukoilin niiden maailman lasten puolesta, joille tätäkään ei ole annettu, joita aikuiset riistävät, käyttävät hyväksi työvoimana tai seksuaalisesti, joilta on riistetty lapsuus. Lapset ovat tärkeitä Jumalan valtakunnassa. Heidät on annettu meille lahjaksi; suojeltaviksi, rakastettaviksi, hellittäviksi. Kuinka suuri tuleekaan olemaan niiden tuomio, jotka yhden näistä pienistä viettelevät harhaan tai tuhoavat. Parempi olisi, että myllynkivi sidottaisi heidän kaulaansa ja heidät heitettäisi mereen, sanoo Jeesus.
Vanhan hengellisen laulun sanat alkavat näin: "Onpa taivaassa tarjolla lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat, kultakruunut ja valkeat vaatteetkin, harput, joilla he soittelevat." Ja uskon, että siellä on myös puroja, joissa kahlata, nurmikkoa, jolla levätä ja monia sylejä, käsiä, jotka rakastavat ja paljon naurua, riemua.

JÄLLEEN SAPATTI!

Eilen, pitkästä aikaa, päätin viettää sapatin aivan omassa rauhassani ja tehdä monia niitä asioita, mitä perheessä viikon kuudentena päivänä yleensä tehdään, eli käydä torilla ostoksilla, siivota ja laittaa ruokaa.
Mahane Jehuda-torilla on aivan oma tunnelmansa joka päivä, mutta erikoisesti sapatin aattona! Käytävät ovat niin tungokseen asti väkeä, ettei eteenpäin tahdo päästä, kauppiaat huutelevat kovaäänisesti tarjouksiaan. Mutta kukaan ei ole hermostunut, vaan tunnelma on leppoisa ja rento.
Tuntuu mukavalta, kun joka kojulla ostostesi jälkeen kauppias toivottaa "Shabbat shalom" ja hymyilee! Tämä toivotus on kuin lahja toiselle, ja se tulee sydämestä.
Mitään parempaa et voisikaan toivottaa toiselle, kun "shalom" sisältää jo kaiken mitä tarvitset!

Päätin kävellä vielä ostospusseineni Jaffa-kadun toiseen päähän nautiskellen kaupungin ilmapiiristä, katsellen sapatin viettoon kiirehtiviä ihmsiä. Matkalla satuin parin ystävän lisäksi törmäämään vanhojen valokuvien näyttelyyn, josta tässä muutama näyte.

Kuvat oli otettu vuosien 1900-1950 välisenä aikana ja ne kuvasivat Jerusalemin elämää tuona aikana.
Alempi kuva on minusta ihana! Kaupungin päättäjät eivät ujostele heittäytyä lapsiksi leikkipuiston avajaisissa!
Samaa lapsenmielisyyttä ja uskallusta toivon itselleni ja meille kaikille! Iloa ja naurua arjen ja ehkä vaikeuksienkin keskellä.

  SHABBAT SHALOM taas tälläkin viikolla!

PALMUJEN KAUPUNGISSA

Toukokuussa teimme ystävien kanssa vielä yhden retken, josta en ole kirjoittanut, nimittäin Jerikoon, palmujen kaupunkiin. Jeriko, sen lisäksi, että se on yksi maailman vanhimmista kaupungeista (yli 4000 vuotta), kantaa se myös maailman alhaisimman kaupungin titteliä, mitattuna merenpinnasta, eli se sijaitsee 270m merenpinnan alapuolella. Se sijaitsee myös n 40 km Jerusalemista itään ja sen vuoden keskilämpötila on +23C. Jerikossa löytyy monia historiallisia ja raamatullisia paikkoja, mm Jeesuksen kiusauksien vuori (Luuk. 4:1-13, Matt 4:1-11, ja Mark. 1:12-13) ja metsäviikunapuu, johon Sakkeus kiipesi nähdäkseen ohikulkevan Jeesuksen (Luuk 19:1-10). Siellä sijaitsi myös aikoinaan Herodeksen talvipalatsi.






 Jeriko on ollut monien Raamatun tapahtumien näyttämönä. Se on ensimmäinen kaupunki Luvatussa Maassa, jonka israelilaiset valloittivat Egyptistä lähdettyään. Tarina löytyy Joosuan kirjasta luvuista 2 ja 6. Jerikon muurissa oli portto Rahabin asunto, saman henkilön, joka piilotti israelilaiset vakoojat ja pelasti näin koko perhekuntansa. Hänestä tuli myös yksi Jeesuksen esi-äideistä. Jerikon muurit sortuivat, ei  ihmiskäden, vaan Jumalan Hengen voimalla, sen jälkeen kun israelilaiset olivat marssineet kuutena päivänä muurien ympäri puhaltaen torvia ja seitsemäntenä seitsemän kertaa. Viimeisellä kerralla kansa päästi suuren voitonhuudon ja muurit sortuivat.
Vanhat Jerikon rauniot sijaitsevat n 2 km uudesta kaupungista pohjoiseen Tel es-Sultan-kukkulan huipulla.

Vaikka etäisyys oli vain 40km Jerusalemista, matka kesti yli kaksi tuntia, sillä Jeriko sijaitsee Länsirannan alueella, eikä sinne ole suoraa bussiliikennettä. Mekin menimme yhdellä bussilla Azariaan (entinen Betania, Martan, Marian ja Lasaruksen kotikaupunki) ja sieltä taksilla Jerikoon. Selvisimme kuulemma vähällä, sillä joskus matka voi kestää neljäkin tuntia.

Kun saavuimme kaupungin keskustaan, huomasimme heti, että siellä ei ollutkaan samaa raskasta ilmapiiriä, minkä aistii monessa muslimikaupungissa. Asettauduimme keskuspuistikkoon varjoisalle paikalle kitaroinemme ja aloimme laulaa. Yleisö, nuoret parit, miehet ja muutama vanhempi mies ottivat laulumme iloisina vastaan. Yksi mies juoksi hakemaan lähikuppilasta meille vettä ja vanhempi mies matkallaan rukoushetkeen moskeijaan pysähtyikin laulamaan kanssamme ja vielä rukoilimme siinä yhdessä! Monet olivat avoimia ottamaan vastaan uusia testamentteja ja nettisivusto-kortteja, saimme kaikki mukanamme olleet yli 50 kirjasta jaettua. Kaupungin alueella on useita erilaisia toimivia kristillisiä luostareita. Myös eräs avustus järjestö on tehnyt alueella evankelioimistyötä ja pitänyt raamttutunteja muutaman vuoden ajan. Päättelimme näiden vaikuttaneen kaupungin avoimuuteen. Rukouksella valmistettu työ saa aina ihmeitä aikaan ja muuttaa olosuhteita!

TODELLISUUS ON TARUA IHMEELLISEMPÄÄ

Matkoillani olen taas kohdannut monenlaisia kallisarvoisia helmiä, ihmisiä, jota en haluaisi unohtaa, sillä he tuovat elämään sisältöä ja sellaista rikkautta, jota ei mistään muualta saa.

Kotimatkallani Suomeen lomalle viereeni istui koneessa nainen, joka tekee huomattavaa avustustyötä yhdessä maailman vaarallisimmista ja suljetuimmista maista. Hän kertoi hieman elämästään vartijoiden, lukkojen, huntujen ja panssaroitujen ajoneuvojen keskellä. Lähes kaikki minulle normaaliin elämään kuuluva oli kiellettyä: kaupoissa, toreilla käynti, kävely kadulla tai puistossa hetken mielijohteesta, retkeily, museot ym asiat, joita teemme joka päivä. Hän asuu korkeiden muurien ympäröimälllä alueella. Hänen elämänsä liikkuu kodin ja työpaikan välillä, sekin matka tapahtui tiukasti vartioituna. Internet on varmaan ainoa ulospääsykanava ja yhteydenpitoväline ulkomaailman kanssa. Kaikkeen voi tottua, mutta ajattelen kunnioituksella tätä ystävää, joka on luopunut niin paljosta auttaakseen tämän vieraan kansan naisia.

Tällä viikolla käydessäni Punaisen Maton keskuksesssa koin jälleen erikoisen kohtaamisen. Parhaimmat tapahtuvat aina suunnittelematta ja yllättäin. Viereeni menomatkalla istui vanhempi mieshenkilö. Emme vaihtaneet matkan aikana sanaakaan. Paluumatkalla huomasin, että hän oli jälleen bussin jonossa takanani. Tunnistimme toisemme ja tervehdimme. Hän kysyi, voisiko istuutua viereeni vapaalle paikalle. Meillä syntyikin mitä mielenkiintoisin keskustelu koko matkan ajaksi, kun huomasimme, että yhteinen kielemme on venäjä. Hän on kotoisin Venäjän etelävaltioista ja työurallaan ollut olympiatason valmentajana Israelin joukkueelle. Keskustelimme kaikesta, perheistämme, maahanmuuton ongelmista, ym ym . Hän kertoi myös vakavasta sairaudestaan, joka oli johtaa kuolemaan. Jo huonossa kunnossa ollessaan, Israelissa oli viime vuonna keksitty uusi lääke, joka pelasti hänen henkensä viime hetkellä. Hän koki olevansa kuin jatkoajalla. Tämä ateistisen elämänkatsomuksen omannut mies oli alkanut hiljalleen lämmetä ajatukselle Jumalasta. Juttelimme Jumalan ihmeistä Israelin kansan historiassa ja myös Suomen itsenäistymisen ajoista, Toisesta Maailmansodasta. Erotessamme hän kiitti mielenkiintoisesta keskustelusta ja minä toivotin hänelle kaikkea hyvää, terveyttä ja rauhaa. Hän jäi todella sydämelleni!

Käyn joskus maanantaisin seurakunnan venäjänkielisessä raamattupiirissä. Siellä kokoontuu n kymmenen innokasta rukoilijaa. Heidän keski-ikänsä on n 85v , mutta korkeasta iästä huolimatta monet heistä viettävät erittäin aktiivista elämää, käyvät harrastuspiireissä, ym. Yksi on taiteilija, joka tänäkin kesänä piti vielä oman näyttelyn Moskovassa ja hänellä on siellä myös oma ateljee. He ovat kaikki rakkaita ja suloisia ystäviä!
Kerran poislähtiessäni yksi mummoista halusi lukea minulle vielä rohkaisuksi ja matkaevääksi jakeen Raamatusta. Hän lukikin Herran siunauksen 4. Mooseksen kirjasta. Huudahdin hämmästyneenä: "Kuinka voit nähdä noin pientä printtiä ja vielä ilman laseja?" Hän katsoi minua vakavana, mutta pilke silmäkulmassaan, nutturapäinen vanhus, ja vastasi: "Mutta minähän olenkin saanut tarkka-ampujan koulutuksen!" Se oli niin yllättävä vastaus, vaikka luultavasti totta, että olimme kaikki tukehtua nauruun! Voin kyllä nähdä hänet, nuoruuden päivinään, Neuvosto-armeijan puvussa ja ase kädessä. Nyt hän opettelee käyttämään samaa täsmäasetta rukouksessa ja Jumalan sanassa! Viimeksi piirissä käydessäni tämä samainen mummo pyysi rukousta siihen, että näkö on hänestä alkanut heikentymään. Hän ehkä joutuu jopa hankkimaan lukulasit! Kaikki muut ryhmäläiset olivat häneen hieman tuskastuneita, sillä olihan hänellä kuitenkin koko porukan paras näkö.

UNETON JERUSALEMISSA

Minua on siunattu hyvillä unenlahjoilla. Tämä lahja on ollut minulla koko ikäni, lukuunottamatta joitakin kriisiaikoja elämässä, jotka vaikuttivat unen laatuun. Olen tästä kiitollinen, varsinkin kun usealla ystävälläni on elämää suuresti haitaava unettomuusongelma. Se on hyvä asia myös matkustaessani paljon erilaisina vuorokauden aikoina ja erilaisilla kulkuvälineillä. Yleensä pystyn nukkumaan lentokoneessa, bussissa, melkein missä vain, jos on tarvis. Kerran  nukahdin jopa täällä raitiovaunuun ja ajoin vahingossa pysäkkini ohi päätepysäkille. Vartijat sitten hämillään herättelivät minua. Yhdeksän tunnin yöunet ovat normaalia minulle. Hyvän unen voimalla jaksaa vaikka mitä!

Kesäkuun lopulla sattui kuitenkin useampi niin kuormittava viikko, että nukkumisenikin siitä kärsi.  Kun elämässä on paljon tapahtumia ja touhua, pitkällä jaksolla, ilman, että pystyy näitä asioita rauhassa prosessoimaan mielessään, ne herättävät sinua yöllä ja pakottavat pohtimaan elämääsi aamun varhaisina tunteina. Siksi sanotaankin, että on hyvä illalla ennen nukkumaan menoa käyttää rauhassa aikaa päivän asioiden ja tapahtumien läpikäymiseen, ja jos on tapahtunut jotain kriittistä tai tunteita kuohuttavaa, vaikka kirjoittaa ne ylös paperille tai päiväkirjaan.
Olen extrovertti mitä suuremmassa määrin, saan virtaa ihmisten kanssa keskustelemisesta ja ajatusten vaihdosta, mottoni on useimpina päivinä: "Mitä enemmän ihmisiä, sen iloisempaa!" Mutta tälläkin on rajansa ja kun se raja ylittyy, yksinäisyys (mielellään luonnossa) on sisäinen vaatimus. Tilanne kehittyi niin akuutiksi, ja vaikeat asiat, ristiriidat ja hyvätkin asiat olivat sitä luokkaa, että parituntinen puistossa puun alla ei enää riittänyt.

Tilanteessa yhtenä tekijänä oli myös isäntäväen koira, jota olin luvannut hoitaa heidän lomamatkansa aikana kolme viikkoa, ja joka asuu pihamaalla vahtikoirana. Se totta kai vei myös aikaa ulkoilutuksineen ym mutta pahinta oli haukkuminen yöllä. Raukalla oli ikävä perhettään, sehän on selvä, mutta monen tunnin haukunta yön hiljaisuudessa vei minulta ja naapureiltakin (kävi myöhemmin ilmi!) yöunet. Yhtenä yönä naapurin koira yhtyi haukkuun, he vuoronperään haukahtelivat  aivan kuin kertoen toisilleen päivän uutiset! Koiran koulutuskeinot olivat kovilla, kun haukkumiseen ei tepsinyt maanittelu, makupalat eikä edes komentaminen. (Myöhemmin huomattiin, että komentaminen olisi saanut olla vielä tiukempaa!) Kaikesta huolimatta koira on kiltti ja suloinen, ja lisää huomattavasti turvallisuuden tunnetta tässä talossa, sillä on tärkeä tehtävä vahtina! En olllut todistamassa isäntäväen kotiinpaluuta, mutta koiran ilo oli kuulemma ollut ylitsepursuava, eikä se päästänyt heitä silmistään pitkään aikaan!
Onneksi Jumala näki tämän tilanteen ja Hän oli jo järjestänyt minulle ulospääsyn; Suomessa minua odotti uusi koti (jota en ollut edes vielä nähnyt, vaan vuokrasin sen kuvien ja ystävän suosituksen perusteella!) luonnon  keskellä, metsän reunassa, peltomaisemalla, bonuksena vielä taustalla häämöttävä meri! Juuri mistä olin haaveillut! Seuraavan kuukauden sain sitten viettää tässä melkein paratiisimaisessa paikassa, sain levätä virvoittavien vetten ääressä ja uudistua, ja löysin levon jälleen. Tavalliset, jokapäiväiset asiat, kuten metsässä kumisaappaissa lampsiminen, vadelmien kerääminen aamuisin jugurtin joukkoon ja viinimarjojen keittäminen mehuksi olivat juuri sitä, mitä siihen hetkeen tarvitsin, kaiken sen kauniin ympärilläni olevan lisäksi. Asiat loksahtivat paikoilleen.Unetkin muuttuivat taas katkonaisista kokonaisen yön pituisiksi.

ISÄN KASVOT

Blogissani on ollut useamman viikon tauko. Kesäkuun viimeiset viikot olivat sattuneesta syystä erittäin vilkkaita, enkä saanut kirjoitettua niitä muutamia ajatuksia jotka mielessäni pyörivät. Sitten tuli kesäloma Suomessa, loma, joka totaalisesti irroitti minut näistä Israelin kuvioista. Nyt kun olen taas palannut tänne, aion näin takautuvasti kirjoittaa näistä tapahtumista ja ajatuksista kesäkuulta.

 Eräs asian, johon kiinnitän jatkuvasti huomiota täällä, on elämän perhekeskeisyys ja se miten erityisesti isät julkisesti hellittelevät lapsiaan, hoitavat heitä, työntelevät rattaita, iloitsevat pienistä lapsistaan. Minua, joka kipuilin vuosia Jumalan isän rakkauden ymmärtämisen suhteen, nämä kohtaamiset siunaavat suuresti. Olen usein viettänyt alkavaa sapattia jossain puistossa ja siellä näkee isiä lastensa kanssa pelaamassa, leikkimässä tai vain syömässä jäätelöä. Nämä näyt ovat aina sydäntä lämmittäviä ja voi vain kuvitella, miten pieni lapsi, joka saa näin jakamatonta huomiota, arvostusta ja rakkautta isältään, kasvaa itsetunnoltaan terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, joka osaa ottaa vastuuta myöhemmin myös omasta perheestään. Olisiko tässä myös syy ja avain ihmisten positiivisuuteen, iloisuuteen ja kärsivällisyyteen kaikkein vaikeuksien ja terrorismin keskellä Israelissa? Tiiviit ja lämpöiset perhesuhteet.
Isälläkin voi olla taito lohduttaa ja helliä lastaan kuin äiti. Se ei missään määrin vähennä hänen miehisyyttään tai esimerkkiään isän roolista, melkeinpä päinvastoin. Aikaisemmin kirjoitinkin jo siitä, miten isät ovat vastuussa myös lapsiensa hengellisestä kasvatuksesta. Juutalaisessa yhteisössä isän asema on tärkeä monessakin mielessä.
Tässä muutamia valokuvia, joita sain puolisalaa näpättyä.

Inhimillinen isän rakkaus on myös kaunis kuva siitä rakkaudesta ja hellyydestä, jota Taivaallinen Isämme osoittaa meitä kohtaan. Monet jakeet Raamatussa puhuvat siitä. Tässä on yksi hellimmistä:
Jes 66:12-13 "Sillä näin sanoo Herra, minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen."
5. Moos 1:30-31: "Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itse teidän puolestanne, aivan niinkuin hän teki teille Egyptissä teidän silmienne edessä ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumlalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, kokko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan."
Eikö ole myös niin, että Isän kasvojen näkeminen vakuuttaa meitä hänen rakkaudestaan ja siunauksestaan? Se tyydyttää syvimmät kaipauksemme.  Siksi Herran siunauksessakin pyydetään: "Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan." (IV Moos 6: 22-) Psalmissa 80 (jakeissa 3, 8 ja 20) sanotaan kolmeen kertaan: "Valista meille kasvosi ja me tulemme autetuiksi."

Tätä Herran kasvojen valoa tahdon sinulle toivottaa tänä Sapattina:
"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herran valistakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan."