Blogissani on ollut useamman viikon tauko. Kesäkuun viimeiset viikot olivat sattuneesta syystä erittäin vilkkaita, enkä saanut kirjoitettua niitä muutamia ajatuksia jotka mielessäni pyörivät. Sitten tuli kesäloma Suomessa, loma, joka totaalisesti irroitti minut näistä Israelin kuvioista. Nyt kun olen taas palannut tänne, aion näin takautuvasti kirjoittaa näistä tapahtumista ja ajatuksista kesäkuulta.
Eräs asian, johon kiinnitän jatkuvasti huomiota täällä, on elämän perhekeskeisyys ja se miten erityisesti isät julkisesti hellittelevät lapsiaan, hoitavat heitä, työntelevät rattaita, iloitsevat pienistä lapsistaan. Minua, joka kipuilin vuosia Jumalan isän rakkauden ymmärtämisen suhteen, nämä kohtaamiset siunaavat suuresti. Olen usein viettänyt alkavaa sapattia jossain puistossa ja siellä näkee isiä lastensa kanssa pelaamassa, leikkimässä tai vain syömässä jäätelöä. Nämä näyt ovat aina sydäntä lämmittäviä ja voi vain kuvitella, miten pieni lapsi, joka saa näin jakamatonta huomiota, arvostusta ja rakkautta isältään, kasvaa itsetunnoltaan terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, joka osaa ottaa vastuuta myöhemmin myös omasta perheestään. Olisiko tässä myös syy ja avain ihmisten positiivisuuteen, iloisuuteen ja kärsivällisyyteen kaikkein vaikeuksien ja terrorismin keskellä Israelissa? Tiiviit ja lämpöiset perhesuhteet.
Isälläkin voi olla taito lohduttaa ja helliä lastaan kuin äiti. Se ei missään määrin vähennä hänen miehisyyttään tai esimerkkiään isän roolista, melkeinpä päinvastoin. Aikaisemmin kirjoitinkin jo siitä, miten isät ovat vastuussa myös lapsiensa hengellisestä kasvatuksesta. Juutalaisessa yhteisössä isän asema on tärkeä monessakin mielessä.
Tässä muutamia valokuvia, joita sain puolisalaa näpättyä.
Inhimillinen isän rakkaus on myös kaunis kuva siitä rakkaudesta ja hellyydestä, jota Taivaallinen Isämme osoittaa meitä kohtaan. Monet jakeet Raamatussa puhuvat siitä. Tässä on yksi hellimmistä:
Jes 66:12-13 "Sillä näin sanoo Herra, minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen."
5. Moos 1:30-31: "Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itse teidän puolestanne, aivan niinkuin hän teki teille Egyptissä teidän silmienne edessä ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumlalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, kokko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan."
Eikö ole myös niin, että Isän kasvojen näkeminen vakuuttaa meitä hänen rakkaudestaan ja siunauksestaan? Se tyydyttää syvimmät kaipauksemme. Siksi Herran siunauksessakin pyydetään: "Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan." (IV Moos 6: 22-) Psalmissa 80 (jakeissa 3, 8 ja 20) sanotaan kolmeen kertaan: "Valista meille kasvosi ja me tulemme autetuiksi."
Tätä Herran kasvojen valoa tahdon sinulle toivottaa tänä Sapattina:
"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herran valistakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti