Elämästä ja sen ilmiöistä Israelissa, uskosta ja siitä, mitä muuta tällä tiellä tuleekaan eteeni.
lauantai 20. elokuuta 2016
PALMUJEN KAUPUNGISSA
Toukokuussa teimme ystävien kanssa vielä yhden retken, josta en ole kirjoittanut, nimittäin Jerikoon, palmujen kaupunkiin. Jeriko, sen lisäksi, että se on yksi maailman vanhimmista kaupungeista (yli 4000 vuotta), kantaa se myös maailman alhaisimman kaupungin titteliä, mitattuna merenpinnasta, eli se sijaitsee 270m merenpinnan alapuolella. Se sijaitsee myös n 40 km Jerusalemista itään ja sen vuoden keskilämpötila on +23C. Jerikossa löytyy monia historiallisia ja raamatullisia paikkoja, mm Jeesuksen kiusauksien vuori (Luuk. 4:1-13, Matt 4:1-11, ja Mark. 1:12-13) ja metsäviikunapuu, johon Sakkeus kiipesi nähdäkseen ohikulkevan Jeesuksen (Luuk 19:1-10). Siellä sijaitsi myös aikoinaan Herodeksen talvipalatsi.
Jeriko on ollut monien Raamatun tapahtumien näyttämönä. Se on ensimmäinen kaupunki Luvatussa Maassa, jonka israelilaiset valloittivat Egyptistä lähdettyään. Tarina löytyy Joosuan kirjasta luvuista 2 ja 6. Jerikon muurissa oli portto Rahabin asunto, saman henkilön, joka piilotti israelilaiset vakoojat ja pelasti näin koko perhekuntansa. Hänestä tuli myös yksi Jeesuksen esi-äideistä. Jerikon muurit sortuivat, ei ihmiskäden, vaan Jumalan Hengen voimalla, sen jälkeen kun israelilaiset olivat marssineet kuutena päivänä muurien ympäri puhaltaen torvia ja seitsemäntenä seitsemän kertaa. Viimeisellä kerralla kansa päästi suuren voitonhuudon ja muurit sortuivat.
Vanhat Jerikon rauniot sijaitsevat n 2 km uudesta kaupungista pohjoiseen Tel es-Sultan-kukkulan huipulla.
Vaikka etäisyys oli vain 40km Jerusalemista, matka kesti yli kaksi tuntia, sillä Jeriko sijaitsee Länsirannan alueella, eikä sinne ole suoraa bussiliikennettä. Mekin menimme yhdellä bussilla Azariaan (entinen Betania, Martan, Marian ja Lasaruksen kotikaupunki) ja sieltä taksilla Jerikoon. Selvisimme kuulemma vähällä, sillä joskus matka voi kestää neljäkin tuntia.
Kun saavuimme kaupungin keskustaan, huomasimme heti, että siellä ei ollutkaan samaa raskasta ilmapiiriä, minkä aistii monessa muslimikaupungissa. Asettauduimme keskuspuistikkoon varjoisalle paikalle kitaroinemme ja aloimme laulaa. Yleisö, nuoret parit, miehet ja muutama vanhempi mies ottivat laulumme iloisina vastaan. Yksi mies juoksi hakemaan lähikuppilasta meille vettä ja vanhempi mies matkallaan rukoushetkeen moskeijaan pysähtyikin laulamaan kanssamme ja vielä rukoilimme siinä yhdessä! Monet olivat avoimia ottamaan vastaan uusia testamentteja ja nettisivusto-kortteja, saimme kaikki mukanamme olleet yli 50 kirjasta jaettua. Kaupungin alueella on useita erilaisia toimivia kristillisiä luostareita. Myös eräs avustus järjestö on tehnyt alueella evankelioimistyötä ja pitänyt raamttutunteja muutaman vuoden ajan. Päättelimme näiden vaikuttaneen kaupungin avoimuuteen. Rukouksella valmistettu työ saa aina ihmeitä aikaan ja muuttaa olosuhteita!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti