ANSASTA JUMALAN PERHEESEEN

  PSALMI 124

1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Ellei Herra olisi meidän kanssamme - näin sanokoon Israel -

² ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan,

³ niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan;

⁴ niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse;

⁵ niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse.

⁶ Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi.

⁷ Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.

⁸ Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Heprean kieli on ihmeellinen, mielikuvia luova ja asioita elävöittävä kieli. Opin juuri vastikään, että tämän psalmin sana "paula", eli ansa, pyydys, verkko on hepreaksi פח eli lausuttuna "pach". Se on erittäin vaikea ansa, josta on mahdoton päästä vapaaksi omin voimin. Vain Jumalan ihme vapauttaa tästä pyydyksestä. 

Miten hyvin se kuvaakaan meidän elämäämme usein. Huomaamme löytävämme itsemme ansasta, jossa voimme vain avuttomina pyristellä. Joskus elämämme on oikeasti niin solmussa, ettemme omin voimin saa siitä mitään selvää, emmekä edes ymmärrä, miten tähän tilanteeseen on päädytty. 

Onneksi on olemassa Kaikkivaltias Jumala, joka ymmärtää ja tietää täysin, mitkä ovat ongelmamme syyt ja seuraukset, ja mikä vielä tärkeintä, missä on ulospääsy labyrintistamme. Hänellä on voima katkaista vahvimmatkin siteemme. 

Raamattu käyttää tätä mielikuvaa usein:

Psalmi 91 sanoo näin:

Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

² se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".

³ Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.

Joskus meidän Jumalasta pois kääntymisemme, syntimme ja mieltymyksemme tulevat meille täksi ansaksi, kuten  seuraavassa: (Joosua 23:12-13)

¹² Sillä jos te käännytte hänestä pois ja liitytte näiden teidän keskuuteenne jääneiden kansojen tähteisiin ja lankoudutte heidän kanssansa ja yhdytte heihin ja he teihin,

¹³ niin tietäkää, ettei Herra, teidän Jumalanne, enää karkoita näitä kansoja teidän tieltänne, vaan ne tulevat teille paulaksi ja ansaksi, kylkienne ruoskaksi ja okaiksi silmiinne, kunnes te häviätte tästä hyvästä maasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut.

Silloin emme pääse omistamaan niitä lupauksia, joita Jumala on antanut meille.

Jeesus on kuitenkin tullut, jotta meillä olisi vapaus kaikista ansoista ja siteistä, ja yltäkylläisyys:

Jes. 61 Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,

² julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia,

³ panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.

Toinen mielenkiintoinen hepreankielen sana, jota käytetään yleisesti puhekielessäkin on "astua sisään" eli להכנס (lausutaan "lehikanes"). Se on myös tervetulotoivotus "tikanes!" Myös kokoontumista tai synagoogaa tarkoittava sana Knesset johdetaan samasta sanasta. Voi kuvitella, että meidät toivotetaan tervetulleiksi juuri Jumalan huoneeseen ja perheeseen. Emme ole enää ulkopuolisia, yksinämme kylmässä, kovassa maailmassa, vaan osa Jumalan perhettä ja yhteyttä hänen kanssaan ja toinen toistemme sisaria ja veljiä.

Koko tämä tie alkaa sitä, että toivotamme tervetulleeksi Hänet, joka seisoo meidän elämämme ovella ja kolkuttaa. 

Meillä monilla on se kokemus, että olemme päässeet vapaaksi erilaisista ansoista ja kahleista, joihin sielunvihollinen valheillaan oli meidät vanginnut, ja nyt meidät on siirretty Jumalan Pojan, Jeesuksen valtakuntaan ja perheeseen. Olen muutaman kerran nähnyt juuri Punaisessa Matossa, missä pimeyden kahleet ja valheet ovat niin konkreettisesti näkyvillä ihmisten elämässä, miten nämä siteet ovat pudonneet rukouksen ansiosta, paula on auennut ja sisin on päässyt vapauteen. Sekainen, tuskainen mieli, joka on näkynyt kasvoilta, on kirkastunut ja silmistä loistaa valo ja ilo. Mikä ihmeellinen asia! Tässä Pojan valtakunnassa toimivat erilaiset lait, kuin pimeyden valtakunnassa. Siellä arvostetaan toisen huomioimista, rohkeutta, hyvyyttä ja itsensäkieltämistä, itsekorostuksen ja omanarvontavoittelun sijaan ja keskipisteessä on Jumala.

JASPER, JESPER JA JOONATAN

 Jerusalemissa on paljon kissoja. Suurin osa niistä on kodittomia katukissoja, mutta niistä on paljon hyötyä. Vaikka avoroskalaatikoita on paljon ja ne usein pursuavat roskia, hiiriä ja rottia ei näy missään. Kissat huolehtivat jätteiden kierrosta myös tällä tavalla! Ja saavat myös ravintonsa osittain niistä. Nyt on tosin ilmestynyt uudempia tiiviitä roskalaatikoita, joissa roskat putoavat maan alle. Kissat eivät niihin pääse enää syömään, mutta onneksi myös ihmiset ruokkivat ja antavat vettä niille runsaasti.

Viime keväänä ovelleni ilmestyi äitikissa, langanlaiha ja nääntynyt. Näkyi selvästi, että sillä oli poikaset jossakin, ja nämä kuluttivat sen jo muutenkin vähäiset rasvavarat. Olin ruokkinut sitä muutaman viikon aina silloin tällöin, kun se johdatti poikasensa piilopaikastaan ensimmäistä kertaa näytille ja myös ruokakupin ääreen. Kaksi niistä oppi heti hyppäämään aidan päältä pihalleni ja takaisin, mutta kolmannella, pahnan pohjimmaisella, heiveröisellä ja sairaalloisella oli vaikeuksia. Sillä näytti olevan jotain ongelmia takakäpälissä. Annoin sille muutaman kerran aidan päälle syötävää ja vettä.

Ei kestänyt montakaan päivää, kun se jo uskalsi hypätä alas ja yritti toisten mukana ponnistaa takaisin ylös, kaktusta apuna käyttäen! Ja onnistuikin.
Poikaset ja niiden temput ovat olleet siitä alkaen jokapäiväinen iloni. Kissaperheen eloa on ollut hauska seurata. Äiti seurasi niitä alussa aina pihalleni. Ja huolehtiva emo kun oli, se antoi aina poikasten syödä ensin, ennenkuin itse ruokaili.
Erään kerran pienintä ei näkynyt neljään päivään. Olin jo huolissani ja ajattelin, että sille on käynyt huonosti. Sitten eräänä päivänä kissarouva ja kaksi sen poikasta tulivat taas syömään.  Olin itse pihalla ja huomasin, että emo katseli pusikkoon päin ja naukaili, aivan kuin kutsuen jotakin. Ja - n 15 minuutin kuluttua pienin sieltä kömpikin, vähän horjahdellen, mutta kuitenkin, ja liittyi muiden mukaan pihalle. Pitkään se seurasi vierestä, kun sisaret temmelsivät, mutta parin viikon päästä se jo liittyi täysin rinnoin joukkoon leikkimään.
Nyt se - Joonatan, on kaikkein vilkkain ja tomerin. Siitä on kasvanut tuuheakarvainen ja utelias, kaunis kissa, joka viettää pihallani suurimman osan päivästä. Se on kesyyntynyt ja antaa silittää itseään. Toiset kaksi ovat ujompia, mutta nekin ovat lämpenemässä.
Myös äitikissa vierailee usein. Se on vielä aivan villi, ja sähisee, jos menee liian lähelle. Mutta se joskus pysähtyy portaalleni ovensuuhun lepäämään ja katselee sieltä suurilla silmillään. Sillä on myös uusi pentue (ehkäisyvalistus olisi paikallaan!) Näin yksi päivä aidalla kaksi tummaa pientä pentua ja tänään aamulla pysäkille juostessani kolme, kaikki hiilenharmaita. Joku toinen saa adoptoida ne, minulle riittävät nämä edelliset. Ehkä se itsekin ymmärtää asian, kun ei ole tuonut niitä sen enempää luokseni.

^{PS 36: 7} Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

VARHAISIA PIONEEREJA

Erityisesti 1800-luvun puolivälistä alkaen Israel on vetänyt puoleensa monia uranuurtajia, lähetystyöntekijöitä ja pyhiinvaeltajia  eri maista. Juutalaisten vainot mm tsaarin aikaisella Venäjällä saivat sadat rohkeat uudisraivaajat jättämään kotimaansa ja muuttamaan, vaarojen uhallakin uuteen kotimaahan rakantamaan parempaa tulevaisuutta. Nyky-Israelin vauraus erikoisesti maatalouden alalla on näiden rohkeiden pioneerien ansiota, jotka raivasivat soisesta maaperästä hedelmälliset viljapellot ja hedelmätarhat.
Israel (tai Palestiina, kuten sitä silloin kutsuttiin) oli 1800-luvulla hyvin köyhä ja kehittymätön, lähinnä arabi-paimentolaisten asuttama, kunnes juutalaisia uudisasukkaita alkoi saapumaan suurin joukoin. Maata rakentamaan ja kehittämään saapui myös monia kristittyjä eri kirkkokunnista, ja ensimmäiset protestanttiset kirkot rakennettiin 1800-luvun lopulla. Christ Church, tuttu kirkko minulle, rakennettiin ensimmäisenä Jerusalemin Vanhaan kaupunkiin Jaffa-portin lähelle. Monet saapuivat perustamaan sairaaloita, lastenkoteja ja kouluja väestön elintason kohottamiseksi.

Haluan kertoa erään varhaisen pioneerin tarinan. Hän oli nimeltään Josephine Rumebe ja hän koki 18-vuotiaana kutsun Pyhään Maahan, jonne hän lähtikin Ranskasta yksin nunnaksi. Tämä tapahtui vuonna 1868. Hän oli taitava luonnon yrttien käytössä lääkeaineina, ja hoiti potilaita Jerusalemissa ja sitä ympäröivissä arabi-kylissä. Hän perusti sairaaloita, mm kuuluisan Jerusalemin ranskalaisen sairaalan, joka toimii vielä tänäkin päivänä. Sairaala aloitti toimintansa v 1880 kolmesta huoneesta, joissa hoidettiin niin arabeja kuin juutalaisia Vanhan kaupungin muurien sisäpuolella. Tämä on sairaalan periaate vielä tänäänkin, se on avoin kaikille uskontoon katsomatta. Pian rakennettiin uusi rakennus muurien ulkopuolelle 1889, vastapäätä Uutta porttia, ja siinä sairaalarakennus on paikallaan vielä tänäänkin. Sairaala toimii Pyhän Josefin nunnajärjestön alaisuudessa.
Sairaanhoitajan työ vei Josephinen myös Abu Ghoshin arabikylään, n 15 km Jerusalemin ulkopuolelle. Kukkulan silmiä häikäisevät näköalat vetivät puoleensa Josephinea ja hän vietti siellä aikaa rukouksessa. Pian hänelle rakennettiin sinne pieni maja yöpymistä varten. Heräsi unelma luostarin perustamisesta.
Kun v 1903 kukkulalta löydettiin arkeologisissa kaivauksissa bysantin aikaisen kirkon rauniot, Josephine alkoi suunnitella maa-alan ostamista raunion ympäriltä. Hän sai kerättyä 5000 frangia, mutta palstan hinta oli 20 000 kultafrangia. Hän säilytti rahoja laukussa maahan kaivettuna. Eräänä päivänä hänen ottaessaan laukkua esille, hän huomasikin, että rahat olivat lisääntyneet. Niitä oli tasan 20 000 frangia, juuri maa-alan ostoon tarvittava määrä. Herra oli tehnyt ihmeen!

Palsta ostettiin, vanhan kirkon rauniot kaivettiin esiin ja uusi kappeli rakennettiin sen paikalle, vanhoja osia hyväksi käyttäen. Paikalle rakennettiin myös luostari sekä vierasmaja. Sisar Josephine kuoli vuonna 1927, ja hänet haudattiin kirkkoon neljän muun uranuurtaja-sisaren kanssa.
Luostari ja kirkko ovat nykyäänkin suosittuja retkikohteita. Kirkko on rakennettu myös liitonarkkkia kunnioittaen, olihan muinoinen Kirjat Jearim juuri liitonarkin säilytyspaikka Daavidin aikoina. Vierasmaja on turistiryhmien ja paikallisten ahkerassa käytössä mm konferenssien ja seminaarien järjestämispaikkana.

Olen päässyt käymään paikalla kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli n vuosi sitten, kun olin päiväretkellä alueella. Tällä viikolla osallistuin siellä järjestettyyn kolmen päivän konferenssiin. Paikka on mitä harmoonisin ja idyllisin. Ja tarina sen alkuvaiheista mitä inspiroivin.

Voimme löytää monia esimerkkejä elävästä elämästä, ihmisistä, jotka antoivat itsensä palvelemaan toisia, ja jotka saivat aikaa tuntuvia muutoksia yksilöihmisten elämässä ja koko yhteiskunnassakin, rohkeudellaan ja periksiantamattomuudellaan, uskollisuudellaan omalle kutsumukselleen.

Psalmi 37 Daavidin virsi. 

Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

² Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.

³ Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;

⁴ silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

⁵ Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

⁶ Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.

⁷ Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.

⁸ Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

⁹ Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA

 

Olen viimeisten viiden kuukauden ajan käynyt ulpania. Sillä nimellä kutsutaan kielikouluja täällä. Näitä kouluja on monenlaisia ja erilaisille ryhmille tarkoitettuja. Kaikki alijan tehneet saavat ilmaisen vuoden tai puolen vuoden kurssin, jonka tarkoitus on auttaa maahan kotoutumisessa. Muille osallistujille kurssit ovat maksullisia. Minun koulussani annetaan opetusta englanniksi ja venäjäksi. Ryhmässäni on lähinnä USAsta ja Englannista maahan muuttaneita. Opettajat ovat päteviä ja tehokkaita, jotkut todellisia persoonallisuuksia; yksi komentaa luokkaa kuin armeijan kenraali (hän kertoi palvelleensakin armeijassa monta vuotta!), mutta huumorilla ja herkkyydellä samalla aikaa, toinen on kuin stand-up-koomikko, mutta hänen kanssaan on oltava varuillaan, jos vastaat väärin jonkin muodon, hän toistattaa samaa kymmeniä kertoja ja pistää sinut lopuksi LAULAMAAN  sanat omalla melodiallasi! (Minulle kävi kerran juuri näin!) Itse opettajana toimineena heidän opetusmetodeitaan on hauska seurata, ja täytyy myöntää, että heidän filosofiansa "Oppiminen sujuu paremmin kun on pientä huumoria mukana" toimii hyvin. Sillä heprean kieli ei ole helppoa ja olemme juuri aloittamassa erittäin työlästä ja monimutkaista verbimuotojen opettelua, joka tulee vaatimaan paljon pänttäämistä ja raakaa työtä.

Olimme kesällä jopa retkellä koko koulun kanssa Beit Guvrinin luolastossa ja Beit Shemeshin tippukiviluolissa. Siitä haluaisin kirjoittaa kokonaisen oman blogin, kunhan tässä kerkiän.

Kaiken kaikkiaan koulu on antanut ihan uusia valmiuksia keskustella ihmisten kanssa., vaikka puhe on vielä hataraa ja rajallista.  Tätä olen tarvinnut erikoisesti Punaisessa Matossa ja Tel Avivissa muutenkin, sillä suinkaan kaikki eivät siellä puhu englantia tai edes venäjää. Myös hepreankieliset laulut, joita lauletaan seurakunnassa ovat saaneet aivan uuden merkityksen ja tulleet elävimmiksi, kun ymmärtää paremmin sanat, joita laulaa. Olen myös alkanut lukemaan Raamattua hepreaksi. (Wau, tämä kuulosti todella korkealentoiselta! En todellakaan lue Raamattua sujuvasti, tavailen joitakin tuttuja jakeita. Mutta on ilo löytää sieltä samoja sanoja, joita olemme tunnilla opetelleet.) Myös jotkut opettajista viittaavat opetuksessaan Raamattuun, vaikka tunnilla ei uskontoa muuten käsitellä lainkaan.

Heprean kieli on todella monivivahteinen ja ihmeellinen kieli. Eräs sana, johon kiinnitin viime viikolla huomiota oli "TSUVA"  eli vastaus. Kysymykseen vastaamisen lisäksi se tarkoittaa myös "kääntymystä, parannuksen tekoa". Mielenkiintoista on, että Jumalan puoleen kääntyminen on juuri parannuksen tekemistä. Paljoa muutahan emme oikeastaan voi tehdäkään elämämme parantamiseksi. Siis tietenkin voi tehdä jotakin; voi alkaa harrastaa liikuntaa, laihduttaa ja elää terveellisesti. Jotkut jopa tahdonvoimalla ovat päässeet vapaaksi päihteistä tai muista riippuvuuuksista. Suuremmalla varmuudella tässä onnistuu kuitenkin uskomalla edes johonkin korkeimpaan voimaan, hyvyyteen, joka auttaa meitä. Tämähän on AA-kerhonkin periaatteena. Sydämen syyllisyyteen, kokonaiseen muutokseen ja uuteen elämään auttaa vain Lunastus, Uhrikaritsa.

Jos "vastaus" ja "parannuksen teko, kääntymys" ovat sama sana, niin mihin kääntymys sitten on vastaus?
Se on vastaus Jumalan kysymykseen ja kutsuun. "Missä sinä olet?" kysyi Jumala Adamilta syntiinlankeemuksen jälkeen, kun tämä Eevan kanssa piileskeli pensaikossa Jumalaa paossa. Uskoisin, että kääntymistä ja parannusta ei voi edes tapahtua ilman Jumalan vaikutusta ja kutsua ihmisen elämässä. Jumala, Kaikkivaltias on niin läsnä ja mukana kaikessa elämässä, Hänessähän me elämme ja olemme, Hän on kaiken ylläpitävä voima, niin avaruuden, eläinkunnan ja koko luomakunnan asioissa, kuin yksilöihmisten, kansakuntien kohtaloissa.

Jesaja 1: 18-20 sanoo näin: 

¹⁸ Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme ("neuvotelkaamme" "let us reason together" NAS) , sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.

¹⁹ Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä;

²⁰ mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.

Jumalan neuvottelussa ololla on aina hyvät seuraukset! Sillä velkamme on jo maksettu, Lunastus on meille suuri lahja! 

 

Hoosea 6:1-3

1 Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät.

² Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.

³ Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.

Mitä Jumala kysyy sinulta tänään? Mihin Hän sinua kutsuu?

Ja mikä on vastauksesi hänelle?

מה תשןבה שלף אליו?

SIMCHAT TORA JA PELASTUKSEN LÄHTEITÄ

Syksyn juhlakausi jatkuu ja eilen vietettiin Lehtimajajuhlien loppua ja Simchat Tora-juhlaa, eli Tooran lukukierroksen loppua ja uuden kierroksen alkua. Se on suuri ilojuhla, jolloin toorakääröjä kannetaan kulkueessa (ennen käveltiin seitsemän kertaa temppelin ympäri) ilolaulujen ja tanssin säestyksellä. Olin vuosi sitten eräässä messiaanisessa seurakunnassa tällaisessa juhlassa ja se oli minusta hyvä tapa kunnioittaa ja iloita Jumalan Sanasta, onhan se meille valtava lahja!                         
                                                                 Kuvassa yllä Christ Churchin "Suka" alttarilla.

Sukkot, eli lehtimajat on juhla jota vietetään sadonkorjuun juhlana ja myös muistaen Jumalan uskollisuutta ja huolenpitoa erämaavaelluksen aikana. Katujen vierustoilla ja parvekkeilla näkee perheiden omia pieniä suka-telttoja, joissa juhlaviikolla syödään ja juhlitaan sukulaisten kera. Jotkut myös nukkuvat näissä majoissa, joiden katto pitää rakentaa palmunlehdistä yms niin, että taivas ja tähdet näkyvät yöllä. Meidänkin on hyvä muistaa päämäärämme taivas ja Jumalan lupaukset meille, joita on niin paljon kuin tähtiä taivaalla. Myös kahviloissa ja ravintoloissa on mahdollista istua teltoissa. Kuten Israelin historiassa Jumalan pyhyys ja läsnäolo oli mukana Liitonarkin, pilven ja tulipatsaan muodossa, me kristityt voimme iloita siitä, että Jumala Jeesuksessa on tullut keskuuteemme, tehnyt asumuksensa, lehtimajansa, meidän keskellemme, onhan Jumalamme nimikin Immanuel - Jumala kanssamme!

Sukkotin aikana papit rukoilevat myös tarpeellisten sateiden puolesta ja sadekausi alkaakin useimmiten lokakuun aikana. Tänä vuonna oltiin etuajassa, sillä ensimmäiset kunnon sateet saapuivat Jerusalemiin jo maanantaina, keskellä Lehtimajajuhlia.

Yksi veteen liittyvistä seremonioista juhlan aikana oli veden nosto Siiloanin altaasta kultaisissa astioissa ja sen kantaminen määrättyä polkua pitkin temppeliin. Tämä tie on nyt avattu myös yleisölle Daavidin kaupungissa. Samanaikaisesti saatettiin laulaa laulua Jes 12 luvun sanojen mukaan:

² Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi."

³ Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.

Vesi on Raamatussa paitsi maallisen, myös hengellisen siunauksen symboli. Jesaja 55 sanoo näin:

1 Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.

² Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.

³ Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.

Myös Jeesus osallistui Lehtimajajuhlille. Johanneksen evnkeliumin luku 7 kertoo tästä. Viimeisenä, vedennoston päivänä Hän huusi näin:

³⁷ Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.

³⁸ Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."

³⁹ Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.

Tämä kutsu on voimassa viimeiseen asti. Ilmestyskirjan viimeisiä jakeita on seuraava:

¹⁷ Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Lehtimajajuhla on ainoa raamatullisista juhlista, jota vietetään myös Tuhatvuotisessa valtakunnassa. Silloin kaikki kansat tulevat Herran eteen juhlimaan sitä.  

Sakarja 14:

¹⁶ Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.

¹⁷ Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta.

Tänä vuonna oli Jerusalemissa tuhansia vieraita, turisteja, kristittyjä monista eri maista viettämässä Lehtimajajuhlia. Kaupunki on tällä viikolla aina niin täynnä, että  majapaikkaa on vaikeaa löytää, joudut varaamaan hotellin jo viikkoja aiemmin. Monet perheetkin majoittavat tilapäisesti juhlille tulijoita. Mikä määrä ihmisiä tuleekaan olemaan Jerusalemissa eräänä päivänä, kun kuninkaitten Kuningas hallitsee!

HIRTEHISTÄ HUUMORIA JA VAKAVAA ASIAA

Asuinalueeni East Talpiot eli Armon Hanatsiv ("Komissaarin palatsi", brittiläisten päämajan mukaan ennen itsenäistymistä) oli osa Itä-Jerusalemia eli kuului Jordanialle vuoteen 1967 saakka, jolloin Kuuden päivän sodan jälkeen se liitettiin osaksi Jerusalemia. Bussilinja kulkee ohi alueen, jossa sijaitsi entinen Jordanian raja ja viereisistä arabikylistä johtuen pysäkeillä näkee enemmän vartijoita ja sotilaita kuin muualla yleensä. Yhdellä pysäkillä sattuikin muutama vuosi sitten kolmen ihmisen hengen vaatinut terrori-isku ja viimekesäinen kuorma-autolla ajo sotilasjoukkoon läheisellä Promenaadilla, kuuluisalla näköalapaikalla, oli juuri tältä alueelta kotoisin olevan palestiinalaisen tekemä.

Kun juutalaiset 60-luvun lopulla alkoivat rakentamaan Armon Hanatsivin lähiötä, arabit vannoivat hirttävänsä jokaisen paikalle muuttavan juutalaisen. Nyt asukkaita on lähes 20 000. Aluetta kiertävän pääväylän nimeksi annettiin "Hirttoköysi". Se muistuttaa myös niistä 12:sta juutalaisesta, jotka britit hirttivät eri syistä. Heidän nimensä on ikuistettu aluetta risteilevien katujen nimiin.

Ei ihme, että viereiset arabialueet ovat usein rukouksissani. Moskeijoiden tornit kohoavat talojen kattojen ylitse, mutta alueella on tuskin yhtään kristillistä kirkkoa!

Kirkkaana päivänä korkeimmalta  kohdalta näkyvät Herodionin kukkula, Juudean erämaa ja aina Kuolleelle Merelle ja Jordanian puoleiselle rannalle asti.


Toissapäivänä saavuin ystävien kanssa käynniltä Yad Vashemissa, Holokoust-museossa. Viereisellä Hertzelin vuorella, jossa sijaitsevat Israelin päämiesten, kenraalien ja terrori-iskuissa menehtyneiden sotilaiden hautoja huomasimme parkkialueella useita hälyytysajoneuvoja ja virallisia mustia valtion autoja. Ihmisiä oli paljon. Vietettiin kolmen edellisenä päivänä terrori-iskussa surmansa saaneen sotilaan hautajaisia.

Tänään on Jom Kippurin, Suuren Sovituspäivän aatto. Uhrikaritsa uhrattin syntien sovitukseksi ja "syntipukki" päästettiin vapauteen erämaahan kaikkien synnnit päänsä päällä.

 

Vaikka taistelut jatkuvat vielä, sota on voitettu! Siunattua Jom Kippuria!

JÄLLEEN KERRAN: SHANA TOVA VE METUKA! - JA TRUMPETIN SOITON JUHLA

Joku sanoi, että juutalaiset ovat kummallista ja omapäistä kansaa kun uutta vuottakin täytyy juhlia kaksi kertaa vuodessa, eikä kumpikaan niistä kerroista osu siihen aikaan kun muu maailma viettää vuoden vaihtumista.

Rosh Hashanan (vuoden pää, tai alku) vietto alkoi eilen keskiviikkona n klo 18 aikoihin shofarin soitolla (olimme juuri silloin seurakunnassa juhla-aterialla) ja juhlat loppuvat vasta lauantai-iltana sapatin loppuessa. Kahden päivän ajan kaupat ovat kiinni eivätkä bussit kulje. Pihoilla ja terasseilla näkee ihmisiä syömässä ja grillaamassa sukulaisten ja ystävien kanssa.

Minä osallistuin keskiviikkoaamuna Rosh Hashana-juhlan järjestämiseen vähävaraisille vanhuksille. Pöydät oli jälleen katettu kauniisti, ruoka oli maukasta ja jokainen sai lahjan: omenan ja pienen purkin hunajaa hyvän uuden vuoden toivotuksineen. Taustalla soi heprealainen musiikki niin eloisana, että kaikki, jopa me tarjoilijat ja ruuan annostelijat taputimme ja lauloimme musiikin mukana, taisi joku jopa ottaa tansssiaskeleita! Kaiken kaikkiaan riemullinen juhlatunnelma!

Rosh Hashana juhlalla on monta symbolista merkitystä: sitä juhlitaan Aadamin ja Eevan luomisen päivänä, Jumalan tuomion päivänä ja Jumalan Kuninkaaksi kruunaamisen päivänä. Se aloittaa uuden kalenterivuoden joten tänään 21.9. on Tishrei-kuun 1. päivä v 5778. (Pääsiäiseen ajoittuva uusi vuosi on taas raamatullinen uusi vuosi.) En ole varmuutta siitä, milloin Rosh Hashanaa aloitettiin viettämään, mutta se ei ole Raamatussa mainittujen juhlapäivien joukossa. Shofarin puhaltamisen päivällä (joksi juhlaa aiemmin kutsuttiin) on monia merkityksiä, liittyyhän shofarin puhaltamiseen aina ajatus julistamisesta, hälyytyksestä. Se edeltää usein suuria tapahtumia: Kun Moosekselle annettiin laki, taivaasta kuului trumpetin ääni , Jerikon muurit sortuivat trumpetteja puhallettaessa, uuden kuun tuloa ilmoitetaan trumpetin äänellä. Uusi Testamentti puhuu myös siitä, miten meidän Herramme eräänä päivänä saapuu trumpetin äänen soidessa. (1 Kor. 15:50-52 ja 1 Tess 4:16-18) Voi myös ajatella, että Jumalan tuomiopäivä ja Kuninkaaksi kruunaamisen päivä ovat tapahtumia tulevaisuudessa, tapahtumia, joita vielä odotamme ja joihin valmistaudumme.


Rosh Hashana-na syödään hunajaan kastettuja omenan lohkoja ja tavallista makeampaa challah-leipää, joka on pyöreätä - joiden kautta toivotetaan kaikille makeata, jatkuvaa siunausta tulevalle vuodelle. (Leivän pyöreys kuvaa sitä, että sillä siunauksella ei ole loppua.)







Kun keskiviikkoaamuna ajoin bussilla keskustaan tapaamaan suomalaisia ystäviä, etupenkillä istui jo tutun näköinen vanha mies keppeineen. Hän antoi jokaiselle kassistaan pienen, makealle tuoksuvan mintunoksan hyvän uuden vuoden toivotusten kera. Pian koko bussi tuoksui hyvälle! - Pieni ele, mutta antoi varmasti iloa monelle!

GRANAATTIOMENAN OPETUKSIA

Granaattiomenan on sanottu olevan yksi Israelin symbolisista hedelmistä, mainitaanhan se Raamatussakin niiden seitsemän joukossa, jotka kuvaavat  Luvatun Maan anteja. Kaikkialla, tauluissa, korteissa, patsaissa löytää granaattiomenia. Raamatun kuvauksissa ylipapin kasukasta, sen helmasta roikkuu kultaisia pieniä granaattiomena-koristeita, samoin oli Salomonin temppelin pylväskoristeissa näitä ihmeellisiä hedelmiä. Se mehukkuudessaan ja terveellisyydessään on hyvä esikuva yltäkylläisestä elämästä, jonka Jumala lupaa kansalleen. Juutalaisen traditioiden mukaan hedelmä on symboli vanhurskaudesta, hedelmällisyydestä, tiedosta ja viisaudesta, sillä on sanottu,  että siinä on 613 siementä, yhtä monta kuin Torassa on lakeja. Todellisuudessa siemeniä voi olla tämä lukumäärä, mutta myös mikä tahansa määrä 400 ja 1500 välillä!
Mielenkiintoista on myös, että juutalaiset oppineet väittävät, että granaattiomena oli juuri se "kielletty hedelmä" Eedenin puutarhassa.

Eräänä päivänä tänä kesänä ajoin bussilla Tel Avivista Jerusalemiin, ja ruuhka-aika kun oli, bussi pysähteli jonossa usein ja matka kesti. Yhdessä kohtaa noustessamme ylös Jerusalemiin kaistojen välissä oli kaitale nurmikkoa, ja aika ajoin pieniä pensaita. Huomasin, että ne olivat granaattiomenapensaita. Yhdessä pensaassa kasvoi suuri kypsä, kaunis granaattiomena! Sen vieressä oli samassa pensaassa kasvoi toinen, mutta vielä keskenkasvuinen, kehittymätön. Kukat terälehdet olivat vielä näkyvissä, kun pieni hedelmä oli puskemassa sen keskustasta esiin. Ja oli vielä kolmas, vasta aivan kukkavaiheessa.

Tämä näky puhutteli minua syvästi. Meidänkin elämässämme on näin. On asioita, jotka saattavat olla täydessä hedelmässä, ne kukoistavat, ovat jo "kypsiä". Asioita, jotka ehkä olemme jo oppineet hyvin Jumalan koulussa. Sitten on toisia, jotka ovat aivan aluillaan, puhkeamassa hedelmään, jonka täytyy vielä kypsyä. Se tarvitsee vielä aurinkoa ja vettä sopivassa määrin. Puutarhurin täytyy vielä kasvattaa niitä ja odottaa kypsää hedelmää. Ja sitten on asioita, jotka ovat vasta nuppuvaiheessa. Ehkä aivan uusia asioita elämässämme, vasta lupauksia, jotka kukkivat jo kauniisti ja puhuvat tulevasta hedelmästä.

Voimme olla kärsivällisiä elämämme kasvun suhteen, sillä meillä on viisas puutarhuri, joka kastelee ja ravitsee, möyhentää maan ja saattaa hedelmät kasvuun. Koko Galatalaiskirje luku 5 on hyvä luku Hengessä elämisestä. Jakeet 22-23 kuuluvat näin:

²² Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

²³ Sellaista vastaan ei ole laki.

Kaikki kasvu ja hedelmä ovat seurausta Jumalan yhteydessä  elämisestä. Ei siihen oma ponnistelu mitään lisää.

TAISTELU TEMPPELIVUORESTA

Jerusalemin Vanhassa Kaupungissa sijaitseva Temppelivuori on ehkä maailman kiistellyin maa-ala, kautta historian. Tällä paikalla sijaitsivat 1. ja 2. temppeli, aina vuoteen 70jKr. Ja muslimien Palestiinan valloituksen jälkeen paikalle rakennettiin Al Aqsan moskeija ja  Kalliomoskeija .
Al-Aqsa on moskeija Temppelivuorella Jerusalemissa. Se on Jerusalemin suurin moskeija: Siihen mahtuu noin viisituhatta rukoilijaa. Moskeijan rakentaminen aloitettiin vuoden 674 paikkeilla. Alkuperäisestä rakennuksesta ei ole jäljellä juuri mitään, sillä se sortui vuoden 747 maanjäristyksessä. Uusi vuonna 780 rakennettu rakennus tuhoutui jälleen maanjäristyksessä vuonna 1033, minkä jälkeen fatimidikalifi Ali az-Zahir rakennutti nykyisen muotoisen moskeijan. Vuosina 1927 ja 1936 maanjäristykset vaurioittivat moskeijaa niin paljon, että se jouduttiin rakentamaan käytännöllisesti katsoen kokonaan uudestaan. (tämän kappaleen teksti Wikipediasta)
Kalliomoskeija rakennettiin -600-luvun lopulla juutalaisten tuhotun 2. temppelin paikalle. Paikalla sijaitsi alkuseurakunnan aikana kirkko, jonka jäänteitä on jäljellä moskeijassa. Sieltä tarinoiden mukaan Mohammed nousi taivaaseen.
Kuuden päivän sodan jälkeen v -67, kun Jerusalem yhdistettiin ja juutalaisille avautui jälleen pääsy Vanhaan kaupunkiin ja Itkumuurille, Temppelivuori ja sen moskeijat pysyivät kuitenkin Jordanian hallinnassa, israelilaisten sotilaiden vartioidessa sen sisäänpääsyä. Turisteilla ja juutalaisilla on ollut mahdollisuus käydä vuorella - mutta vain määrättyinä aikoina, muutama tunti päivässä ja tarkasti palestiinalaisten WAFG- vartijoiden kontroloimana. Mitään uskonnollista kirjallisuutta tai muuta rekvisiittaa ei saa olla laukussa, ja rukous on tiukasti kiellettyä tällä pyhällä paikalla - jos siis rukoilet muuta jumalaa kuin Allahia. Tästä johtuen juutalaiset pitävätkin Itkumuuria, sekä paikkaa muurin viertä kiertävässä tunnelissa kaikkien pyhimpinä ja läheisimpinä, joissa he haluavat rukoilla ja lähestyä Jumalaa. Lähemmäs entistä temppeliä kun ei pääse.
Kaksi ja puoli viikkoa sitten tätä rukouspaikkaa käytettiin ensimmäsitä kertaa terrorismin välikappaleena, kun kolme palestiinalaista hyökkäsi Temppelialueelta tullessaan israelilaissotilaiden kimppuun, tappaen heistä kaksi ja haavoittaen kolmatta. Tämä tapahtui lähellä Leijonaporttia muslimien kulkuväylällä Temppelivuorelle. He olivat salakuljettaneet aseensa temppelialueelle. Seurauksena oli, että Israel asetti metallinpaljastimet kyseiselle portille Temppelialueen oviaukkoon. Huomattava on, että niillä porteilla, joita turistit ja juutalaiset käyttävät, kun heidät sallitaan n 2 tuntia päivässä alueelle, on ollut järeät turvatoimet jo vuosia, metallipaljastimet ja jokaisen laukut lisäksi tutkitaan. Mitään uskonnollista materiaalia ei alueelle saa viedä, ja palestiinalaiset WAFG-sotilaat vahtivat tarkasti, ettei kenenkään ulkopuolisen pää vain ole kumartunut rukouksen näköiseen eleeseen. Sääntöjen rikkojat poistetaan alueelta välittömästi. Nyt kun metallinpaljastimet asennettiin muslimien käyttämälle ovelle, protestit olivat järjettömät. He kieltäytyivät kulkemasta metallinpaljastimien läpi. Jopa WAFG- sotilaat kieltäytyivät työstään muutaman päivän ajan! Tämä antoi historiallisen mahdollisuuden juutalaisille ja kristityille kokoontua Temppelivuorelle vapaasti, kenenkään estämättä rukoilemaan ja lukemaan Sanaa. Sadat käyttivät tätä tilaisuutta hyväkseen ja vuorella juhlittiin, muutaman hetken.
Tuhannet muslimit kokoontuivat Temppelivuorelle vievälle ajotielle rukoilemaan ja mellakoimaan. Uhkailtiin suurella verilöylyllä ja viime keskiviikko nimettiin "Raivon päiväksi". Jopa Jerusalemin suurmufti kieltäytyi kulkemasta metallinpaljastimien läpi. Ulkomaalaisia on kehoitettu välttämään koko Vanhan Kaupungin aluetta silloinkin kun se on auki. Useana päivänä koko Vanha Kaupunki oli eristyksissä. Viime perjantaina terroristi iski Länsirannalla sijaitsevaan juutalaisten siirtokuntaan ja surmasi puukolla kolme perheenjäsentä, jotka olivat sapattipöydässä juhlimassa lapsenlapsen syntymää.
 Taistelu jatkuu! Puhutaan jo kolmannen intifadan alkamisesta. Jordanian kuningas, joka muuten periaatteessa tuomitsi alkuperäisen terroriteon, on vaatinut metallinpaljastimien poistamista. Tänään Israel teki päätöksen poistaa ne mutta laittaa tilalle teknologisesti korkeatasoiset uudet laitteet, joissa on mm kasvojen tunnistuselementti.

Psalmi 122

 Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".

Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;

sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,

jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.

 Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.

Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.

Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.

Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.

RITARI ÄSSÄ JA MUUTA LIIKENNEKÄYTTÄYTYMISTÄ

Olen kertonut aikaiseminkin tämän maan erikoisesta liikennekäyttäytymisestä ja pari viikoa sitten sain siitä jälleen uuden todistuksen.
Menin kerran sapatin aattona bussipysäkille ja bussi tuli ennen kuin olin ehtinyt paikalle. Asiaa vielä hankaloitti kipeä polveni - en pystynyt juoksemaan kovaa vauhtia. Perässä ajoi toinen bussi, joka ei mennyt haluamaani kohteeseen, mutta hyppäsin siihen, koska bussit kulkivat harvoin ja ajattelin, että ehkä jossain välissä pystyn vaihtamaan. Tämän bussin kuski huomasi, että olin yrittänyt siihen toiseen ja hän sanoi, että katsotaan, saadaanko se kiinni! Parin pysäkin päästä näyttikin, että se onnistuisi, hyppäsin pois, mutta edellä ajava bussi ehti lähteä, ennenkuin ehdin siihen. Takaisin toiseen bussiin! Noin neljä pysäkkiä tästä oikea bussini saapui pysäkille ja koska paikalla oli pitkä suora, minun bussikuskini painoi kaasua ja kurvasi kovaa vauhtia oikean bussini eteen poikittain estäen sen lähdön pysäkiltä, minä hyppäsin kyydistä, toivotin "Shabbat Shalom!" ja tämän bussin kuski päästi minut kyytiin vähän hämmästyneen näköisenä. Minä olin todella tyytyväinen tähän erikoispalveluun, sillä ehdin ajoissa määränpäähäni!

Ei ole tavatonta sekään, että näkee kahden vastakkaiseen suuntaan kulkevan bussin pysähtyvän vierekkäin keskelle vilkasta katua, kuskit avaavat ikkunansa ja alkavat rauhassa kertoa päivän kuulumisia! Molemmilla saattaa olla viiden auton jono perässä, heistä jokainen tööttää merkkitorvea äänekkäästi. Merkkiääntä käytetään muutenkin paljon enemmän kuin Suomessa. Sillä osoitetaan hermostumista, mutta myös varoitetaan risteykseen tulosta, varsinkin jos näkyvyys on huono tai näyttää siltä, että toisesta suunnasta tuleva, jalankulkija tai autoilija ei näe sinua.

Ylipäätänsä bussit kulkevat täällä hyvin ja liikenneverkosto on kattava. Kevytraitiolinjaa ollaan jatkamassa etelän suuntaan, joten se tulee helpottamaan liikennettä myös minun suunnalleni. Harmittavana asiana ovat olleet monet juhlapäivät, joita oli toukokuussa 5-6 normaalien sapattien lisäksi. Sodissa ja terrori-iskuissa kaatuneiden muistopäivä, Itsenäisyyspäivä, Jerusalem-päivä ja presidentti Trumpin vierailu, joka sekoitti liikennettä kahden päivän ajan. Näinä päivinä ei liikenne kulkenut eikä edes edellisenä iltana, sapatin tapaan. Kesäkuussa vietettiin Ramadania, joka viimeisinä päivinään sekin sekoitti liikennettä, kun kaupungin keskusta oli suljettu ja monet bussit kulkivat eri reittiä. Tarvittiin paljon sitä kuuluisaa "savlanutia" eli kärsivällisyyttä! Suomessa Jouluaatto ja Juhannuspäivä taitavat olla ainoat juhlapäivät jolloin liikenne on pysähdyksissä.

Ylihuomenna juostaan Jerusalem - maratoni. Huomasin ilmoituksen, jonka mukaan bussi- ja raitioliikenne on jälleen pysähdyksissä usean tunnin ajan illalla. Jos liikun silloin kaupungilla, on minun varmaan turvauduttava apostolin kyytiin!

JUMALAN ILMESTYSMAJAN KAUPUNKI

Pääsin viime viikolla retkelle Siilon muinaiseen kaupunkiin ystäväni kanssa. Olimme ajaneet siitä ohitse kerran viime syksynä pastorimme kanssa matkalla Nablukseen, mutta meillä ei ollut silloin aikaa pysähtyä. Siitä lähtien se oli jollain tavalla mielessäni ja toivomuslistalla.
Kerran talvella seisoin pysäkillä odottamassa bussia, kun nuori nainen vieressäni kysyi aikataulua. Aloimme keskustelemaan  ja kävi ilmi, että hän asui Siilossa. Kun kerroin, että halusin kovasti käydä siellä, hän sanoi, että sinne on suora bussi ja helppo matkustaa. Siellä sijaitsee juutalainen siirtokunta.

 Vuoristomaisemaa Betelin kohdalla

 Bysantin aikainen basilika (5.vuosisata)

 Siilo sijaitsee kukkulalla, josta on mahtavat näköalat joka puolelle. Se on myös viljavien hedelmä- ja oliivitarhojen ympäröimä.
Juutalainen siirtokunta perustettiin sinne v -78. Nyt siellä asuu n 2000 henkeä.








Siilo oli muinoin tärkeä hengellinen ja poliittinen keskus Israelissa, siellä sijaitsi Ilmestysmaja ja sieltä käsin johdettiin maan asioita.  Kun israelilaiset Joosuan johdolla vihdoin ylittivät Jordanin ja valloittivat Jerikon, sieltä alkoi koko luvatun maan valloitus. Kun maan eteläosat, lähinnä Juuda ja Efraim, olivat valloitetut, kansa saapui Siiloon.
Joosua 18:1-2  "Ja kaikki israelilaisten seurakunta kokoontui Siiloon, ja he pystyttivät sinne ilmestysmajan, sittenkuin maa oli tullut heille alamaiseksi.

 Mutta vielä oli israelilaisista jäljellä seitsemän sukukuntaa, joiden perintöosa oli jakamatta."

 Ilmestysmajan pystyttämisen jälkeen Siiloon, jaettiin maa viimeisten seitsemän sukukunnan kesken. 

Siilo oli Ilmestysmajan paikka ja kansan hengellinen keskus seuraavat 369 vuotta Israelin historiassa, koko Joosuan kirjan loppulukujen ja Tuomareiden ajan, kunnes kuningas Saul perusti uuden pääkaupungin Gibeahiin ja hänen seuraajansa Daavid Jerusalemiin.

 Siilo sijaitsee nykyisin Länsirannalla, Betelin ja Nabluksen välillä. Nabluksessa sijaitsee myös Kerasimin vuori, jossa Joosua uhrasi Herralle ensimmmäistä kertaa saavuttuaan Luvattuun maahan (Joosua 8:30), ja jossa hän luki kansalle Mooseksen sanat.

Kaupungin raunioista on kaivettu esiin paljon mielenkiintoista, mm ylipappi Eelin hautapaikka. Eeli oli ylipappina profeetta Samuelin syntymän aikaan ja häntä vastaan Jumala lähetti tuomion sanat Samuelin, nuoren pojan kautta. Eelin synti oli sallia poikiensa Jumalaa halveksiva toiminta, kun nämä tietoisesti ottivat uhratuista lihoista parhaat palat omiin pitoihinsa. Eeli osallistui näihin aterioihin, eikä nuhdellut poikiaan.

Koimme Jumalan läheisyyttä ystäväni kanssa tässä muinaisessa palvontapaikassa ja meilläkin oli tilaisuus siellä eräässä lehtimajassa ylistää Jumalaa ja siunata hänen kansaansa, rukoilla sille menestystä ja herätystä. Herra järjesti tämän tilanteen niin, ettei muita ryhmiä ollut siellä sinä hetkenä.
Siilossa oli vierailemassa samaan aikaan myös Israelin opetusministeri Naftali Bennet seurueineen, johon kuului useita turvamiehiä.

Yksi koskettavimpia paikkoja siellä oli vanhan kanaanilaisten aikainen (1500 eKr) muurinpätkä. Muuri oli ollut yli 8m korkea ja 5,5 m leveä. Niinkuin Raamatusta luemme, asukkaatkin olivat normaalia isompia, jättiläisiä. Tällaisia muureja vastaan Joosua joukkoineen kävi, ja hän voitti ne Herran voimalla ja avulla.

Näin on myös meidän elämässämme. Edessämme saattaa olla korkeita muureja ja esteitä, tilanteita, jotka vaikuttavat aivan ylitsepääsemättömiltä. Mutta Herran kanssa me selviämme niistä, kuten Joosua!
Psalmi 18:29 "Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.

³⁰ Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

³¹ Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

³² Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme -

³³ se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,

³⁴ tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

³⁵ joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!

³⁶ Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.

³⁷ Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

UUSI ELÄMÄ

Antonyn hautajaiset pidettiin vihdoin viime viikon keskiviikkona. Ne oli peruutettu jo kolme kertaa sitä ennen, koska oli suuria ongelmia saada hänet kuljetettua Irakista. Odotusaika oli raskasta erikoisesti perheelle.
Hautajaiset pidettiin Jerusalemin Allianssiseurakunnan 125vuotta sitten perustetulla kauniilla protestanttisella hautausmaalla. Siellä lepäävät monet kuuluisat pioneerit ja tienraivaajat Israelin historiassa, mm Derek Prince, Dola Ben-Yehuda, nykyheprean kehittäjän tytär, joka ensimmäisenä puhui hepreaa äidinkielenään, ja Rolla Floyd, joka perusti ensimmäisen vaunu-kuljetuslinjan Jaffan ja Jerusalemin välille. Hautausmaata kiertää 120 metriä pitkä muuri, johon on maalattu Jumalan rakkauden sanoma Raamatun historian kautta luomisesta Ilmestyskirjaan. Yhdessä kuvassa Juudan leijona murskaa käärmeen allensa. Se kuvaa Jumalan voittoa pahan vallasta, tapahtumaa, jonka vielä odotamme tapahtuvan konkreettisesti maailmassa. Päivää, jolloin kaikki asetetaan Hänen jalkojensa alle ja luodaan uudet taivaat ja uusi maa.

Tilaisuus oli erittäin koskettava ja hyvä sanoma oli siellä läsnä kaikissa puheissa. Kun arkkua laskettiin maahan, tuli puhelinsoitto sairaalasta: lapsi oli syntynyt!
Se oli kaikille läsnäolleille valtava todistus siitä, että surun ja kuoleman keskellekin voi syntyä uusi elämä, joka tuo toivoa tulevaisuudesta!
Vitsailimme myöhemmin siitä, että Antonyllä oli tapana myöhästyä usein ja aina hän sanoi, että Jumala käytti sitäkin, avasi ovia myöhästymisen kautta. Nyt hän oli myöhästyä omista hautajaisistaan! Mutta ei sittenkään; ne olivat juuri ennalta määrättyyn aikaan, samaan aikaan kuin vauva saapui tähän maailmaan!

AIKA ON SYNTYÄ JA AIKA KUOLLA

Kymmenen päivää sitten, maanantai-iltana 29.5. saimme suru-uutisen Irakista. Seurakuntamme pastori ja läheinen ystäväni Tony Simon oli menehtynyt siellä auton töytäisemänä pimeällä kadulla. Hän oli juuri edellisenä päivänä lähtenyt tälle avustus-ja lähetysmatkalleen Kurdistaniin.
Uutinen lamautti meidät kaikki, sitä oli vaikea uskoa todeksi! Tapahtuma yönä ajoin muutaman ystävän kanssa pastorin kotiin surunvalittelukäynnille. Siellä olivat kokoontuneena koko perhe ja monia muitakin ystäviä. Keskuskelimme, rukoilimme ja lauloimme yhdessä ja koitimme lohduttaa perhettä ja toisiamme. Kokoonnuimme myös seurakuntana yhteen rukoilemaan ja muutaman päivän päästä oli seurakunnassa lämminhenkinen muistotilaisuus, jossa eri ystävät ja työtoverit kertoivat yhteisistä kokemuksista pastorin kanssa.
Viime päivät olemme myös jännittäneet, miten onnistuu hänen kuljettamisensa Irakista tänne hautausta varten, Irakilla ja Israelilla kun ei ole diplomaattisia suhteita, mitä tällaiset kuljetukset vaativat. Nyt on luvat kuitenkin saatu ja hautaus on sovittu ensi viikon alkuun. Täällä Israelissahan on tapana haudata vainajat heti, joko kuolinpäivänä tai viimeistään seuraavana.
Vaikka läheisen poismeno on aina suuri menetys ja kysymys, johon ei ole vastauksia, varsinkin kun se tapahtuu kesken hedelmällisen työn ja vielä täysissä voimissa olevalle ihmiselle, tämänkin syvän tragedian keskellä voimme nähdä ja kokea Jumalan läsnäolon, pienten merkkien kautta.
Viimeisessä saarnassaan kaksi päivää ennen poistumistaan, pastori aivan kuin irrallisena asiana yhtäkkiä sanoi: "Jos minä satun kuolemaan, haluan, että minua ei haudata juutalaisin menoin, vaan kristillisin ja kristilliselle hautausmaalle."
Pastorin poika oli saanut mahdolisuuden puhua puhelimessa onnettomuusauton kuljettajan kanssa Irakissa jo heti tapahtumayönä. Tämä oli ollut peloissaan mahdollisista oikeudellisista kanteista ja vankilatuomiosta, ja vain siitä tietoisuudesta, että oli ryöstänyt toisen hengen. Poika sai lohduttaa tätä ja vakuuttaa, että syytteitä ei nosteta, hän saa kaiken anteeksi. Että  se ei ollut hänen vikansa vaan onnettomuus. Ja hän sai kertoa, että isä olisi halunnut, että kuljettaja löytäisi myös pelastuksen ja uskon Kristuksessa.
Elämänsä evankeliumin julistamiselle omistanut pastori jätti jälkeensä aukon, jota ei yksi ihminen voi täyttää. Hänet tunsivat kaikki Jerusalemissa, kauppiaat, kerjäläiset, papit ja poliisit! Eräs yhteinen ystävämme sanoi, uutisen kuultuaan, että tämä kaupunki on paljon köyhempi ilman Tonya.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen kokenut kuuden ystävän poismenon. Ja osallistunut kolmen hautajaisiin, ensiviikkoinen mukaan lukien. Kaikki nämä ystävät menehtyivät ennen vanhuusikää, kuin kesken juoksun. Lisäksi viiden vuoden aikana olen menettänyt kolme tätiä, yhden sedän ja kaksi serkkua. Kuolema on läsnä elämässämme väistämättä.
Tunnettu terapeutti ja kirjailija Tommy Helsten julkaisi pari päivää sitten facebook-sivullaan videon, jossa hän mielestäni hienosti kuvaa sitä tosiasiaa ja oivallusta, minkä hän koki menetettyään itse rakkaan vaimonsa vain muutama päivä sitten. Iankaikkisuus ei ole jossain kaukana saavuttamattomissa, paksun muurin takana, vaan se on läsnä ja lähellämme. Meitä erottaa siitä ja rakkaistamme vain harso. Mikä valtava lohdutus tässä ajatuksessa onkaan.
Meidän tulisi elää tietoisena siitä, miten hauras elämä on ja että kukaan meistä ei tiedä päiviemme määrää. Voimme astua tämän harson läpi milloin tahansa. Ja silloin pääsemme kotiin, siitä alkaa todellinen elämä, joka kestää ikuisesti. Kohtaamme silloin Jeesuksen ja edeltämenneet rakkaamme.  Tämän ajatuksen tulisi myös ohjata tekojamme ja valintojamme. Elämmekö ikuisuutta varten vai tätä elämää? Etsimmekö Jumalan tahtoa ja valtakuntaa päiviemme aikana?
Tonyn perheeseen odotetaan ensimmäistä lastenlasta nyt minä päivänä tahansa. Vanhimman pojan vaimo on viimeisillään raskaana. Tuokoon tämä lapsi iloa ja toivon tulevaisuudesta kaiken tämän hetken pimeyden ja tuskan keskellekin.

NIVELIÄ JA JÄNTEITÄ

 

 ^{Elämämme koostuu pienistä päivittäisistä tapahtumista, joista voikin tulla yllättäin suuria. Näin kävi minulle pari päivää sitten kun päätin lähteä viettämään vapaa-aikaa lähipuistoon, jota olin jo pitkään katsellut, mutta en ollut ehtinyt siellä käymään. Puistossa kulkee kävelypolkuja ristiin rastiin ja siellä on kauniita puita ja kukkaistutuksia. En oikein tiennyt suoraa tietä talojen välissä, joten kokeilin erästä polkua alas mäkeä pensaiden välistä. Se oli virhe! Mietin jo, että mitä teen täällä pusikossa, täällähän voi olla vaikka käärmeitä tai skorpioneja. Samassa jalka lipesi irtohiekan ansiosta, kaaduin  ja oikeassa polvessa tuntui vihlaisu. Pääsin kuitenkin jatkamaan matkaa. Ja istuin penkille tutkimaan vammojani. Yksi varvas näytti turpoavan ja muuttuvan siniseksi ja polvi oli edelleen kipeä. Pääsin kuitenkin hitaasti kävellen kotiin.} 

^{Odotin seuraavaan aamuun ja kun jalalla ei vieläkään voinut kunnolla astua, pyysin ystävääni kyyditsemään minut lähi-lääkäriin.  Halusin varmistaa, ettei mitään ollut poikki tai revennyt. Lääkäri vakuutti, että polvi varmasti paranee levolla ja kipulääkkeillä, mitään venähdystä vakavampaa hän ei havainnut. Olin helpottunut. Pari päivää hiljaiseloa tekisi hyvää.} 

^{Seuraavana päivänä sain sähköpostia ystävältä. Hän kertoi, että oli edellisenä päivänä iltapäivällä saanut voimakkaan sisäisen kehoituksen rukoilla puolestani. Viestissä luki vielä: "Hän ohjaa jokaisen askelleesi, emmekä pelkää mitään!" Mikä rohkaisu! Ilman hänen rukouksiaan, olisi voinut käydä huonommin!}

^{Kipeän polveni ansiosta sain jutella ainakin yhden ystävän kanssa syvistä elämän kysymyksistä. Muutkin seurakunnassa ovat osoittaneet erityistä avuliaisuutta minulle näinä päivinä. Tämäkin onnettomuus tulee kääntymään siunaukseksi!}

^{Raamattu vertaa seurakuntaa Kristuksen ruumiiksi. Olemme jokainen tämän ruumiin osia, jonka toiminnassa on jänteillä ja nivelillä suuri merkitys. Ne ovat pieniä osia, mutta saadessaan iskun tai vahingoittuessaan muuten, niillä on suuri vaikutus koko raajan tai ruumiinosan toimintakykyyn. Kuten minun polvijänteen venähdys vei vähäksi aikaa toimintakyvyn koko jalasta ja kipu vaikutti koko kehoon.} 

^{Kun joku osa vahingoittuu, saa iskun, se tarvitsee silloin hoitoa, lepoa ja erityistä huomiota. Näin on meidänkin kanssa. Elämä kolhii välillä rajustikin, jokaista meistä. Mutta ruumiilla on ihmeellinen uusiutumiskyky ja toinen toistamme tukien ja hoitaen, voimme edesauttaa näistä kolhuista parantumista, niin että toimintakyky palaa.} 

^{Ef 4:}

¹⁵ vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,

¹⁶ josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

MAGDALAN MARIA

Eilen pääsin yllättäin retkelle Pohjois-Israeliin Galilea-järven ympäristöön, Tiberiakseen, Kapernaumiin, Kaanaan (ajoimme vain sen läpi) ja Magdalaan, joka sijaitsee Kennesaretin pohjoisrannalla.
Magdala oli ajanlaskumme alussa vilkas kalastajakaupunki, josta kalaa toimitettiin eri puolille Juudeaa. Kaupungista on löytynyt, vain n 30sm syvyydestä muinainen kalasatama, tori, kalanjalostuslaitos, mikvejä - eli rituaalialtaita sekä synagooga, joka on ensimmäiseltä vuosisadalta. Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesus opetuslapsineen kokoontui siellä, sillä he ottivat osaa sen aikaiseen juutalaiseen jumalanpalveluselämään. Kristinusko ei vielä ollut eronnut juutalaisesta  seurakuntaelämästä vaan oli osa sitä, yksi sen monista lahkoista. Tämä ero tapahtui vähitellen alkaen Kesareasta, ja Jerusalemin temppelin tuhon jälkeen opetuslasten levittäytyessä ympäristöön ja pakanakristittyjen lukumäärän alettua kasvaa alkuseurakunnissa. - 300-luvulla keisari Augustuksen ja häntä edeltäneen keisarin aikana ero oli jo selkeä. Kalastajakylä vauraudesta kertovat synagoogan kauniit koristeet ja niiden valitut värit.

Kaupungin teki varsinaisesti kuuluisaksi eräs sen asukkaista, josta tiedetään oikeastaan hyvin vähän, vain etunimi, Maria, ja se tapahtunut tosiasia, että Jeesus oli vapauttanut hänet seitsemästä pahasta hengestä. Lk 8:1-3: "Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssaan, niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista; Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos, ja Johanna Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita jotka palvelivat heitä varoillansa."  Ei ole tietoa Marian elämän yksityiskohdista, missä tilanteissa riivaajat olivat häneen tulleet, mutta hän, joka oli ennen sidottu ja ahdistunut, ehkä epätoivoinen, oli Jeesuksen kohdattuaan parantunut, vapautunut ja hänestä tuli yksi Jeesuksen uskollisimmsta opetuslapsista. Hän rakasti Jeesusta koko sydämestään, seurasi häntä ristille ja oli ensimmäinen, joka todisti Jeesuksen nousseen haudasta!
Opetuslapsia oli parhaimmillaan yli satapäinen joukko Jeesuksen seurassa, ja se vaati aika hyvän organisaation tämän lähetystiimin ruokkimiseksi ja majoittamiseksi. Monet näistä mainituista naisista palvelivat muita varoillaan. Tekstin Kuusaa oli kolmanneksi rikkain mies koko Juudeassa, hän oli Herodeksen varainhoitaja. Juudas Iskariot oli Jeesuksen evankelioimisryhmän rahapussin vartija. Hänellä oli näin hyvä tilaisuus rahojen väärinkäyttöön.

 Mosaiikkimaalauksessa (jossa on 250 000 mosaiikkipalasta) on kuvattu herkästi Marian ja Jeesuksen kohtaaminen. Marialla on kasvoilla rauhaisa ilme, vaikka hänen takanaan näkyvät uhkaavina paksu käärme ja kuusi muuta pahaa oliota. Niiden on väistyttävä lopullisesti Jeesuksen läsnäolossa. Marian ja Jeesuksen kädet melkein koskettavat toisiaan, samalla tavalla kuin Michelangelon kuuluisassa maalauksessa "Adamin luominen" Sistinen kappelissa, Italiassa 1500-luvun alussa. Maalauksessa Jumala, elämän antaja, puhaltaa Adamiin elämän hengen. Samalla tavalla Jeesus, elämän ja kuoleman Herra tekee luomisihmeen,  antaa Marialle uuden elämän ja uuden tulevaisuuden. Kaunis vaate, jonka helmasta vielä pilkottaa vanha rääsyinen hame kuvaa myös elämän uudistumista.
Kappelin eteinen on pyhitetty uskollisten Jeesusta seuranneiden ja palvelleiden naisten muistolle (myös meidän nykypäivän naisten, ja kaikkien tässä välissä eläneiden!). Seinän vierustoilla seisoo kaksitoista pylvästä. Seurakunta tarvitsee näitä pylväitä. (Ilm 3:12: "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä pois...")
Salin keskellä on pulppuava suihkulähde, joka sekin kuvaa elävää, uudistavaa vettä, joka sisimmästämme kumpuaa, jota ilman emme pystyisi palvelemaankaan, sekä myös sitä puhdistautumis-rituaalia, joka jokaisen Jumalan eteen astuvan täytyy suorittaa. Kristillinen kaste on syntynyt tästä esikuvasta.
Ryhmäämme opasti katolinen pappi Isä Eamon, jonka ajatuksia olen yllä osittain siteerannut.