KENELLE LAPSI KUULUU?

Viimeiset kuukaudet, oikeastaan USAan suurlähetystön muuton jälkeen ovat olleet kiihtyneiden mellakoiden ja terrori-iskujen aikaa erikoisesti Gazan raja-asemilla. Gazassa hallitsee Hamas. Tästä olen kertonut jo aikaisemmissa viime kesän blogeissani. Miten rajojen yli on yritetty väkisin, tarkka-ampujat ovat surmanneet Israelin puolella olevia sotilaita, Israelin puolelle on ammuttu palavia ohjuksia, niin että hehtaarikaupalla metsiä, peltoja, jopa asuinrakennuksia on palanut.
Marraskuun alussa tilanne kiihtyi, ja vuorokauden sisällä Gazasta ammuttiin yli 400 ohjusta ja rakettia kaikkiin Etelä-Israelin kaupunkeihin, jopa Beershebaan saakka. Enemmän kuin koskaan yhden päivän aikana! Ihmiset viettivät öitä pommisuojissa ohjusten osuessa rakennuksiin ja autoihin.
Tässäkin tilanteessa Jumala näytti, että Hän suojelee omaa kansaansa: Palestiinalainen bussikuski antoi Jumalalle kunnian, kun hänen bussinsa tuhoutui täysin pommin osuessa siihen. Hän oli muutamaa minuuttia aikaisemmin laskenut bussista ulos 50 IDF sotilasta! Kuski ja yksi bussin viereen seisomaan jäänyt sotilas loukkaantuivat. Ashdodissa erääseen rakennukseen osui ohjus. Kaksi henkilöä menehtyi ja kaksi muuta loukkaantui vakavasti. Ne kaksi menehtynyttä olivat molemmat palestiinalaisia, jotka olivat muuttaneet Hebronista Ashdodiin. Israelilaisista kukaan ei loukkaantunut kuolettavasti, vaikka loukkaantuneita oli.
IDF reagoi voimakkaasti ja pommitti Gazassa ohjusten laukaisupaikkoja ja armeijan keskuksia. Ylin kenraali antoi jo käskyn maajoukkojen mobilisoimisesta ja kaikki odottivat kolmannen Gazan sodan puhkeamista. Reserviläiset kutsuttiin palvelukseen. Yhtäkkiä Netanjahu perui liikekannallepanon ja selitti odottavansa suotuisampaa aikaa Gazan tilanteen ratkaisemiseksi. Israel haluaa itse valita ajankohdan, jolloin lopullisesti toimii. Hän ei halunnut reagoida vain uhkaan, vaikka tietenkin Israel haluaa ensiksi varmistaa asukkaidensa turvallisuuden. Ehkä päätökseen vaikutti myös ne 30 000 syyrialaisten sotilasta, jotka siirrettiin Israelin rajan tuntumaan. Netanjahu halusi varmistaa sen, että jos asiasta kehittyy kun isompi selkkaus, johon esim Syyria ja muut arabivaltiot liittyvät, hän on valmis ja varustautunut siihen.
Joka tapauksessa Knessetissä nousi Netanjahun päätöksestä suuri kohu ja puolustusministeri Avigdon Lieberman erosi virastaan.
Tuntui helpottavalta, että suuremmalta selkkaukselta tällä kertaa vältyttiin.
Selvää on kuitenkin, että tilanteeseen tarvitaan pysyvämpi ratkaisu.
"Vain ihminen, jolle maa ei kuulu, pystyy tuhoamaan sen polttamalla." Opetusministeri Naftali Bennett
"Vain nainen, joka ei ole lapsen äiti, voi suostua siihen, että lapsi halkaistaan kahtia." Kuningas Salomon

NUDNIKIT JA MUITA TÄKÄLÄISIÄ

Viime blogissani kirjoitin siitä, miten olen saanut osakseni israelilaisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta. Tälläkin kolikolla on toinen puolensa ja joskus näkee myös äärimmäistä töykeyttä. Me ihmiset olemme sellaisia!

Kaksi kelloa tarvitsi uudet patterit. Toinen oli se viimeksi mainitsemani riipus-kello. Näytin kelloja kultasepän liikkeessä ja myyjä sanoi hinnan: 25shek kappale, eli n 6€. Samassa liikkeeseen pyyhkäisi keski-ikäinen, hyvin pukeutunut nainen, joka pyysi nähdä riippuksia ja rannekoruja  miniälle syntymäpäivälahjaksi. Myyjä alkoi esittelemään niitä hänelle ja minun kelloni jäivät sivuun. Yleensä olen oppinut jo reagoimaan tällaisissa tilanteissa, nyt päätin jäädä katsomaan, milloin minun vuoroni tulisi. Kohottelin välillä kulmiani kysyvästi myyjään päin. Ei tehoa! Kaupankäynti kesti n 20 minuuttia, kun nainen valkkasi ja tinki koruista. Hän lopulta osti kaksi, yhteishinta oli n 400€. Olihan se tietenkin kannattavampi ostos myyjän kannalta kuin minun 12€ patterini! Mutta voi olla, että seuraavalla kerralla menen eri koruliikkeeseen!
Kerroin tätä tapausta ystävälleni myöhemmin samana päivänä ja edessämme kävellyt nuori mies, reppu selässään, kääntyi puoleemme ja tokaisi: " Täällä täytyy pitää puolensa ja avata suunsa! Ihmiset ovat juuri tuollaisia, ei ole väärin olla  jopa "nudnik" tuollaisessa tilanteessa!" (NUDNIK= itsepäinen nalkuttaja)

Toinen vähän harmittavampi, vaikka vähäpätöinen juttu sattui Mahane Yehuda-torilla. Olin ostamassa hedelmiä ja valitsin yhdestä kojusta kauniita, hoikkia ja vielä vähän vihreitä banaaneja, kestävät useamman päivän niin. Myyjä laittoi ne pussiin ja kääntyi selin punnitakseen ne. Kotona löysin pussista pulskia, ylikypsiä banaaneja! Myyjä oli vaihtanut ne vaivihkaa!

Alkusyksystä, juuri palattuani Israeliin kesälomalta, täällä juhlittiin monta viikkoa yhtäjaksoisesti. Yläkerran naapurit grillasivat parvekkeella ystäviensä kanssa useana päivänä ja sieltä kuului laulua j a muita ilonpidon ääniä! Se ei häirinnyt minua, päinvastoin iloitsin heidän kanssaan. Mutta alkoi tapahtua ikäviä asioita. Terassilleni alkoi lentämään roskia, eikä vain likaisia lautasliinoja, kertakäyttöisiä kuppeja ja tupakannatsoja, vaan kananluita ym ruuan tähteitä! Kerran seisoessani ovella, ylhäältä lensi tiiliskivi ja rikkoi katoksesta yhden parrun. Silloin älähdin vihaisesti. Ylhäältä kuului naurua ja joku huusi:"Ei se ollut me, joku tuolta mäeltä heitti kiven!" Päätin, että seuraavalla kerralla soitan poliisin.
Kun päivittelin naapureiden käytöstä ystävälleni, tämä nauroi ja sanoi: "Minäkään en voi syödä parvekkeella ystävieni kanssa, ei tiedä mitä saa niskaansa! Täällä on sellaista!"
Kerroin häiriköinnistä vuokra-isännälleni kuvien kanssa ja he lupasivat ottaa yhteyden yläkertaan. Se tepsikin ja roskien heittely on lähes loppunut!

TYTTÖ JA KAULAKORU JA MUITA KOHTAAMISIA

Viimeisen viikon sisällä on elämässäni tapahtunut useita erikoisia kohtaamisia, jotka jollain tavalla kaikki kuvaavat elämää ja mentaliteettia täällä Israelissa - mentaliteettia, joka on hyvin kaukana suomalaisesta ajattelusta ja tavasta toteuttaa niitä ajatuksia käytännössä. Niistä kuvastuu jonkinlainen idealistisuus ja yksilöllinen tapa laittaa käytäntöön omaa arvomaailmaansa. Tämä vaatii myös usein rohkeutta kulkea omaa tietä!
Keittiön tikkaiden kyyti
Aloitan niistä keittiön tikkaista. Näin sellaiset juuri sopivat tikkaat lähi-rautakaupassa. Sopivana hetkenä kävelin sisään kauppaan ostamaan niitä. Nuorehko myyjä kysäisi maksaessani: "Millä aiot viedä nämä kotiin? Oletko autolla?" Vastasin, että selviän kyllä bussilla, kotiini on vain kaksi pysäkin väliä. Mies vilkaisi minua ja sanoi: "Älä nyt, vien sinut kyllä autollani!" Niin hän vinkkasi ulkona puhelimeen puhuvalle kolleegalleen, että viipyy vain pari minuuttia, ja johdatti minut tikkaitani kantaen takapihalle, missä hänen autonsa odotti. Hän pyysi vielä anteeksi sotkua kuljettajan vieressä, pyyhkäisi kädellään roskat lattialle ja niin me ajoimme ne pari pysäkkiä. Matkalla hän kertoi tekevänsä myös pieniä remontteja kodeissa. Hyvä asia tietää, jos joskus tulee tarvetta sellaiseen! Olin todella iloinen tästä ylimääräisestä palvelusta, jota en ollenkaan osottanut!
Tällaisia ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä tapaa useinkin. Ei ole montaa viikkoa siitä, kun etsin tuntematonta bussipysäkkiä linja-autoasemalla. Kysyessäni asiaa jo kolmannelta henkilöltä, nuorelta mieheltä, hän melkein otti minua kädestä ja johdatti kolmanteen kerrokseen, josta lähtölaituri löytyikin.
Tyttö ja kaulakoru
Toinen tapaus sattui tällä viikolla. Näin Facebookissa koskettavan ilmoituksen. Tyttö oli löytänyt auton alle jääneen kissanpennun ja vienyt sen eläinlääkäriin. Lasku oli aika korkea, sillä kissalla oli lonkkamurtuma, joka piti kuvata ja kipsata. Ja vielä uudelleen pitää kuvata parantumisen toteamiseksi. Nuoren tytön rahat loppuivat jo kesken. Hän päätti tehdä kaiken mahdollisen, ja esitteli sivulla omia vaatteitaan ja muita tavaroita, koruja, joita pystyi myymään lääkärin laskun kattamiseksi. Osa vaatteista oli minun kokoani, joten päätin lähteä katsomaan niitä. Mukaan tarttui yksi neule ja kaunis vanhanaikainen riipuskello, jonka kuoreen oli kaiverrettu vastustamattomasti kaksi lintua. Tulin iloiseksi näistä pikku ostoksista ja minulla oli myös hauska juttuhetki tytön kanssa. Arvostan hänen sinnikkyyttään ja kekseliäisyyttään, sitä, että hän oli valmis uhraamaan omastaan pienen kissanpennun hyväksi! Pentu, Oliver, nökötti häkissään puoli vartaloa kipsattuna, mutta onneksi sillä oli hyvät mahdollisuudet selviyä ja parantua.
Näkisin, että tämä on osa sitä vastuuta ja huolta, mitä ihmiset täällä kantavat toisistaan ja ympäristöstään, kaikkien elävien olentojen puolesta.
Viisas mies Jaffa-kadulla
Täällä törmää usein hyvin sattumalta erikoisiin ihmisiin. Maan uskonnoliset jännitteet, sen historia ja myös apokalyptiset odotukset ovat joillekin liikaa, ja he menevät mielessään jo terveen järjen ja ajattelun yli. Saatat tavata kadulla henkilön, joka luulee olevansa Mooses tai Daavid (ja esiintyy sen mukaisesti pukeutuneena!) tai jopa Jeesus, tai toinen kahdesta Ilmestyskirjan profeetasta. Jotkut turistit jopa sairastuvat tähän nk "Jerusalem-syndroomaan", joka on oikeasti vakava mielen häiriötila ja vaatiin joskus pitkäaikaisen sairaalahoidon.
Kohtasin tänään vanhan miehen, jolla ensin luulin olevan jonkinlainen syndrooma. Hän näytti kodittomalta vaatetuksen perusteella. Hänen hiuksensa liehuivat vapaasti ulottuen olkapäille. Ikää oli luultavasti n 75 vuotta. Näin hänen juttelevan penkillä laitapuolen kulkijan kanssa, kun astuin sisään vastapäiseen kangaskauppaan etsien kangasta uusia talviverhoja varten. Heillä olikin juuri sitä kuosia, jota olin ajatellut, mutta valitettavasti ei sitä väriä. Vanha mies oli sillä välin tullut myös kauppaan, ja kun lähdin ulos, hän huikkasi, kantaen omaa ostostaan, palaa valkoista puuvillakangasta: "Olet sen näköinen, varmasti hyvin taiteellisesti lahjakas, mikset osta valkoista kangasta ja maalaa itse kuviot siihen!" Minua nauratti ehdotus ja mainitsin, että se on ehkä hieman liian työlästä. Meillä syntyi kuitenkin hyvä keskustelu. Kävi ilmi, että mies oli kristitty ja kohdannut Jeesuksen erikoisella tavalla vuosikymmeniä sitten. Poliittisesti aktiivinen, kova mies koki ensimmäisen kerran Jumalan rakkauden ja Hänen koko elämänsä muuttui. Nyt hän viljelee puutarhassaan oliiveja, kohtaa ortodoksijuutalaisia ja kertoo heillekin elämästään. Hän kertoi, että on oppinut, että kaikki ihmiset tarvitsevat juuri rakkauden kokemista. Hän siunasi minua siinä keskellä katua ja rohkaisi monella tavalla. Hän mm sanoi, että koki, että minulla oli toive aloittaa jokin projekti, ja hän rohkaisi menemään eteenpäin siinä. Ja hän nimesi sen projektin. Taisin kohdata ihan oikean profeetan tällä kertaa!


 

CHESED - ARMOA ARMON PÄÄLLE

חסד  ”CHESED” - ARMO, LAUPEUS, HELLÄ ARMAHTAVAISUUS, LUJA JA MUUTTUMATON RAKKAUS – LIITON SANA

 Hepreankielinen sana ”chesed”, joka esiintyy Raamatun kirjoituksissa yhteensä 248 kertaa, kuvaa yhtä koko Raamatun keskeisimmistä ajatuksista, sen alkulehdistä loppusanoihin. Tätä sanaa on mahdotonta kääntää yhdellä sanalla, vaikka 300.vuosisadan eKr kääntäjät hepreasta kreikkaan (nk. 'Septuaginta", joka on Tanak'in eli Vanhan testamentin käännös hepreasta kreikkaan, ja joka on perustana mm Itäisen ortodoksikirkon raamatunkäännökselle) vetivät mutkat suoriksi ja käänsivät tämän sanan yksinkertaisesti ”mega eleos” = suuri laupeus. Tällöin sanan merkitys sen kahden osapuolen liittoa kuvaavasta ajatuksesta hävisi kokonaan.

Suomenkielisessä Raamatussa sana onkin useimmiten käännetty vain ”armoksi” tai "laupeudeksi", englanninkielinen antaa hieman enemmän vivahteita. Se voi olla ”grace” = armo, suosio. ”Mercy” = armo, laupeus, sääli. ”Lovingkindness” = rakastava ystävällisyys. ”Steadfast love” = sitkeä, muuttumaton rakkaus. ”Tender Mercies” = lempeä, hellä armahtavaisuus.

Mikään näistä ei yksinään anna täyttä merkitystä. Sanaan ”chesed” liittyy ajatus kahden osapuolen liitosta, uskollisuudesta ja sitoutumisesta. Sitä käytetään kuvaamaan Jumalan hellitämätöntä, valtavaa armoa, rakkautta, uskollisuutta valittua kansaansa Israelia kohtaan, kansaa, joka kerta toisensa jälkeen luopui tästä liitosta ja ajautui kauas Jumalastaan. Siitä huolimatta Jumalan sopimus pitää, vaikka Hän onkin joutunut kurittamaan kansaansa kovalla kädellä. Mutta rakkauden liitto pitää, armo ja uskollisuus Jumalan puolelta pysyvät.(jotkut näistä ajatuksista on lainattu Norman Snaithin teoksesta, vuodelta 1951, vaikka hän ei suinkaan ole ainoa Raamatun tutkija, joka esittää samoja ajatuksia.)

Neljännen vuosisadan eKr raamatunkääntäjät "chesed'in" ”eleos” käännöksellään  toivat esille myös termin ”sääli”, johon voi liittää myös sentimentaalisuuden ja säälittelyn, asioita, jotka ovat kaukana Jumalan ”chesed” - ajatuksesta. Tähän Jumalan "chesed"-armoon liittyy aina odotus parannuksesta, kääntymisestä Hänen puoleensa, liiton uudistamisesta ja vahvistamisesta Hänen kanssaan, joka on ikuisesti uskollinen.

Tähän alkuperäiseen liitton, joka oli Jumalan ja hänen kansansa välillä Aabrahamista alkaen, kutsutaan myös meitä, pakanoita, kaikkia muita kansoja, Jeshuaan kautta. Meitä oksastetaan tähän alkuperäiseen jaloon viinipuuhun, olemaan osa sen oksia ja elämää. Jumala oli tarkoittanut, että Israel olisi valona koko maailmalle. Heidän kauttaan tuli tietysti Jeesus, Messias koko maailmalle, myös Kirjoitukset ja kaikki sen lupaukset. Israel on myös kutsumuksensa mukaisesti ollut siunauksena ja valona kaikille kansoille, ovathan he eturintamassa auttamassa luonnonkatastrofien uhreja ympäri maailman, antamassa konsultointiapua terrorismin ehkäisyssä, auttamassa monien sairauksien parantamisessa huipputeknologiansa ja keksintöjensä avulla lääketieteessä. Vaikka lopullinen liiton uudistaminen Jumalan kanssa kansana vielä puuttuukin. Myös täällä Israelissa asuessa huomaa useinkin, miten ”chesed” toimii jokapäiväisessä elämässä, kun ihmiset yrittävät rakastaa lähimmäistään niinkuin itseään. Tästä enemmän seuravassa kappaleessa.

Sanasta ”chesed” johdetaan myös ryhmä juutalaisia, joita kutsutaan nimellä”hasidit”. He ovat sananmukaisesti ”niitä, jotka ovat uskollisia liitolle”.

MUUREJA JA RAJOJA

Jerusalemilla on kauniit muurit. Ne ympäröivät Vanhaa Kaupunkia ja niiden ympärysmitta on n neljä kilometria. Muurit tosin eivät ole kovinkaan vanhat, verrattuna joihinkin toisiin maailman kaupunkeihin ja niitten muureihin, ne rakensi sulttaani Suleiman vasta 1600-luvulla.
Vaikka haluaisimme kuvitella, että nykyaikana  näkyvät kadut ja rakennukset olisivat niitä samoja, joita mm Jeesus ja muut Raamatun henkilöt katselivat, näin ei ole. Kaupunki näytti 2000 vuotta sitten hyvin erilaiselta. Jerusalemilla on kuitenkin mielenkiintoinen historia, se on ollut sotien ja valloitusten kohteena koko historiansa ajan - ja aina kuitenkin rakennettu uudestaan. Vaikka roomalaiset vuonna - 70jKr (puhumattakaan tämän päivän uhkaajista ajaa koko kansa mereen ja pyyhkiä Israel maan päältä!) vannoivat hävittävänsä sen maan tasalle, ja jopa muuttivat nimen Aelia Capitolinaksi, se tänä päivänä yhä seisoo paikoillaan kukoistavampana kuin koskaan. Raamattu puhuu paljonkin muureista ja niiden rakentamisesta. Melkein jokaisesta kuninkaasta kirjoitetaan, miten hän vahvisti Jerusalemin muureja menestyksensä päivinä ja varusti muitakin kaupunkeja. Vahvat muurit = vahva kaupunki.
Ps. 147:2 sanoo: "Herra rakentaa Jerusalemin. Hän kokoaa Israelin hyljätyt." Kun Hän rakentaa jotain, se pysyy, ja on kuin tikku vastustajainsa silmässä.

Muurit ovat aina olleet kaupungeissa tärkeitä turvallisuuden antajia vihollista vastaan. Jerusaleminkin juutalaiset asukkaat asuivat visusti muurien sisäpuolella 1890-luvulle saakka, jolloin englantilainen liikemies ja hyväntekijä Moses Montefiore rakennutti ensimmäiset talot ja tuulimyllyn Hinnomin laakson vastakkaiselle rinteelle, alueelle, jota nykyään kutsutaan Yemin Mosheksi. Tuulimylly seisoo yhä paikallaan maanmerkkinä, vaikka pian huomattiinkin, että Juudean tuulet eivät riittäneet sen tehokkaaseen toimintaan tuulimyllynä.

Mutta muurit eivät ole vain kaupunkien suojana vaan myös persoonallisuudellasi on suojanaan muurit. Ne erottavat sinut toisista ja määrittelevät persoonallisuuttasi. Joskus joku on saanut kovia kolhuja elämässään, hän ei voi enää luottaa ihmisiin ja sanotaan, että hän rakentaa paksut muurit ympärilleen, ettei häntä enää satuteta. Se on surullinen tilanne, sillä hän jää yksin muuriensa taakse.

Tunteet on annettu meille suojaamaan sisimpäämme. Tunteilla ei ole moraalia, ne eivät ole hyviä tai pahoja, on vain miellyttäviä tunteita ja epämiellyttäviä. Epämiellyttäviä, kuten pelko, suru ja viha emme haluaisi tuntea vaan helposti tukahdutamme ne. Silloin ne eivät suinkaan häviä, vaan voivat pulpahtaa pintaan yhä voimakkaampina. Vaikeatkin tunteet, kun hyväksymme ne, voivat kertoa meille paljon, itsestämme, rajoistamme ja toisista ihmisistä. Mm pelko joissain tilanteissa on terve reaktio, ja täysin peloton ihminen on luultavasti psykoottinen.  Haastavia tunteita on myös hyvä opetella käsittelemään positiivisella tavalla.
Rajattomaksi kutsutaan ihmistä, joka toimii omien impulssiensa mukaan, eikä huomaa tai huomioi toisten tunneviestejä. Mm autistisella ihmisellä saattaa olla vaikea lukea toisten ilmeitä tai eleitä ja hänellä on siksi ongelmia ihmissuhteissa.
Persoonallisuuden rajojen rikkominen esim lapsuudessa aiheuttaa monia ongelmia aikuisuudessa. Ihminen etsii tiedostamattaankin lapsuuden tunneilmapiiriä, ja jos se on ollut hyväksikäyttävä ja rikkova, hän valitsee samaa aikuisena. Näin syntyy hyväksikäytön ja uhriutumisen kierre, josta on vaikeaa mutta mahdollista päästä vapauteen. Yksinjäämisen pelko on suurin syy kompromissien tekoon ihmissuhteissa. Jumala lupaa Jesajan luvussa 54 rakentaa muurimme jalokivistä. Hän luo uutta meissä ja parantaa väärät toimintamallit. Vain Hän, Luojamme, voi uudistaa pilalle menneen elämämme.
Ns tunneälykkyyteen kuuluu sekä hyvä kommunikointi, omien sekä toisten tunteiden tiedostaminen että huomioon ottaminen. "Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi" - käsky pätee tässäkin.

Näistä vaikeista ja monimutkaisista asioista sain tällä viikolla puhua eräälle äitien ryhmälle. Aihe oli aika haastava ja halusin lähestyä sitä oman elämäni kautta. Kun näin yleisössä istumassa neljä musliminaista, mietin, miten Raamatun esimerkkini menisivät läpi. Kun otin kirjan käteeni, yksi heistä vilkaisikin toisiin merkitsevästi ja poistui paikalta. Ilokseni kolme muuta paikallejäänyttä osallistui keskusteluun innokkaasti ja saimme vaihtaa elämänkokemuksia ja ajatuksia. Paikalla oli myös n kymmenen muuta naista, etiopialaisia, venäjän-juutalaisia ja muita. Myös osa heistä esitti kommentteja. Kävi taas kerran ilmi, miten muslimiyhteistössä elävillä naisilla on aivan erilainen tilanne kuin muilla israelilaisilla. Koulukiusattu ei saa apua kouluviranomaisilta. Perheväkivallan uhri ei saa välttämättä apua poliisilta. Näin he ainakin kokevat asian ja näin varmasti onkin pelkästään palestiinalaisalueilla. Turvakodeissa on kuitenkin myös muslimitaustaisia naisia. Ehkä heiltä puuttuu myös luottamus Israelin poliisilaitokseen, joka tarttuu herkästi perheväkivaltatilanteisiin ja kokemukseni mukaan tekijä saa paljon kovemmat rangaistukset kuin esim Suomessa saa. Lähestymiskielto tulee voimaan jo muutaman päivän päästä.
Yksi nainen lähtiessään kiitti opetuksesta ja sanoi: "Kerrankin aihe oli juuri meidän elämästämme!"

OLKOON HEIDÄN MUISTONSA SIUNATTU!

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet kummalliset elämässäni. Se alkoi, kun pihallani pari kuukautta leikkinyt pirteä kissanpentu sairastui ja kuoli kirjaimellisesti käsiini. Se kuihtui muutamassa päivässä niin, ettei lopulta enää hankkimani antbioottikuurikaan auttanut. Suloinen pieni pallero, täynnä elämää ja iloa muuttui väsyneeksi ja apaattiseksi ja lopulta veti viimeiset henkäyksensä. Hautasin pienen kukkapenkkiin. Tapaus jotenkin järkytti minua ja surin sitä monta päivää. Kuolemassa ei ole mitään kaunista eikä luonnollista! Se ei alunperin ollut Jumalan suunnitelma! Elämä oli tarkoitettu ikuiseksi, niinkuin Hän on ikuinen! Kuolema tuli synnin seurauksena maailmaan. En millään voi uskoa, että Jumalan luontokappaleet, jotka antavat meille niin paljon iloa ja lohdutustakin, olisivat täällä vain pientä hetkeä varten. Uskon, että heillekin on varattu paikka omassa Taivaassaan. (Sanokoon jotkut opettajat mitä tahansa!) Sanoohan sanakin (Room 8: ¹⁹ Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.

²⁰ Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,

²¹ koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

²² Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;)

Yksi ystäväni, joka usein hoitaa terveeksi kotonaan sairaita hylättyjä kissoja sanoikin, että häntä on taivaassa odottamassa, omaisten ja Jeesuksen lisäksi, kokonainen komppanja  kissoja, joita hän on vuosien mittaan hoitanut!

Seuraavalla viikolla sain kaksi suru-uutista täällä Israelissa. Molemmat olivat tuntemiani ystäviä ja molemmat menehtyivät äkillisesti ennen aikojaan, ennen kun olivat "saaneet elämästään kylläksi."

 Sitten oli vuorossa monivuotinen ystäväni Ella. Samalla viikolla. Ella oli sairastanut jo pitkään. Hänellä oli ollut jo erittäin huono vaihe heinäkuussa, jolloin hän oli kolme päivää lähes tajuttomana keuhkokuumeen takia. Luulimme jo, että nyt Ella lähtee. Hän kuitenkin ihmeellisesti toipui siitä, vaikka ensin näytti siltä, että ainakin muisti oli lähes hävinnyt. Hän kuitenkin sai myös muistin takaisin ja viimeisen kuukauden ajan hän puhui ja söi lähes normaalisti. Minäkin ehdin tapaamaan häntä useamman kerran paluuni jälkeen. Kunnes tuli viimeinen viikko ja septis.
Perjantaina olimme katsomassa häntä kahden ystävän kanssa. Ella ei enää avannut silmiä, mutta vastasi kyllä tai ei, selvästi ymmärsi mitä puhuimme. Rukoilimme yhdessä hänen kanssaan.
Sunnuntai-aamuna hän ei enää reagoinut. Happinaamarin alta näkyi nenä terävänä.
Iltapäivällä saimme puhelinsoiton; Ella oli päässyt pois. Riensimme sairaalaan, mutta paikallisen tavan mukaan hänet oli jo kääritty kuolinpussiin, emmekä nähneet häntä. Luovutimme hänet kuitenkin siinä vielä Herralle.
Hautajaiset saatiin sovittua jo seuraavalle päivälle, myöhäiselle illalle klo 21.30. Yleensä ne pidetään heti samana päivänä, mutta koska sunnuntai alkoi sukkotin viimeinen päivä, ne oli pakko pitää seuraavana päivänä.

Täällä sairaala ja muut viranomaiset järjestävät kaiken, omaisten ja ystävien tulee vain saapua paikalle sovittuun aikaan. Varsinkin kun kyseessä on henkilö, joka asui yksin Israelissa ilman lähiomaisia. Hautausajan saimme kyllä valita. Ella haudattiin Jerusalemin läntiselle hautausmaalle, rinteeseen, josta on mahtava näköala läheisille kukkuloille. Yöllä pimeässä hautajaisten aikaan, hautausmaalla oli rauhallinen ja juhlava tunnelma. Ortodoksi rabbit ensin synagoogassa lauloivat ja rukoilivat hepreaksi. Sitten ruumis kuljetettiin autolla hautauspaikalle ja me saattojoukko, n 20 henkeä, ajoimme perässä. Ella haudattiin muuriin, maahan asetettavaa kiviarkkua oli mahdotonta niin pian saada, se olisi pitänyt tilata jo kuukausia aikaisemin. Rabbit rukoilivat vielä hetken hautapaikalla ja sitten antoivat vuoron meille, ystäville seurakunnasta. Lauloimme muutaman Ellan lempilauluista ja rukoilimme. Ilmapiiri oli tunnelmallinen kynttilöiden valaistessa. Uskon, että Ella oli tyytyväinen, ja että hän katseli meitä jostain ylhäältä pilke silmäkulmassaan.

Lehitraot, Ella! Tapaamme seuraavan kerran pilvissä Herraamme vastassa !

TISHA BE'AV - KATASTROFIEN PÄIVÄNÄ

Tänään vietetään Israelissa muistopäivää usean tärkeän, historiaa muuttaneen katastrofin muistoksi. Monet ihmiset viettävät päivän hiljaisesti, ilman juhlia, paastoten ja rukoillen.

Tässä on listattu muutamia historian tapahtumia, jotka sattuivat juuri elokuun 9.nä päivänä (tänä vuonna 21-22.7.)
V1313 eKr Vakoojat palasivat Luvatusta maasta pelottavien sanomien kera jättiläisistä ja muista vaikeuksista, ja israelilaiset pelästyivät, eivätkä halunneet lähteä Luvattuun maahan. Jumala rankaisi heitä 40 vuoden erämaavaelluksella.
V423 eKr Ensimmäinen Jerusalemin temppeli (Salomonin rakentama) tuhoutui tulipalossa babylonialaisten valloituksen aikana.
V70 jKr Toinen temppeli tuhoutui roomalaisten valloittaessa Jerusalemin, aiheuttaen niin suuren kärsimysten ajan, että kansa ei ole siitä vieläkään toipunut kunnolla.
V 133 jKr Juutalaisten Bar Kochba-kapina roomalaisia vastaan päättyi häviöön. Betarin juutalaiset teurastettiin 9. elokuuta ja samana päivänä vuotta myöhemmin Temppelivuori kynnettiin tasaiseksi.
Muita elokuun 9 päivän katastrofeja:
V 1290 jKr Juutalaiset karkoitettiin Englannista
V1492 sama tapahtui Espanjassa

Eilen illalla saapuessani kotiin läheisessä puistossa vietetiin muistopäivän alkua sapatin loputtua. Puiston reunustat ja parkkipaikka olivat täynnä autoja, kun sadat ihmiset kokoontuivat juhlaan.

Viereisiltä kukkuloilta kantautui myöhään yöhön juhlinta, jonka sävy oli toinen; ilotulitukset, valonheittimet ja kovaääninen musiikki värittivät ilojuhlia, joita arabit viettivät. Muslimiväestölle juutalaisten suru ja vaikeudet ovat voitto. Jokaista kaatunutta israelilaissotilasta juhlitaan ja verityön tekijät saavat suuret palkinnot.
Viimeisten kahden kuukauden aikana, toukokuun Ramadanista alkaen, konfliktit palestiinalaisten kanssa ovatkin olleet jokapäiväisiä ja yltyviä. Gazan rajalla on kuohunut. Ensin gazalaiset suurin joukoin yrittivät murtaa raja-aitaa ja tulla väkisin Israelin puolelle. Kun se ei onnistunut, he ovat lähettäneet satoja tuli-leijoja ja ilmapalloja, jotka sisältävät räjähteitä, Israelin puolelle aiheuttaen suurta tuhoa maataloudelle ja suurella vaivalla istutetuille metsille. Myös asuinrakennuksia on menetetty näissä tulipaloissa. Viimeksi kuulin, että he käyttivät jopa viattomia eläimiä tulisten kekäleiden kuljetukseen, mm haukkaa. Kaikki tämä yltyvän ohjus-ja ammustulituksen keskellä.
Olin viikko sitten ystäväni kanssa Haifassa, vain retkellä ja kävimme myös eräässä naisten kuntoutuskodissa tutustumassa. Päivä oli mukava, paitsi se sattui olemaan se päivä, jolloin Gazasta ammuttiin lähes 200 ohjusta Israelin puolelle. Ystäväni puhelimen ohjushälytys soi muutaman minuutin välein!
Tämän jälkeen Israel on pommittanut Gazan Hamas-tukikohtia suuremmalla voimalla. Mihin länsimainen media on heti tarttunut. "Israel pommittaa Gazaa", on ollut kaikissa otsikoissa.
Kummallista on se, että YK ja monet valtiot syyttävät Israelia rasismista ja apartheid-politiikasta, kun Israel on ainoa Lähi-Idän valtio, jossa kaikilla on samat kansalaisoikeudet, niin palestiinalaisilla kuin juutalaisilla! Missään ympäröivissä valtioissa ei asu juutalaisia, heidät kaikki, satoja tuhansia ihmisiä karkoitettiin II Maailmansodan aikana.

Kesäkuussa, tulipalojen alettua Jumalan vastaus oli ihmeellinen: Hän lähetti sateen tulipaloalueille! Israelissa ei ole satanut kesäkuussa kymmeniin vuosiin! Nyt vettä satoi niin, että mm Sderotissa annettiin tulvavaroitus ja usealla alueella pelättiin syöksyvesiä. Jumalan varjelus myös tulituksen keskellä on ihmeellinen; useimmat ammukset eivät osu kohteisiinsa!
Jumala sotii kansansa, silmäteränsä puolesta! Hän ei salli heihin koskettavan ilman rangaistusta.
Tänäänkin, katastrofien muistopäivänä siunaamme Israelia ja rukoilemme sen menestystä. Ja että sydämet kääntyisivät Lunastajansa puoleen!

לחיים ELÄMÄLLE!

Le Chaim – elämälle! Se on toivotus monissa juhlissa; häissä, syntymäpäivillä ja muilla merkkipäivillä. Se kuvaa hyvin juutalaista positiivista asennetta elämään yleensä. Kaikista vaikeuksista huolimatta, elämä voittaa!

Tämän asenteen näkee selvästi arjenkin keskellä. Ihmetellään usein sitä, miten juutalaiset jaksavat elää elämäänsä kaiken stressin, uhkakuvien, terrori-iskujen keskellä ja monien viholliskansojen ympäröimänä, joiden ainoa päämäärä on tuhota tämä pieni juutalaisvaltio, joka on ainutlaatuinen maailmassa. Juutalaisissa on suuri määrä sitä päättäväisyyttä, päämäärätietoisuutta ja suoranaista sisua, joka auttaa pitämään kiinni elämästä ja jatkamaan eteenpäin esteistä ja vastustuksista huolimatta. He jopa ovat oppineet käyttämään vaikeuksia ponnahduslaudoiksi parempaa. Viimeinen esimerkki tästä oli pääministeri Netanjahun puhe, jossa hän antoi vastauksen Iranin päämiehen uhkauksille ja suoranaisille kirouksille. Netanjahu esitti ehdotuksen, jossa Israel, jossa on kehitetty korkeantason teknologiaa kuivuuden ratkaisemiseksi, voisi auttaa Irania heidän juomavesiongelmassaan. Näin Israel tekee konkreettisesti hyvää vihollisilleen.

Chaim- elämä on kieliopillisesti, merkillistä kyllä, monikollinen sana. Opettaja Ulpanissa selitti, että se kuvaa elämän kahta puolta: maanpäällistä elämää ja iankaikkista elämää. Tälläkin sanalla on hyvin syvällinen merkityksensä. Emme ole olemassa vain tätä pientä hetkeä varten, jota yleensä elämäksi kutsutaan, vaan jotain paljon suurempaa. Siitä kertoo jo se kaipaus, jota sisimmässämme tunnemme jotain pyhää ja täydellistä kohti. Se kaipaus saa täyttymyksensä eräänä päivänä.

Saamme muistutuksia elämän hauraudesta aika ajoin. Viime viikolla naistenkodilla elettiin surullisia hetkiä, kun viimeisiä viikkoja raskaana ollut nuori äiti huomasi, ettei vauva ollut liikkunut pariin päivään. Lääkärintutkimuksissa huomattiin, että sydänääniä ei ollut. Hän joutui synnyttämään menehtyneen lapsensa. Näin valokuvan pienen pienestä kädestä äitinsä kädessä. Hän kertoi, että oli onnellinen, että sai pitää poikaansa sylissään, vaikka vain hetken. Ne ovat hetkiä, joita ei voi milloinkaan unohtaa! Rukouksemme on, että tämäkin suru ja tragedia voisi kääntyä uudeksi elämäksi.

Tässä yhteydessä kuulin, että Israelissa ei yleensä vietetä hautajaisia menehtyneille keskosille, rabbin siunausta lukuunottamatta. Perhe ei tähän osallistu, vaikka se voisi olla tärkeä asia surutyölle. Katsotaan, että lapsi saa sielun vasta kun se on 40 vrk ikäinen, sikiöllä tai vastasyntyneellä ei sielua vielä ole. Merkillinen tapa ja ajatus, eikä ainakaan raamatullinen! (Ps 139: ”Sinä kudoit minut kokoon jo äitini kohdussa.”)

Chaim tovim vemetukim!– Hyvää ja Makeaa Elämää!

KOLME JUHLAA YHDESSÄ

Voi sanoa, että jossain mielessä viimeiset viikot Israelissa ovat olleet "yhtä juhlaa", vaikka samalla myös turvallisuustilanne on ollut tavallista kireämpi.

13.5. juhlittiin Jerusalem Päivää Jerusalemin yhdistymisen 51-vuotisjuhlaa. 51 vuotta sitten tänä päivänä IDF joukot saavuttivat Länsimuurin ja yhdistivät Vanhan kaupungin muuhun Jerusalemiin sitten vuoden -48. Juutalaiset pääsivät lähes 20 vuoden jälkeen taas rukoilemaan kaikkein pyhimmälle paikalleen, tuhotun temppelin muurille.
Seuraavana päivänä juhlittiin jälleen Israelin virallista itsenäisyyspäivää ja samalle päivälle osui (tai oli tarkoitukselle suunniteltu) USAn suurlähetystön avajaiset Jerusalemissa. Juhlallisuudet sujuivat ilman suurimpia häiriöitä, vaikka Gazan rajalla kuohui samanaikaisesti.
15.5. pidettiin suuri "Marssi elämälle", johon osallistui n 3000 henkeä. Marssi oli mielenosoitus antisemitismiä vastaan. Kaikki nämä tapaukset vetivät aljon kansaa kaduille ja se vaikutti myös liikennejärjestelyihin. Voi kuitenkin sanoa, että Israelissa osataan todella myös juhlia!

Tänään on vuorossa Shavuot/ Helluntai, oikeastaan kolmen tapahtuman juhlat; Lain antamisen juhla, Ensi Hedelmän juhla ja helluntai päivä, eli Pyhän Hengen vuodattamisen juhla. Shavuotia juhlitaan aina tasan 50 päivää Pääsiäisestä laskien. II Moos 19-20 puhuu tästä. Jeesus oli 40 pävää ylösnousemisensa jälkeen maan päällä ja ilmestyi kymmenille opetuslapsilleen, aterioi heidän kanssaan ja antoi viimeisiä ohjeita. Helatorstaina hän nousi taivaaseen Öljymäeltä, ja viimeisiksi sanoikseen käski opetuslapsia odottamaan Pyhän Hengen voimaa Jerusalemissa, Hän tulisi muutaman päivän kuluttua. Jerusalemin kaupunkiin luultavasti oli jo kokoontumassa paljon kansaa, olihan Shavuot yksi niistä kolmesta juhlasta, jolloin miesten oli noustava ylös Jerusalemiin uhraamaan uhreja Jumalalle. Tämä oli ensi hedelmän juhla, ensimmäinen sadonkorjuu oli alkanut. Sadosta tuotiin parhaimmat Herralle. Samalla juhlittiin Tooran antamista.
Kun Jumala antoi 10 käskyä ja muut säädökset Moosekselle Siinain vuorella, se oli merkittävä tapahtuma. Vaeltelevasta paimentolaiskansasta tuli todellinen valtio, jolla oli perustuslaki ja konstituutio. Heistä tuli Herran "omaisuuskansa" (engl käännös sanoo "erityinen aarre"), pappien kuningaskunta ja pyhä kansa, jos he suostuisivat noudattamaan lakia. Heidän tehtäväänsä kuului olla myös valona koko maailmalle. Tiedämme kaikki Raamatusta, miten hirveällä tavalla Israelin kansa (ja me kaikki ihmiset!) epäonnistui tuossa tehtävässä, vaikka he pyhästi vannoivat tottelevansa Jumalan käskyjä. Ei kestänyt kuin muutama päivä, kun kansa jo kapinoi ja yllytti Aaronia tekemään itselleen kultainen epäjumala, jota he palvoivat. Kun Mooses laskeutui 40 vuorokauden kuluttua vuorelta laintauluineen, kansa jo tanssi kultavasikan ympärillä.
Lain kautta ei kukaan voi tulla vanhurskaaksi. Se vain auttaa näkemään, miten surkeasti me kaikki epäonnistumme. Tarvittiin uusi liitto, sydänten liitto, jossa Jumala lupaa uuden sydämen, johon on laki kirjoitettuna, ja Pyhän Hengen voima toteuttaa tätä lakia. Hes 36 mm sanoo näin:

24 Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne.

²⁵ Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.

²⁶ Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.

²⁷ Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

Myös Jer 31:31-34 puhuu samasta asiasta. 

Jeesuksen, Jumalan Kolminaisuuden yhden osa, Ihmisen Pojan piti tulla ja suorittaa yhdellä uhrilla lunastus. Se oli Jumalan suunnitelma jo alusta saakka. Hän saapui osoittamaan esimerkillään, mitä todellinen rakkaus on (kuten myös piispa Herryn ja Meghamin vihkitilaisuudessa niin kauniisti puhui.) Pyhä Henki, Kolminaisuuden kolmas persoona, saapui vielä voimassaan sinetiksi tästä iankaikkisesta lunastuksesta. 

Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat saumattomassa yhteistyössä pelastussuunnitelman toteuttamisessa. Tähän yhteyteen ja yhteistyöhön meitäkin kutsutaan, Jeesuksen morsiamina.

Shavuotina luetaan myös synagoogissa Ruutin kirja, jossa on kuuluisa Booaksen ja Ruutin rakkaustarina. Se tapahtuu juuri sadonkorjuun aikana. Syynä voi olla myös se, miten Ruut valitsi Israelin Jumalan Mooabin epäjumalien tilalle ja seurasi anoppiaan Naomia Israeliin. 

Sama morsiamen ja yljän teema on myös Hoosealla. (Hoos 2:14-)Tätä kappaletta luetaan myös ja sitä mietiskellään juuri Shavuotina.

¹⁴ Sentähden, katso, minä taivuttelen hänet, kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä.

¹⁵ Minä annan hänelle sieltä alkaen hänen viinimäkensä ynnä Aakorin laakson toivon oveksi, ja hän on oleva siellä kuuliainen niinkuin nuoruutensa päivinä, niinkuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maasta läksi.

¹⁶ Sinä päivänä, sanoo Herra, sinä puhuttelet minua: 'Minun mieheni', etkä enää puhuttele minua: 'Minun Baalini';

¹⁷ ja minä poistan baalien nimet hänen suustansa, eikä niiden nimiä enää mainita.

¹⁸ Ja sinä päivänä minä teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelevaisten kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa.

¹⁹ Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella,

²⁰ kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran.

²¹ Sinä päivänä minä kuulen, sanoo Herra, minä kuulen taivasta, ja se kuulee maata,

²² ja maa kuulee jyviä, viiniä ja öljyä, ja nämä kuulevat Jisreeliä.

²³ (2:25) Ja minä kylvän hänet itselleni tähän maahan, minä armahdan Loo-Ruhamaa ja sanon Loo-Ammille: 'Sinä olet minun kansani'; ja hän vastaa: 'Minun Jumalani'."

Avatkoon Jumala tänä juhlapäivänä kansansa silmät ja sydän ymmärtämään näiden sanojen todellinen merkitys! Hesekielin kirjan kappale lupaa myös kansan palautuksen omaan maahansa (jo ennen kuin sitä oli hajoitettukaan!) Vuonna -48 kun Israel itsenäistyi, täällä asui alle 10% kaikista maailman juutalaisista (806 000). Nyt heitä on 8,8 miljoonaa, eli n 50% kaikista juutalaisista maailmassa. Takaisinpaluu on todellisuutta!

NO MAN IS AN ISLAND - EI KUKAAN OLE AUTIO SAARI

אחד vai יחד

Raamatusta voi löytää monia mysteerejä – kuten elämästä yleensäkin – ja asioita, jotka nopeasti ajateltuina vaikuttavat ristiriitaisuuksilta. Yksi niistä on juutalaisten uskontunnustus, joka lauletaan melkein kaikissa messiaanisissakin seurakunnissa kokousten aluksi. Se löytyy jakeesta 5 Moos 6:4:

”Kuule, oi Israel, Herra, sinun Jumalasi, on yksi.” Tätä jaetta pidetään myös yhtenä kolminaisuuden käsitteen esteenä. Koska Jumala on yksi, Hän ei voi olla Isä, Poika ja Pyhä Henki samanaikaisesti.

Vastaus löytyykin juuri sanasta ”yksi” eli hepreaksi ”echad” אחד . Se nimittäin ei tarkoitakaan yhtä yksikköä, vaan kahta tai useampaa, jotka ovat yhdistyneitä yhdeksi. Toinen hepreankielen "yhtä" tarkoittava sana "jachad" on taas juuri sitä, mitä se sanookin, yksi yksikkö. Asiaa selventää muutama Raamatun kohta, joissa tätä "echad"- sanaa on käytetty.

1 Moos 1:5 ”...ja tuli ilta ja aamu, ensimmäinen päivä.” (Hepr ”יום אחד" ”päivä yksi”, joka muodostuu illasta ja aamusta. Suomalainen Raamattu on kääntänyt tämän "ensimmäiseksi päiväksi", Jom rishon, mikä ei ole oikea termi. Juutalaisten uusi päivä tämän mukaan alkaa aina illasta, auringon laskusta, ja kestää seuraavan päivän iltaan.)

1 Moos 2:24 ”Siksi jättäköön mies isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja niin heistä tulee yksi liha.” (בשר אחד" ”basar echad” eli yksi liha. Mies ja vaimo , kaksi erillistä ihmistä yhtyvät avioliitossa ja heistä tulee yksi uusi perheyksikkö.)

Ezra 3:1 ” Ja kun seitsemäs kuukausi tuli, kokoontuivat israelilaiset eri kaupungeista yhtenä miehenä Jerusalemiin.( איש אחד "ish echad” yhtenä miehenä, joilla oli sama päämäärä, palvella Jumalaa. )

Näiden kahden yhtä merkitsevien sanojen, ”echad” ja ”jachad” ero on pieni, vain yhden piirron verran. Sanassa ”jachad” ensimmäinen kirjan on ”jud” יחד . Se on juuri se ”piirto”, josta Jeesus mainitsi, että sitäkään ei saa muuttaa kirjoituksista. Tällä pienellä piirrolla, tai sen puuttumisella, on nimittäin suuri merkitys.

Kolminaisuudesta Vanhassa Testamentissa voisi kirjoittaa paljonkin, löytyyhän sieltä jakeita niin Pojasta kuin Pyhästä Hengestäkin, mutta se ei ole tämän kirjoituksen varsinainen aihe. Siitä kirjoitan ehkä kokonaan oman kappaleen.

Tämän blogin aiheena on yhteisöllisyys ja perhekeskeisyys Israelissa, josta olen aiemminkin toisessa yhteydessä kirjoittanut, ja jota ihailen yhä enemmän. Se tarkoittaa yhteenkuuluvaisuutta ja lojaalisuutta, juuri sitä, miten kahdesta tai useammasta yksilöstä tuleekin yksikkö, joko perheyksikkö tai yhteiskunnan suurempi yksikkö. Jopa kansakunta.

Minulla oli erittäin mielenkiintoinen keskustelu vähän aikaa sitten tästä aiheesta erään nuoren miehen, Eitanin, kanssa kadunkulmassa. Hän oli ujon tuntuinen n 20-vuotias nuori, joka oli töissä lasten parissa ja kun kysyin, oliko hänellä omia, hän vastasi, että ei vielä, mutta hän kovasti odottaa isäksi tuloa! Aika erikoinen haave nuorella miehellä. Hän ei haaveillut urasta tai lisäopinnoista, asunnosta tai autosta, hän halusi isäksi! Kun kerroin hänelle, että ihailen kovasti näkemieni israelilaismiesten hellyyttä lastenhoitajina ja isinä, hän katsoi minua hämmästyneenä ja kysyi:” Eivätkö teillä Suomessa sitten miehet hoida lapsiaan?” Aloin kertomaan sodasta ja sen tuomista haavoista tunne-elämään, asioista, jotka vaikuttavat vielä tänäkin päivänä, kolmanteen ja neljänteen sukupolveen, alkoholismista ja kyvyttömyydestä ilmaista rakkautta. Vasta muutama aika sitten miehet ovat alkaneet ottaa enemmän vastuuta perheestään ja lapsistaan. Mutta ei vieläkään voi sanoa, että lasten kasvatus olisi isien vastuulla, niinkuin kuuluisi olla, tai että miehet ottaisivat lastensa hengellisen opetuksen tai elämän ohjeiden antamisen vakavasti, niinkuin juutalaisessa kulttuurissa tehdään, jo Sanan käskyjen mukaankin.

Kun kysyin sitten Eitanilta, mistä hän ajattelee johtuvan, että vaikka Israel on jatkuvien sotien, hyökkäysten ja terroritekojen kohteena, joista voisi kuvitella jäävän syvät haavat, ne eivät näytä vaikuttavan samalla tavalla henkisesti rampauttavina. (Holokoustin haavat vanhemmassa väestössä ovat kyllä vielä nähtävissä, niin suuri ja totaalinen, kaikkiin vaikuttava oli 30-40-lukujen juutalaisviha. Vanhemmat tarvitsevatkin paljon lohdutusta ja rakkautta osakseen tämän takia.) Hän vastasi hetken mietittyään nuorelle harvinaisella viisaudella ja ymmärryksellä: ”Se johtuu siitä, että me kannamme surun yhdessä. Kukaan ei ole yksin menetyksensä kanssa.” Muistin muutama viikko sitten Leijona Portilla terrori-iskussa kuolleen nuoren sotilaan hautajaiset. Niihin osallistui tuhansia ihmisiä! Jopa Facebookissa oli yleinen kutsu tulla hautausmaalle kunnioittamaan nuoren, henkensä maan puolesta uhranneen miehen muistoa ja lohduttamaan hänen omaisiaan. Vaikka kipu on kova, sitä helpottaa ja keventää muiden osallistuminen ja tuki.

Israel on oppinut niin suremaan kuin iloitsemaan. On tärkeää ilmaista tunteensa niin hyvässä kun pahassa. Juuri iloittiin ja tanssittiin 70-vuotista itsenäisyyttä. Aivan tarkoituksella Kaatuneiden muistopäivä sireeneineen, hiljaisine hetkineen ja hartaine tilaisuuksineen on edellisenä päivänä. On tärkeää muistaa se suuri uhri, jonka kansa on maksanut itsenäisyydestään. Kun sen tiedostaa, voi iloitakin vielä syvemmällä ilolla!

Tänään ja huomenna Israel suree jälleen. Tällä kertaa ei terrori-iskussa kuolleita, vaan tulvaveteen hukkuneiden kymmenen nuoren elämää. Yhdeksän heistä oli tyttöjä ja yksi poika.Menehtynyt poika Tzur Alfi Mazkeret Batyasta kuoli auttaessaan toisia turvaan kalliolle. Hän olisi helposti voinut pelastaa itsensä, mutta hän laittoi toiset etusijalle. Mikä sankari! Ei voi kuvitella perheenjäsenten ja ystävien, koulutovereiden tuskaa ja kysymyksiä. Antakoon siihenkin lohdutusta ja rohkaisua toisten tuki ja ennen kaikkea ajatus Iankaikkisista kantavista käsivarsista. Hänestä, joka tietää vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja joka on kaiken lohdutuksen Jumala.

TÄYTTÄ HEPREAA!

 

Heprean kielessä on huomattavissa erikoinen piirre: monet esim Raamatussa käytetyt sanat, jotka on meillä käännettyinä adjektiiveja tai substantiiveja, ja kuvaavat passiivista olotilaa, ovatkin alkukielessä verbejä ja toimintaa tarkoittavia. Esim Room 5:3, jossa sanotaan, että ”koettelemukset tuottavat kärsivällisyyttä”. Sana ”kärsivällisyys” luo ajatuksen, että meidän pitää vain hiljaa ja passiivisina kärsien odottaa koettelemuksen menevän ohi. Alkuperäinen sana merkitsee enemmänkin ”lujuutta” ja ”peräänantamattomuutta”. Meidän suomalaisten se kuuluisa sisu kuvaa sitä ehkä hyvin. Mennään vaikka ”harmaan kiven läpi”! Sana ”kärsivällisyys” tarkoittaakin, että meidän tulee pysyä vahvoina ja uskollisina tehtävissämme ja vakaumuksessamme vaikeuksissakin ja koettelemuksissa, vastustuksessakin. Passiivisuudesta ei ole puhettakaan!

Toinen termi, johon vastikään törmäsin, on tärkeä sana ”usko”, hepr אמונה "emunah”. Uskon saamme totta kai lahjana, ja otamme sen vastaan. Sitten se jää jonnekin sisimpäämme ja odottaa kasvua? ”Emunah” heprean kielessä tarkoittaa jälleen toiminnallista sanaa, ”uskollisuutta”. Uskollisuus on toimimista jossain suhteessa, jossakin tehtävässä. Meille se tarkoittaa tietenkin uskollisuutta Jumalaa kohtaa, Hänen ilmoitustaan ja sanaansa kohtaan, niiden noudattamista ja sisäistämistä. Uskollisuutta ihmissuhteissa. Pysymistä uskollisena siinä tehtävässä, jonka Hän on meille osoittanut. Usko kasvaa, kun sitä käyttää ja joskus vaikeissa tilanteissa joutuu käyttämään. Yleistä onkin, että Jumala usein laittaa meitä tilanteisiin, jotka menevät yli omien voimiemme tai kykyjemme. Joudumme pakosta turvautumaan Häneen, ja kun sitten näemme Hänen uskollisuutensa ja apunsa usein ihmeellisellä tavalla, oma uskomme Häneen kasvaa sen seurauksena.

Uskossa on kyse myös kuuliaisuudesta, kuuliaisuudesta Jumalan ilmoitukselle yleisesti meille kaikille Sanassaan ja käskyissään, ja myös kuuliaisuudesta henkilökohtaisesti. Tästä ajatuksesta käsin on helppo ymmärtää apostoli Jaakobin sanat: "Usko ilman tekoja on kuollut." Teot kuuluvat uskon olemukseen.

Viime viikolla tapasin jälleen erinomaisen esimerkin tästä uskon kuuliaisuudesta Punaisessa Matossa. Eräs jo vanhempi nainen oli tullut esittämään syntymäpäiväonnitteluja eräälle asiakkaallemme. Kävi ilmi, että hän oli toiminut useita vuosia sijaisäitinä asiakkaamme kolmelle lapselle, jotka olivat jo aikuisia.

Tämä vanhempi ystävä kertoi pöydässä tarinaansa. Kuinka hän oli päätynyt Hollannista Israeliin nuorena naisena. Hän oli saapunut -70-luvulla sairaanhoitajaksi koettuaan sydämessään Jumalan kutsua Israelin kansan pariin. Siihen aikaan kaikki ammatti-ihmiset otettiin avosylin vastaan, sillä työvoimasta oli kova pula, eikä viisumiongelmista, toisin kuin nyt, ollut tietoakaan. Jonkin jan kuluttua hän tuli huomaamaan, miten sosiaaliset ongelmat perheissä erikosesti arabiväestöllä olivat suuret ja lapset kärsivät vaikeissa perheoloissa. Hänelle tarjottiin ensimmäisiä sijaislapsia. Lapsia kertyi vuosien mittaan 20 ja hän kasvatti heidät kaikki yksin aikuisiksi saakka. Hän ei koskaan mennyt naimisiin, vaan eli naimattomana yksinhuoltajaäitinä läpi kaikki Israelin -70- -90-lukujen vaiheet intifadoineen ja terrori-iskuineeen päivineen. Mikä esimerkillinen Herran palvelijatar!

Kerrottuani, millä alueella asuin, hän sanoi, että sinne hän ei koskaan enää halua mennä. 2015 kesällä siellä räjäytettiin bussi, jossa useita luokkaantui, hän muiden mukana vakavasti, ja muutamia kuoli. Ihmisen elämään Israelissa kuuluvat voimakkaasti niin vaikeudet ja menetykset kuin suuren ilotkin. Päivää ennen Itsenäisyyspäivää juhlitaan aina sodissa ja terrori-iskuissa menehtyneiden muistojuhlaa. Se muistuttaa siitä, että vaikka voitto on ollut suuri, niin on myöskin sen hinta.

ONNEA 70-VUOTIAALLE IHMEELLE!

Ensi viikolla 19.4 vietetään Israelin 70-vuotista itsenäisyyttä suurin juhlallisuuksin. 19.4.48 tapahtui se suuri ihme, että melkein 2000 vuotta hajoitettuna ympäri maan piirin ollut kansa palasi omaan maahansa ja julistautui itsenäiseksi valtioksi. Lähes kaikki muut maat (ja YK) tunnustivat uuden valtion, paitsi ympäröivät arabimaat. Se oli Kaikkivaltiaan Jumalan suuri ihme; näin ei ole koskaan tapahtunut maailman historiassa aikaisemmin, ei minkään kansan kohdalla! Israelin valtio ja kansa ovat suuri todistus Jumalan olemassaolosta ja Hänen sanansa totuudesta! Tämä kaikkihan profetoitiin jo vuosituhansia sitten, että Jumala kokoaa kansansa jälleen omaan maahansa, jo ennen kuin heidät itse asiassa hajoitettiin, ensin Babyloniaan ja myöhemmiin , v 70 Jerusalemin tuhoutumisen jälkeen kaikkialle maailmaan.

Itse asiassa Raamatussa on laskujen mukaan yli 600 profetiaa Israelin kansan pakkosiirtolaisuudesta ja jälleen kokoamisesta (mm Danielin ja Jeremiaan kirjat) ennenkuin kumpikaan oli tapahtunut.

Jeremian luvussa 31 on useita ennustuksia siitä, miten Jumala kokoaa kansansa pohjoisesta maasta ja maan ääristä (jae 8) Luvun lopussa on myös lupaus uudesta liitosta, laista, joka kirjoitetaan sydänten tauluihin kivitaulujen sijaan, lupaus Jumalan läheisyydestä, tuntemisesta ja syntien anteeksisaamisesta. (jakeet 31-34)

Nyt näiden profetioiden ensimmäinen osa on toteutunut; juutalaiset ovat palaamassa suurin joukoin omaan maahansa. Väkiluku on kasvanut muutaman vuoden aikana 6:sta miljoonasta 8,8 miljoonaan.

Nyt odotetaan toisen osan toteutumista; hengellistä kääntymistä. Sitä on jo näkyvissä monin paikoin. Viimeisen kahden vuoden aikana asenteet kristinuskoa kohtaan ovat muuttuneet suuresti lämpimämmiksi ja ihmisillä huomaa janon Jumalaa kohtaan. Keskustellessani monen kanssa puhe kääntyy helposti hengellisiin asioihin. Uutta Testamenttia tutkitaan. Monet ortodoksijuutalaiset ovat kääntyneet messiaanisiksi.

.

Vuonna 1948 Jumala aloitti näyttämön valmistamisen suurta maailmanlopun näytelmää varten, näytelmää, jossa Israel ja juutalainen kansa näyttelevät päärooleissa. Kyse on jännitysnäytelmästä, taistelusta hyvän ja pahan välillä ja se on myös rakkaustarina: Jeesuksen ja hänen morsiamensa kertomus. Me saamme kaikki osallistua siihen. Tulevat kuukaudet tulevat näyttämään, mitä roolia kukin maa näyttelee tässä suuressa draamassa. Loppuhuipennus on jo tiedossamme; Kuningas palaa kunniassaan hallitsemaan maailmaa Israelista käsin, Jerusalem pääkaupunkinaan!

Ei siis mikään ihme, että muslimimaailma on itsenäistymisestä alkaen niin raivoisasti vastustanut pientä juutalaisvaltiota, eikä tänä päivänäkään tyydy muuhun ratkaisuun, kuin siihen, että juutalaiset on ajettava pois koko alueelta, ja vielä enemmän: tuhottava kokonaan! Kyseessä on hengellinen valta, joka kaikessa vastustaa Jumalaa ja hänen Sanaansa.

Ensi viikon juhlallisuuksiin on jo varauduttu; liput ja julisteet koristavat katujen varsia. Erilaisia tapahtumia järjestetään niin kaikelle yleisölle kuin kirkoissa. Torstai 19.4. on perinteisesti koko kansan piknik-päivä. Itsenäisyysjuhlat ovat joka vuosi suuri tapahtuma, kansanjoukkoja juhlii kadulla, laulaen ja tanssien. Tänä vuonna ehkä vielä enemmän.

Elämäni on viime viikkoina asettunut jotensakin säännöllisiin uomiinsa, jos elämä Israelissa koskaan voi olla säännöllistä! Ensi viikolla saan pitää vieraanani ryhmää Suomesta. Se katkaisee kyllä säännöllisyyden. Voimme yhdessä osallistua myös viikon juhlallisuuksiin. 

FREE GAZA FROM HAMAS. FREE GAZA FROM EUROPE.

 
 Muistan hyvin sen kesän, kun Gazan luovutuksesta palestinalaisille äänestettiin. 2005. Ariel Sharon oli silloin pääministerinä ja hän puolsi luovutusta voimakkaasti. Kansalaiset olivat äänekkäästi puolesta ja vastaan. Vaatteissa ja autojen ja asuntojen ikkunoissa roikkui joko sinisiä tai oransseja kankaansuikaleita. Siniset kannattivat israelilaisasutusta, oranssit luovutusta palestiinalaisille.
Vuoteen 1967 Gazan kaistale kuului Egyptille. Kuuden päivän sodan tuloksena, alue siirtyi Israelin kontroliin, kuten muukin Länsiranta. Se kuului nk B-vyöhykkeeseen. ( Länsiranta Oslon päätöksen mukaan on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen; A-, B- ja C-vyöhykkeet. A on palestiinalaisten aluetta ilman israelilaisten läsnäoloa ja kontrolia. B-vyöhyke on palestiinalaisviranomaisten ja Israelin yhdessä kontroloimaa aluetta. C-alue on pelkästään israelilaisten aluetta.Täällä sijaitsevat Israelin 135 siirtokuntaa, joissa asuu yhteensä 389 250 asukasta. Alue A käsittää 18% koko Länsirannasta, alue B noin 22%. Suurin osa Länsirannan 2,8 miljoonasta asukkasta asuu näillä alueilla. N 150 000 palestiinalaista asuu muilla aluella.) Israelin armeija piti yllä järjestystä, ja alueelle sai muuttaa juutalaista asutusta. Hyvin pian hedelmälliselle maaperälle perustettiin viljelyksiä ja kasvihuoneita. Gazasta tuli monien vihannesten maailmanlaajuinen tuottaja.
Gazassa asui n 1,5 miljoonaa palestiinalaista ja ehkä n 6000 israelilaista siirtokuntalaista. Sharon päätti, että armeijan oli vaikea turvata heidän elämäänsä siellä, joten hän määräsi sekä armeijan että siirtokunnat lopetettaviksi alueella. Tämä oli myös osa rauhanmyönnytyksiä, että neuvotteleut saisivat uutta pontta.
Osa siirtokuntalaisista vastusti häätöä. Oli surullista nähdä uutisissa, miten sotilaat joutuivat kantamaan osan passiivista vastarintaa tekevistä siirtokuntalaisista väkisin odottaviin evakuointi-autoihin.
Valtaan äänestettiin heti seuraavana vuonna Hamas, joka edustaa islamin äärisuuntausta. Ohjusten ampuminen ja muu terrori Israelin puolelle alkoi välittömästi ja viljelykset kuin kasvihuoneet tuhottiin lyhyessä ajassa. Ammuksia on vuosien mittaan ammuttu kymmeniä tuhansia ja laittomia aseita on kuljetettu tunnelien kautta Gazaan. Alueella on valtava saasteongelma, paikallisen hallinnon ollessa täysin välinpitämätön kansalaisten tarpeista. YK ja muiden järjestöjen avustusrahat käytetään ihmisten auttamisen sijasta asevarusteluun ja tunneleiden rakentamiseen niin Israeliin kuin Egyptiiin terroritarkoituksessa. Lapsia koulutetaan järjestelmällisesti itsemurhapommittajiksi tai puukottajiksi. Terroristien perheille maksetaan suuria summia avustuksia vuosia teon jälkeen.
Gaza on ollut kuin piikki Israelin lihassa luovuttamisesta alkaen. Saadakseen tilanteen hallintaan ja ammukset loppumaan Israel on käynyt alueella kolme lyhyttä sotaa, joista jokaisen ovat lansimaat sekä YKn ihmisoikeusneuvosto jyrkästi tuominneet. Israel on saanut "sodanlietsojan" ja apardheit-politiikkaa harrastavan maan maineen. Sorrrettuja ovat tietysti palestiinalaiset.. Viimeinen syytös koski poljettuja ihmisoikeuksia, Israel on kuulemma johtava maa maailmassa tässä suhteessa. Mitään ei puhuta Pohjois-Koreasta, Syyriasta tai muista islamilaisista maista ja heidän mm kristittyjen ja naisten vainoamisesta.
Taistelu on kiihtynyt viimeisten viikkojen aikana. Ennen pääsiäistä virkamiehet antoivat luvan pääsiäislampaan teurastukselle lähellä Temppelivuorta. Tästä syntyi valtava protesti, ja palestiinalaishallinto Abbasia myöten piti uhkaavia puheita mediassa yllyttäen kansalaisiaan kapinaan ja väkivallantekoihin. "Luvattiin" pitää "rauhanomaisia marsseja" kymmentuhansin joukoin  saarroksissa olevan Gazan tarkistuspisteillä joka perjantai Israelin 70. itsenäisyyspäivään, 14.5. saakka. On selvää, että marssit eivät ole olleet rauhanomaisia, vaan samat iskilauseet, jotka julkistettiin jo Hamasin ja palestiinalaishallinon käsikirjassa (artikla 7), olivat osanottajien huudoissa ja julisteissa! "Vapauttakaa Palestiina juutalaisista!" "Jordan-joelta Välimereen maa kuuluu palestiinalaisille!" Ihmisjoukosta on myös ammuttu, lapsia ja naisia ihmiskilpinä käyttäen, israelilaisten sotilaiden joukkoon. Israelin vastatessa tuleen se saa syytteet lasten murhaamisesta!
Muutama päivä sitten kymmentuhatpäinen joukko otti "aseekseen" autonrenkaiden polttamisen. 10 000 autonrenkaasta nousevan sakean savun suojassa se pystyi tekemään suurempaa tuhoa. Kaiken muun lisäksi ilmansaaste oli hirvittävä.
Propagandasota on säälimätöntä. Palestiinalaiset eivät kaihda lastenkaan lavastamista haavoittuneiksi saadakseen lisää myötätuntoa Länsimailta ja mustamaalatakseen Israelin imagoa.
Opetuslapset kysyivät Jeesukselta kerran maailman lopun merkkejä. (Matt 24)

⁴ Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.

⁵ Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta.

⁶ Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.

Maailmassa on tänäkin päivänä monia, jotka väittävät olevansa "Voideltuja", niitä, joilla on vastaus tälle maailmalle. On myös päivittäin monia huhuja, uutisia ja sanomia sodista ja mellakoista. Osa niistä on täysin perättömiä valeuutisia. Nettissä on kokonaisia sivustoja, jotka "tuottavat" näitä uutisia hämmentääkseen ihmisiä. On tärkeää tarkistaa uutisen alkulähde, ennenkuin uskoo sen. Netti on täynnä valheita. Sinne voi kuka tahansa kirjoittaa mitä vain. Pari kuukautta sitten eräs amerikkalainen ystäväni vakavana ilmoitti, että hän luki, että USA romahtaa poliittisesti marraskuun alussa ja sinne tulee sisällissota. Hän kiirehti vaihtamaan kaikki dollarinsa kullaksi. No, marraskuu tuli ja meni. Sisällissodasta ei ollut tietoakaan. 

Jeesus sanoi: "Katsokaa, ettette peljästy." Mitä meidän pitäää sitten sen sijaan tehdä? Vastaus löytyy seuraavasta kappaleesta Matteus 25. Meidän pitää valmistautua varaamalla öljyä lamppuihimme (täyttymällä Pyhän Hengen voimalla ja rakkaudella jatkuvasti) ja toimimalla kukin meille annetulla talentillamme uskollisesti. Hänen paluuseensa saakka.

Vaikka kuulemme mitä huhuja. Vaikka maailma vaipuu suurempaan kaaokseen ja sanoo mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi. Vaikka kaikki nousisivat kristillisiä arvoja ja meitä kristittyjä vastaan. Ja juutalaisia, Israelia vastaan. Sillä me olemme samalla linjalla, seisomme Jumalaan sanan ja lupausten todistajina.

VOITTAJA, JOKA PYYTÄÄ RAUHAA

Sunnuntaina 11.2. osallistuin Helsingissä mielenosoitukseen Israelin ja Jerusalemin tukemiseksi. Olen ollut nyt Suomessa marraskuun lopusta odottaen pidempää viisumia palatakseni Israeliin. Kärsivällisyys on välillä koetuksella, vaikka toisaalta on ollut hyvä viettää vähän pidemmän aikaa perheen parissa ja seurakunnassakin. Olen puhunut nuorten kokouksessa pari kertaa, naistentilaisuudessa sekä eräässä Onewayn tytärseurakunnassa, ja olen tietysti halunut pitää Israelia ja sen tilannetta esillä parhaani mukaan.
Senaatintorille oli kerääntynyt n 800-1000 Israel-ystävää eri puolilta Suomea. Jotkut olivat saapuneet tilausbusseilla. Mukana oli myös monia tuttuja paikallisia ystäviä ja noin 20 omastakin seurakunnasta. Marssilla on iloinen ja innostunut tunnelma. Ilmakin oli suotuisa eikä pikku pakkanen haitannut. Eduskuntatalon edessä pidettiin tilaisuus, jossa puhuivat mm John Remes, Mika Niikko ja Michel Grundstein.
Puheita jatkettiin Vanhassa Kirkossa. Pastori Seppo Kosonen piti koskettavan puheen kertoen antisemitismin eri muodoista ja ideologioista sen takana. Media ja sen eri kanavat esittävät Israelista kuvan militaristisena ja apartheit-politiikkaa harjoittavana valloittaja-valtiona, joka ei halua rauhaa ympäröivien arabivaltioiden kanssa. Suurena ongelmana antisemitismissä on kristittyjen asenteet, jonka pohjalla on vuosisatojen välinpitämättömyys Herran omaisuuskansan kohtalosta ja nykyään vaikuttava laajalle levinnyt korvausteologia. Sen mukaan Israel on menettänyt erityisasemansa Jumalan suunnitelmissa Lupausten kansana ja sen paikan on ottanut seurakunta. Tämä ideologia on tietysti täysin epäraamatullinen.
Vanha Testamentti monessa kirjassa antaa ihmeelliset lupaukset niin Israelin maan palauttamisesta kuin sen armoihin ottamisesta ja uudistumisesta. Myös erikoisesti Paavalin kirjeet Rooman seurakunnille (erikoisesti luvut 9-11) selkeästi opettavat, että juutalaiset ovat luonnollisia oksia öljypuussa ja me pakanakristityt oksastettuja vasten luontoamme jaloon öljypuuhun. Runko ja juuret meillä on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalassa ja hänen kirjallisessa ilmoituksessaan Vanhassa Testamentissa.
Puhuja lopuksi vielä haastoi ajatuksella: Miten tämä "valloittaja ja miehittäjä", joksi Israelia väärin perustein syytetään, ei ole aloittanut yhtään sotaa, jossa he ovat sotineet? He ovat olleet joka kerran puolustajia. V 1948 itsenäisyyssodassa, v 1967 Kuuden päivän sodassa, ja vuonna 1973 Jom Kippurin sodassa, v 2006 Libanonin sodassa ja 2008-2009 Gazan sodassa.
Merkittävä oli myös YKn pääsihteerin U Thantin v -67 sodan päätyttyä lausuma: "Ensimmäisen kerran historian aikana on tapahtunut niin, että sodan voittanut osapuoli pyytää rauhaa, ja hävinnyt vaatii voittajan aseistariisumista."
Samaa rauhaa Israel on tarjonnut naapureilleen jo useaan kertaan, ainoana ehtona se, että he tunnustavat juutalaisten ja heidän oikeutensa omaan maahansa. Rauha ei voi tulla, ennenkuin ympäröivä muslimimaailma tämän tekee.