ERIKOISIA KYYTEJÄ

Jokin aika sitten koin jälleen erikoisen kyydityksen lentokentälle. Israelissahan on se tapa, että lentokentälle mennessä tilataan Nesher-lentokenttätaksi, jolla on aina vakio hinta ja tilaustoimisto päättää, milloin hakee sinut antamastasi osoitteesta, kun ilmoitat lennon ajankohdan. Kentällähän taytyy olla turvatarkastuksien takia n 3-4 tuntia ennen lennon lähtöä.
Olin tilannut taksin hyvissä ajoin vuorokautta ennen, kuten pitääkin, ja sovittu aika oli klo 02.30 aamuyöstä. Klo 02.25 soi puhelimeni ja kuski ilmoittaa (hepreaksi), että ei löydä osoitettani. (Se ei vielä ollut mitenkään tavatonta, sillä asun kaupungin laidalla, lähes erämaan reunalla. Siksi minut yleensä haetaan ensimmäisenä kyytiin.) Yritin yksinkertaisella heprean-englannin sekoituksella selittää, mikä on lähin raitiovaunuasema ja miten siitä edetään. Mies puhelimen päässä kärsimättömänä tokaisee: "Eikö siellä ole ketään hepreaa kunnolla puhuvaa!" Vähän närkästyneenä herätin kämppikseni, joka hänkään, vaikka puhuukin kieltä normaalisti sangen sujuvasti, ei tahtonut saada sanaa suustaan näin äkillisesti aamuyöstä herätettynä! Lupasin sitten tulla taksia vastaan isommalle lähikadulle, josta sitten löysimmekin toisemme.
Istuin kuskin taakse, josta hän äkkiä komentaa minut istumaan toiselle puolelle etupenkille, suoraan näköyhteyteen hänen kanssaan. Mikään silmäpeli ei kuitenkaan tältä yli 75-vuotiaalta kuskilta onnistunut, vaikka hän jo alkoi kyselemään alkuperämaatani (kätevä tapa täällä avata keskustelu!) sillä sama osoitteen etsiminen alkoi seuraavan matkustajan kohdalla. Itseasiassa, kaikki 9 kyyditettävää osoittautuivat hankaliksi löytää. Useimpien kohdalla kuljettaja soitti toimistoonsa, ja pyysi: "Moishe, kerro nyt tarkemmin, missä tämä osoite sijaitsee, en löydä sitä!" Mitään karttaa navigaattorista puhumattakaan kuskilla ei ollut apunaan! Noin kuudennen matkustajan kohdalla "Moishe" ilmeisesti lähetti apukuskin kyytiin, joka sitten ohjasi ja neuvoi pääkuskiamme, joka näytti olevan ensimmäistä kertaa työssään! Puolentoista tunnin matkustajien etsimisten jälkeen taksi oli suht koht täynnä ja suuntasimme lentokenttää kohti, jonne saavuimmekin aivan hyvissä ajoin. Viimeinen episodi sattui maksaessani, hän yritti ottaa 5 shekeliä liikaa maksua, mutta siinä kohtaa sitten vaadin vaihtorahaa taksan mukaan.
Loppu matka Suomeen jouluksi sujuikin sitten rauhallisesti. Vieressäni oli molemmilla melko täysillä lennoilla koko koneen lähes ainoat vapaat paikat!

Näiden keltasten sheruttien kyytiin kannattaa todella nousta rukoillen, eikä vain sen takia, että kuljettajilla on vain kaksi poljinta, jarrrut ja kaasutus! Kerran joitakin vuosia sitten tullessamme Tel Avivista tiimin kanssa luulimme oikeasti, että meidät kidnapattiin! Sherut, jotka kulkevat myös T. A.n ja Jerusalemin väliä, lähti kiidättämään kahdeksan hengen tiimiämme Jerusalemin sijaan lentokentän suunnalle, ja vaikka kuinka huusimme kuskille, että väärä suunta, hän ei ottanut kuuleviin korviinsakaan. Hän vain puhui ajaessaan kiivaasti KAHTEEN puhelimeen. Noin puoli tuntia ajettuaan, hän yhtäkkiä teki u-käännöksen keskellä moottoritietä, ja lähti takaisin T. A.n suuntaan. Silloin Aila, yksi tiimiläisistämme päätti vielä kokeilla ranskan kieltä, johon hän yllätykseksemme vastasikin sujuvasti, ja selitti, että auto oli rikki ja hän joutui palauttamaan meidät alkupaikkaan bussiasemalle. Sieltä sitten pääsimme uuteen hänen tilaamaansa kyytiin. Taksissa oli vielä tilaa kahdelle ja uusi kuskimme ottikin kyytiin nuoren naisen ja miehen, joista tämä viimeinen sattui istumaan minun viereeni. Tämän kanadalaisen entisen uskonnollisen juutalaisen kanssa syntyikin niin hedelmällinen keskustelu monista uskoon ja Raamattuun liittyvistä asioista, että havaitsin pian, että koko tämä aiempi episodi, auton rikkoontuminen ja meidän paniikkimmekin oli vain johdattelua tälle tärkeämmälle asialle.
Israelin liikenneolosuhteet vaativat kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa (vaikka erittäin harvoin matka keskeytyy niin, että et pääse määränpäähäsi!), mutta usein matka on hauska  kokemus ja joskus lopussa odottaa palkinto!

SYYSSATEET

Viimeisen viikon sisällä Israelissa on satanut useana päivänä, ja monesti aivan kaatamalla. Tuntuu siltä, että vettä on tullut enemmän jo nyt kuin koko viime talvena yhteensä. Tänäänkin satoi vihmomalla melkein koko päivän niin, että etuoveni edessä ollut viemäri meni tukkoon ja vesi uhkasi tulla olohuoneeseen asti.
Katukuvaan ovat ilmestyneet jälleen sadehattupäiset miehet ja rikkimenneitä sateenvarjoja lojuu ajoteillä ja roskalaatikot täynnä. Sadepäivänä hyvät varusteet ovat elämää helpottava asia, kun kadut tulvehtivat vettä ja sade tulee vaakasuorassa tuulenpuuskien mukana.
Sateet ovat aina valtava siunaus tälle kuivalle maalle, jossa yli puoli vuotta taivaalla ei näy pilvenhattaraakaan. Ehkä Gennesaretin pinta nousee näiden sateiden tuloksena ja ehkä jopa Kuolleen Meren, jonka rantaviiva on hälyyttävästi vetäytynyt kymmeniä metrejä viime vuosien aikana.

Viime blogissani kerroin Natashasta, joka koki rakkauden kosketuksen Punaisessa Matossa. Seuraavalla viikolla hän saapui keskukseen yllään kaunis pusero ja kirkkaan punainen pitkä hame. Olimme kaikki ihastuksissamme! Hän meni istumaan tuolille, kohta joku taas hieroi hänen hartioitaan, jalat likosivat jalkakylvyssä ja samalla toinen henkilö antoi hänelle käsihoitoa. Minua nauratti ja sanoin, että sinullahan on tänään täyden palvelun päivä! Natashaakin nauratti, ja hän vastasi, että hänellä on kohtelu kuin presidentillä konsanaan. Siihen kaikki yhteen ääneen huomautimme, että ei kuin presidentillä vaan kuin kuninkaallisella prinsessalla. Olemme kaikki kallisarvoisia kuninkaan tyttäriä, ainutlaatuisia ja arvokkaita.

TAVALLINEN PÄIVÄ PUNAISESSA MATOSSA

Saavun Punaiseen Mattoon n 10 minuutin kävelyn jälkeen bussipysäkiltä vähän ennen klo 11. Valitsen useimmiten rauhallisemman kävelytien, enkä suorinta tietä Vanhan bussiaseman rähjäisen ympäristön läpi, jotta voin vielä rukoilla ja koota ajatuksiani päivää varten.
HaSharon kadulla Punaisen Maton ulko-oven liepeillä seisoskelee jo joukko naisia odottamassa ovien aukeamista, kukin erilaisessa kunnossa. Joku tunnistaa minut, hymyilee ja tervehtii. Sisään on pyrkimässä myös tyttö, joka sai viime kerralla porttikiellon riehumisesta. Turvamies ovella torjuu napakasti hänen sisäänpääsy-yrityksensä.
Sisällä ovat jo päivän työntekijät ja vapaaehtoiset pilkkomassa salaattia, asettamassa uusia vaatteita vaaterekeille, lajittelemassa pyykkiä. Rukoilemme päivän aluksi yhdessä.
Rukouksen lopussa portaita alas laskeutuvat jo ensimmäiset naiset. He saapuvat nälkäisinä, lopen uupuneina ja suihkun tarpeessa, monet hoippuen alas portaita. Korkeat korot lintassa, tuskin pystyssä pysyen.
Vahvasti meikattu Nadja nukahtaa usein ruokalautasensa päälle. Joudumme herättelemään häntä jatkuvasti. Joskus hän nukahtaa seisaalleen, vaikka vaatetankojen viereen ja joku joutuu vahtimaan, ettei hän kaadu ja loukkaa itseään. Olen joutunut pitelemään hänestä joskus kiinni, josta hän aina suuttuu. Tänään meillä oli ystävällinen juttuhetki, kun hän valitsi itselleen uutta villapuseroa. Vihreä väri sopi hänelle kauniisti! Hän hymyili minulle, kun kehuin väriä.

Noin 40-vuotias Elvira syö hyvällä ruokahalulla ja haluaa sitten lepäämään. Elvira on vielä kaunis ja herkkä. Katuelämä ja huumeet eivät ole vielä kokonaan vieneet hänen terveyttään ja psyykeään. Kulmasohvalla on jo kaksi nukkujaa, joten sijaan hänelle patjan lattialle. Hän pyytää minua hieromaan selkäänsä, sillä se saa hänet rentoutumaan. Kun hieron hänen  olkapäitään, rukoilen samalla hiljaa kuiskaten. Hän nostaa päätään ja pyytää: "Kovemmalla äänellä, ole hyvä! Haluan kuulla mitä rukoilet!" Niin sitten rukoilen, että Jeesus kosketttaisi hänen sisintään ja avaisi niitä lukkoja ja solmuja, mitä on tullut elämän aikana, antaisi vapauden ja ilon. Rukous saa hänet avautumaan ja hän kertoo, että on jo toivottomassa tilanteessa elämänsä suhteen. Hän kaipaa muutosta, Jumalan kohtaamista. Mutta ei tiedä miten. Kerron omasta elämästäni, miten Jeesus on minua auttanut ja johtanut elämässä, parantanut peloista ja ahdistuksista. Hänelle ei ole mikään mahdotonta! Meidän tulee vain pyytää häntä. Halaamme ja kehoitan häntä miettimään asioita ja kuntoutukseen lähtöä.
Lora on erikoinen pakkaus. Olen nähnyt häntä vasta muutaman kerran tänä syksynä. Ensimmäisellä kerralla luulin häntä pojaksi, jolta hän täysin näyttääkin, laihana, pojan vaatteissa, piikkitukkaisena. Hän on jatkuvasti niin levoton, ettei pysy hetkeäkään aloillaan. Syökin seisaaltaan, jalat heiluen. Kun hän saapuu, hän menee ensimmäisenä peilin eteen ja alkaa kohentaa hiuksiaan. Joka päivä on saatava uusi väri! Tänään sateenkaaren värit, keltainen. vihreä ja sininen muuttuvat porkkanan punaiseksi ja hiukset myös ajetaan osittain. Lopputulos näyttää tyylitellyltä irokeesikampaukselta. Lora on diplomi-kampaaja ammatiltaan. Hän on hiljainen, mutta herkkä ja auttavainen. Aina puolustamassa heikompia! Hyvä ystävä Anatin kanssa, sanoo tätä äidiksi. Hän touhuaa keskuksessa edes takaisin ja päivän päätteeksi hän pesaisee lattian, voimalla ja kovalla vauhdilla, mutta tehokkaasti!

Huonokuntoinen ja likainen Natasha saa tänään myös selkähieronnan. Hänellä on ollut joskus pahoin tulehtuneita paiseita kehossaan, nyt niitä ei näkynyt. Tämä karski ja riitainen, joskus harhainen, elämän rääkkäämä nainen istuu hiljaa vapaaehtoisen hierottavana ja hänkin saa luultavasti hiljaiset rukoukset osakseen. 20 minuutin kuluttua hieronnan loputtua kyyneleet valuvat hänen poskillaan valtoimenaan. Jokin on kosketttanut hänen sisintään. Suihku ja puhtaat vaatteet tekevät myös hyvää hänelle. Hän on herkän tuntuinen koko loppupäivän ja silmissä on uusi ilo.

Nuoren tytön, Lean, päivä ei alkanut hyvin. Hän suuttuu vapaaehtoiselle, joka ei ymmärrä hänen hepreankieltään, kiroilee, sanoo rumasti ja marssii ylös portaita mieltään osoittaen. Yllätykseksemme hän kohta palaa lauhtuneena, menee vapaaehtoisen luo nöyrästi ja pyytää anteeksi käytöstään.  Hän vielä kertoo Anatille, että käyttäytyi tosi huonosti ja pyysi anteeksi. Istuin hänen viereensä ruokapöydässä ja huomautin, kun kuulin hänen puhuvan venäjää: "En ole tiennytkään että olet venäjänkielinen!" Hän vastasi siihen: "En minäkään ole tiennyt, että sinä olet venäjänkielinen!" Siitä alkoi hauska keskustelu: hän on itse asiassa kotoisin Burjatiasta, jossa minäkin olen käynyt. Olen nähnyt häntä monet kerrat näiden kuukausien aikana, mutta nyt vasta keskustelimme ensimmäisen kerran, kun löytyi yhteinen kieli.

Vanhin asiakas keskuksessa, puolalaista alkuperää oleva n 65-vuotias Dina saapuu ontuen ruokapöydän ääreen ja pyytää, että hoitaisin hänen kättään. Sormi oli turvoksissa ja kynnen vieressä selvästi alkava tulehdus.  Sairaanhoitajia ei ollut sinä päivänä paikalla, joten vedin hanskat käsiini ja aloin puhdistamaan haavaa antiseptisellä liuoksella ja laitoin uuden siteen. Dina itki, ja kun kysyin, mikä oli hätänä, hän kertoi että hänen n 30-vuotias "poikaystävänsä" ei halunnut enää nähdä  häntä. Keskustelimme pitkään ja neuvoin häntä unohtamaan koko poikaystävän, joka käytti häntä vain hyväkseen. Rukoilimme yhdessä ja pyysin että Herra antaisi Dinalle uuden tulevaisuuden ja merkityksen elämälle.
Järjestellessäni vaatteita rekeille keskukseen saapuu pitkästä aikaa nuori transseksuaali Oren. Hän saapuu iloisena  ja halaa minua, suutelee molemmille poskille. Hämmästyn hieman, sillä hän on yleensä ollut aika varauksellinen käytökseltään. Ehkä hän on vain iloinen tunnistaessaan tutun ihmisen. Keskuksessa käy n 4-5 transseksuaalia. Heihin on kaikkein vaikein saada kontaktia.Mutta Anat on läheinen ystävä monen kanssa, hänellä on avain heidän sismpäänsä. Olen monesti nähnyt, miten joku heistä istuu pöydän päässä Anatin kanssa ja purkaa sydäntään ja elämäänsä hänelle.

Näin päivä kuluu, naisia soljuu sisään ja ulos keskuksesta, ehkä 35-40 päivässä. Päivään mahtuu pinnallisempia ja syvempiä kohtaamisia. Täysi päivä ja kohtaamisia, joita jään miettimään ja rukoilemaan pitkäksi aikaa. Jumala tekee hiljaista työtään. Meidät on kutsuttu rakastamaan ja pitämään elämän sanaa ja toivoa esillä näilläkin kaduilla, jossa toivoa ei ole. Hän tekee työn. On valtava ilo nähdä aina välillä jonkun pääsevän irti, kuin tulesta, kuoleman porteilta uuteen elämään.

OKSASTETTUJA 2

Toinen mielenkiintoinen uusi asia, joka valaisi Raamatun tapahtumia, kävi ilmi katsellessamme Öljymäeltä Kidronin laakson toiselle puolelle Temppelivuorta, jossa nyt ovat Kalliomoskeija ja Al Aqsa-moskeija, muslimien pyhät rakennukset. Entisen Toisen Temppelin kaaviokuvasta (itse Temppelistä ei ole säilynyt kuin kiviä ja joitakin esiinkaivettuja palasia, joten tarkkaa kuvaa, miltä Temppeli on näyttänyt ei ole. Muslimit estävät säännönmukaisesti arkeologiset kaivaukset Temppelivuorella ja löytyneet palaset ovat olleet kiviröykkiöissä, jotka on kuljetettu pois heidän rakentamisensa tieltä.) näkyy selvästi, miten temppelialue oli jaettu eri osiin, joiden välissä oli muuri.Oli alue, jolle naiset saivan astua, ns naistenpiha ja myös pakanoiden piha. Itse temppeliin saivat astua vain papit ja kaikkeinpyhimpään vain ylipappi kerran vuodessa, Jom Kippurina, suurena sovituspäivänä rukoilemaan ja uhraamaan Herralle.
Paavali sai kerran aikaan mellakan, tullessaan temppeliin rukoilemaan juhlien aikana ja tuodessaan mukanaan ystävän. Vähä-Aasiasta juhlille osallistumaan tulleet juutalaiset luulivat, että hän oli tuonut pakanan yli muurin vain juutalaisille tarkoitetulle alueella. Roomalaiset sotilaat ottivat Paavalin kiinni ja vangitsivat hänet. Tästä alkoi Paavalin pitkä vankeusaika, joka viimein johti hänet Roomaan ja marttyyrikuolemaan. Tästä kirjoittaa Aptostolien teot luku 21:27- .
Jeesus muutti temppelipalvelusta ja näytti, mikä on Jumalan sydämen mukaista palvelua.
Ef 2:14: "Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden." Tästä muurista pakanoiden ja juutalaisten välillä Paavali puhuu.
Jeesus myös uhrikuolemallaan avasi tien Kaikkeinpyhimpään jokaiselle, joka uskoo häneen, Jumalan salattuun läheisyyteen ja läsnäoloon, uhraamaan, ei veriuhreja, vaan kiitosuhreja.
Hepr. 10:19-23:
"Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa kautta,
ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;"

 

OKSASTETTUJA 1

Tällä viikolla pääsin jälleen Suomesta tulleen ystävän mukana turistikierrokselle Puutarhahaudalle ja Öljymäelle. Tapasimme oppaan kanssa Postin edessä aamulla. Minulla oli taas sarjassa "julkisen liikenteen takkuilua"- kokemus. Lähdin normaaliin tapaan kotoa bussilla ajatuksena vaihtaa raitiovaunuun, jolla pääsisin lähimmäksi Pääpostia. Raitiovaunupysäkillä olikin tiedotus: "Raitiovaunut eivät kulje häiriön vuoksi." Palasin takaisin bussipysäkille ja hyppäsin bussiin uudestaan. Olin ajanut sillä n kolme pysäkkiä suuressa ruuhkassa, kun huomasin, että raitiovaunut olivatkin alkaneet kulkemaan. Huokasin helpotuksesta, sillä olin jo luullut myöhästyväni! Mutta raitiovaunu pysähtyikin kaksi pysäkkiä ennen Postia ja kovaäänisistä kuului tiedotus: "Vaunu jää tähän!" Ei muuta kuin ulos vaunusta ja kovaa vauhtia mäkeä ylös tapaamispaikalle! Siellä oppaamme ja ystäväni istuivat rennosti kahvilassa aamupalalla, johon seuraan minäkin liityin vähän puuskuttaen.
Öljypuu on ehkä yleisin puu Lähi-Idässä ja hyvin hyödyllinen monella tapaa: siitä sen hedelmistä, oliiveista, tuotetaan tietysti kallisarvoista öljyä ruuaksi ja lamppuihin mm ja sen rungosta saa koriste-esineitä ja muita puisia tarvikkeita. Öljypuu on myös Israelin symboli Raamatussa. Se kuvastaa sitä siunausta, mitä puu antaa, ja myös pitkäikäisyyttä ja sitkeyttä. Getsemanesta löytyvät vanhat öljypuut ovat useita satoja vuosia vanhoja. Ne ovat kestäneet läpi sotien, piiritysten ja tuhopolttojen. Sanotaan, että öljypuuta on melkein mahdotonta tuhota. Vaikka polttaisit sen, juurista jää aina jotain jäljelle ja uudet oksat alkavat kasvamaan vaikka suoraan maasta, jos runkoa ei enää ole.
Samoin on juutalaisen kansan laita. Sekin on säilynyt hengissä läpi satojen vuosien sodat, vainot, hävitykset ja pakkosiirrot. Vaikka olisi näyttänyt siltä, että lähes koko juutalaisväestö olisi saatu tuhottua mm II Maailmansodan aikana, se on aina noussut uudestaan, ja nyt juurtunut omaan maahansa. Jumala on varmistanut, että aina on jäänyt jäännös! Jumalan liitot Israelin kansan kanssa pitävät.
Tiesitkö, että Uusi Liitto, josta mekin pakanoina saamme olla osallisia, annettiin ennen kaikkea juutalaisille?
Jer 31:31-33
"Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa, kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani."
Mikä sitten on pakanoiden osuus tässä liitossa?
Paavali kirjoittaa tästä paljonkin erikoisesti Roomalaiskirjeiden luvuissa 9-11. Hänkin vertaa Israelia juuri öljypuuhun.
Room 11:16-18
"Mutta jos uutisleipa on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.
Mutta jos muutamat oksat ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta,
niin älä ylpeile oksien rinnalla, mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannnattaa sinua."

Pakana kristityt juutalaisessa Messiaassa (Kristuksessa) ovat Raamatun mukaan:
1. Kanssaperillisiä (Ei pääperillisiä!)
2. Yhtä ruumista
3. Osallisia lupaukseen Jeshua Hamashian evankeliumin kautta
Efesolaiskirje 3:6
Missään kohdassa ei Raamattu opeta, että pakanoilla olisi suhdetta Israelin Jumalaan niiden liittojen ulkopuolella, jotka hän teki juutalaisen kansan kanssa.

PITKIN VIA DOLOROSAA

Jokin aika sitten minulla oli mahdollisuus kulkea pitkin Jeesuksen kärsimyksen tietä Jerusalemin vanhassa kaupungissa oppaan seurassa ja kuulla yksityiskohtaista selitystä paikoissa, joiden läpi Jeesus mahdollisesti kulki ristiinnaulitsemisensa päivänä. Vaikka olin käynyt monissa noista paikoista aikaisemminkin, Getsemanessa, Pyhän Haudan kirkossa, paikassa, missä legendan mukaan Jeesus kaatui taakkansa alla ja Simon Kyreneus kutsuttiin väkijoukosta auttamaan, nyt tie teki minuun erityisen vaikutuksen.
 Kun kävimme vankilassa, kiveen hakatussa luolaverkostossa, jossa katto oli niin matalalla, että et voinut seistä suorassa, ymmärsin jotain uutta Jeesuksen uhrista meidän puolestamme. Hän suostui Isän tahtoon Getsemanen puutarhassa. Juudas, ystävä, petti hänet suudelmalla.

 Hän suostui pilkattavaksi, pahoinpideltäväksi, ruoskittavaksi henkihieveriin, retuutettavaksi vankityrmään ja lopulta raahautui omaa ristiään kantaen maailman tuskallisimpaan kidutukseen ja kuolemaan, alastomana, kaiken maailman pilkattavana. Hän suostui tähän kaikkeen vastaan panematta, kuin lammas, jota viedään teurastettavaksi.

Jes 53:7 "Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hän suutansa avannut."

Emme voi ymmärtää sen uhrin suuruutta, jonka Hän antoi, että Hän koko maailman Luoja ja hallitsija, tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, orjan osan meidän tähtemme. Sinun ja mnun.

Vain suuren rakkautensa tähden, jolla hän meitä rakasti ja rakastaa ikuisesti.


Minä usean valitan elämän pienistäkin vastoinkäymisistä ja ongelmista, sen sijaan, että  luottaisin Jumalan apuun ja rakkauteen. Kuitenkin Jeesus on avannut ja näyttänyt meille tien Isän luo. Hän teki Jumalan tahdon, antautui uhrikaritsaksi koko maailman edestä, loppuun asti. Sellaista uhria ei meistä kukaan voi antaa, mutta olemmeko me valmiita tekemään omassa pienessä elämässämme Jumalan tahdon? Palvelemaan sillä paikalla, johon Jumala meidät kutsuu kallisarvoisella kutsumuksellaan? Kantamaan omaa ristiämme, sitä ,minkä Jumala itse kullekin on valinnut? Ja saamme tehdä kaiken yhdessä Jeesuksen kanssa, Hänen vierellään, Hänen opastamanaan.

Mielessäni ovat pyörineet vanhan laulun sanat muutaman päivän (valitettavasti en löytänyt laulua suomeksi)

You said, you'd come and share all my sorrows.
You said you'd be there for all my tomorrows.
I came so close to sending you away.
But just like you promised you came here to stay
I just had to pray.

And Jesus said: Come to the waters, stand by my side.
I know you are thirsty, you won't be denied.
I felt every teardrop when in darkness you cried.
And I strove to remind you, that for those tears I died.

Hän, kipujen mies ja sairauden tuttava, ymmärtää kaikki meidänkin kipumme ja tuskamme ja koskettaa meitä rakastavalla, lohduttavalla, hellällä kädellään parantaen haavamme ja vapauttaa myös synnistä, kun tulemme hänen luokseen ja tunnustamme ne hänelle.

ISRAEL - JUMALAN NIMEN ASUINSIJA

Viime viikkoina maailmalla on käytyy kovaa taistelua koko Israelin maan ja erityisesti sen pääkaupungin Jerusalemin statuksesta. Kuohunta alkoi oikeastaan jo viime keväänä, kun UNESCO, YK:n koulutus-, kultturi- ja tiedeorganisaatio, teki yllättävän esityksen, jonka mukaan jotkin tärkeät Israelin kaupungit, kuten Hebron ja Beetlehem eivät ole koskaan kuuluneet Israelille vaan ovat palestiinalaisten omaisuutta. (Missä Aabraham sitten asui ja mihin hautasi Saaran, jossei Hebroniin? Ja missä kaupungissa Jeesus syntyikään, jossei Beetlehemissä?)

Sama julkilausima esitti, että myöskään Temppelivuorella ei ole juutalaisia juuria, ts sillä ei ole mitään merkitystä juutalaisessa historiassa tai uskonnossa, että se on aina ollut muslimien pyhä kaupunki ja että Jerusalemin kaupunki kokonaisuudessaan pitäisi julistaa puolueettomaksi kolmen uskonnon yhteiseksi kaupungiksi.
Noin vain yhdellä paperilla tehdään tyhjäksi yli 4000 vuotta historiaa??
Mainittakoon, että Koraani ei mainitse Jerusalemia tai sen Temppelivuorta kertaakaan, ja se lisäksi esittää, että Allah antoi  Israelin maan juutalaisille ikuisiksi ajoiksi. (4. Suura:54)
Raamattu sen sijaan puhuu Jerusalemista yli tuhat kertaa.
Seuraavassa muutamia Raamatun jakeita siitä, kenelle Israelin maa ja Jerusalem oikeasti kuuluvat.
1 Moos 17:8
 "...ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kaananin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."
Neh 1:8-9

⁸ Muista sana, jonka sinä annoit palvelijallesi Moosekselle, sanoen: 'Jos te tulette uskottomiksi, niin minä hajotan teidät kansojen sekaan;

⁹ mutta jos te palajatte minun tyköni, noudatatte minun käskyjäni ja seuraatte niitä, niin vaikka teidän karkoitettunne olisivat taivaan ääressä, minä heidät sieltäkin kokoan ja tuon heidät siihen paikkaan, jonka minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi'.

2 Aikakirja 33:7

 ⁷ Ja teettämänsä veistetyn kuvapatsaan hän asetti Jumalan temppeliin, josta Jumala oli sanonut Daavidille ja hänen pojallensa Salomolle: "Tähän temppeliin ja Jerusalemiin, jonka minä olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista, minä asetan nimeni ikiajoiksi."

1 Kun 11:36

³⁶ ja hänen pojallensa minä annan yhden sukukunnan, että minun palvelijallani Daavidilla aina olisi lamppu palamassa minun edessäni Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka minä olen itselleni valinnut, asettaakseni nimeni siihen.

 Jumalan maa ja Jumalan kansa, joihin Jumala itse on sitonut nimensä ja kunniansa. 

 Hes 35:8-12

⁸ Mutta te, Israelin vuoret, teette lehvänne ja kannatte hedelmänne minun kansalleni Israelille, sillä he ovat aivan lähellä, ovat tulossa.

⁹ Sillä katso, minä tulen teidän tykönne ja käännyn teidän puoleenne, ja teidät viljellään ja teihin kylvetään.

¹⁰ Ja minä lisään teille ihmisiä runsaasti - kaiken Israelin heimon kokonansa - ja kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan.

¹¹ Ja minä lisään teille ihmisiä ja karjaa runsaasti, ja ne lisääntyvät ja ovat hedelmälliset. Minä teen teidät asutuiksi, niinkuin olitte muinaisina päivinänne, ja teen hyvää vielä enemmän kuin alkuaikoinanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.

¹² Minä annan teidän kukkuloillanne kulkea ihmisten, kansani Israelin; ja he ottavat sinut omaksensa, ja sinä tulet heille perintöosaksi, ja sinä et enää tästälähin riistä heidän lapsiansa.

Hes 35:24-28

 ²⁴ Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne.

²⁵ Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.

²⁶ Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.

²⁷ Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

²⁸ Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne.

Apostolien tekojen  1:ssä luvulla, jakeessa 6-8 opetuslapset kysyvät ylösnousseelta Jeesukselta heitä mietityttäneen tärkeän kysymyksen:

⁶ Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?"

⁷ Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut,
⁸ vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".

Hehän olivat odottaneet aivan konkreettista valtakuntaa, jonka kuningas tulisi olemaan Jeesus. Jeesus ei kuitenkaan tyrmännyt heidän kysymystään epärelevanttina, vaan vastasi, että se tulisi tapahtumaan, mutta vain Isä yksin tietää, milloin se aika on. Sillä välin opetuslasten piti pysytellä työn touhussa ja viedä evankeliumia eteenpäin.

Eli Jumalan valtakunta on tulossa ihan tänne maan päälle, ja luulen tietäväni, mikä on sen pääkaupungin maantieteellinen sijainti! Kaupunki, jonka viereiselle mäelle Jeesuksen jalat kerran laskeutuvat, ja jonka nyt umpeen muuratusta portista, Kultaisesta portista hän saapuu omaan kaupunkiinsa, ja sen Temppelivuorelle!

JALLEEN TAALLA - MEIDAN AIKAMME OVAT HANEN KADESSAAN.

Kun ensimmaista kertaa matkustin bussilla kaupungille asioille muutaman viikon tauon jalkeen, ja bussi lahestyi tuttuja Mea Shearimin kulmia, sydamessani laikahti lammin tunne: on ihanaa taas olla taalla! Tutut nayt, katujen halina, leipomoista leijaileva paistetun leivan tuoksu. Vain se tunnelma, mika on niin ainutlaatuista juuri Jerusalemille. Avarat maisemat antavat tilaa hengittaa ja avartavat mielta katsomaan kauas, kuvainnollisessakin mielessa. Kaiken maailman kuohunnan, sotien poliittisen taistelun keskella on turvallista luottaa Iankaikkiseen Luojaan, joka hallitsee, ei ole ainoastaan taman maailman tilanteita, vaan myos meidan kohtaloamme.
Paluutani ovat varjostaneet muutamat seikat, jotka ovat pakottaneet ottamaan alun kevyemmin. Suomessa oloaikani oli todella kiireinen ja vaikka monia todella hyvia asioita tapahtui, palautuminen matkojen ja kokousten rasituksista onkin ollut hidasta. Kuukautta varjosti myos rakkaan ja laheisen ystavan poismeno, ystavan, jonka kanssa minun piti aluenpitaen saapuakin tanne Israeliin. En voi olla ajattelematta, miten erilaiseksi vuoteni taalla olisi muodostunut hanen kanssaan. Mutta tassakin tilanteessa, ja muissa elaman taisteluissa, joita on vaikea ymmartaa, lohduttavat valtavasti Raamatun sanat Psalmista 31: 14-15 "Mutta mina luotan Herraan, ja sanon: Sina olet minun Jumalani. Minun aikani ovat sinun kadessasi."
Jumalan aikataulu meidan kohdallamme on ihmeellinen, sen sain nahda Suomessa monta kertaa, aivan pilkulleen. Nyt odotan, miten asiat taalla Israelissa jalleen johdattuvat ja loksahtavat paikoilleen. Joitakin muutoksia on selvasti nakyvissa verrattuna kevaaseen ja kesaan.


Yksi harmittavimmista kaytannon asioista taalla on ollut se, etta tietokoneeni on reistaillut, enka paase kirjoittamaan niinkuin olisin halunnut. Siksi myos pilkut puuttuvat a:n ja o:n paalta, silla kirjoitan lainakoneella. Ja ehka teksteja syntyy myos vaan harvemmin kuin ennen. Jumala luultavasti hallitsee myos tietotekniikan ja auttaa loytamaan paikan tai henkilon, joka pystyy hoitamaan yhteyteni taas kuntoon!

JUHLA HOLOCAUSTISTA SELVIYTYNELLE JA SANKARI-SOTURIN POISMENO

Tällä viikolla aloitettiin jo Rosh Hashanan, juutalaisen uuden vuoden ja sen jälkeisten juhlapäivien vietto, vaikka ne virallisesti alkavatkin vasta ensi maanantaina eli 3.10. (Se on sattumoisin myös minun hengellisen syntymiseni päivä!) Toisen Maailmansodan holocaustista selviytyneille vanhuksille järjestettiin King of Kings-seurakunnan soppakeittiön tiloissa juhla, jossa muistettiin heidän kokemuksiaan ja haluttiin osoittaa heille rakkautta ja tukea.

Paikalla oli n 50 vanhusta, joista suurin osa oli venäjänkielisiä.  Juhlassa pidettiin puheita, mm pastori Viktor Blum selitti koskettavasti juhlapyhien raamatullista merkitystä, ja Jumalan pitkämielisyyttä ja armoa Hänen odottaessaan ihmisten kääntymystä ja parannuksen tekoa. "Sillä ei meistä kukaan ole vanhurskas, vaan olemme kaikki syntisiä." Juhlien välissä on päiviä, jotka voivat valmistaa ihmistä kokosydämiseen Jumalan kohtaamiseen ja armon vastaanottamiseen. Musiikista vastasi valkovenäläinen aviopari Vladimir ja Julia.
Musiikin lomassa tarjoiltiin maukas ateria, johon kuului salaatteja, piirakoita ja Uuden vuoden juhlaan kuuluvat omenan siivut ja hunaja, jotka symbolisoivat "hyvän ja makean" uuden vuoden toivotusta.

Aterian jälkeen juhlavieraat yhtyivät lauluun ja  pian salin laidoille syntyi pieniä tanssipiirejä. Pöydän ääressä istui myös n 85-vuotias mies, jonka olin tavannut jo soppakeittiön ruokailuissa. Hän halusi jutella kanssani ja kiitti koskettavasta juhlasta. Kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa viime talvena, hän huikkasi minulle pöydästä: "Taidat olla uusi täällä ja Suomesta? Ja olet varmasti uskova, joka haluat auttaa täällä ja kertoa Jeesuksesta? Mutta minä olenkin ateisti, enkä usko Jumalaan ollenkaan. Mitäs siihen sanot?" Mietin kuumeisesti, miten vastata tähän selvään haasteeseen ja sanoin sitten: "Niinpä, meillä on jokaisella oma suhteemme Jumalaan, myös teillä, jotka ette usko Häneen." Hän nauroi vastaukselleni, ja sanoi, että hyvin sanottu! Nyt tämä sama mies kuunteli hartaana puhetta parannuksen teosta ja nyökytteli päätään. Toivottavasti ateismi on jo vaihtunut tarpeeseen kohdata elävä Jumala! Hän sitten juhlassa halusi rohkaista minua ja sanoi: "Sinä et ole tullut Israeliin turhaan, sinua tarvitaan täällä, saat nähdä." Ja hän pyysi minua tanssiin mukaan, enkä tietenkään voinut kieltäytyä!

Eilen keskiviikkona poistui tästä elmästä Israelin entinen presidentti ja yksi maan perustaja-isistä, Shimon Peres, 93-vuotiaana. Hän oli myös Puolan holocaustista pelastunut muutettuaan Israeliin perheensä kanssa juuri ennen vainojen alkua. Muut sukulaiset, mm isovanhemmat menehtyivät kaasukammioissa. Hän teki yli 70-vuotisen uran poliitikkona ja hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1994 yhdessä Jitzak Rabinin  ja Jasser Arafatin kanssa. Hän luopui presidentin virastaan 91-vuotiaana, Gazan sodan kynnyksellä 2014. Tämä positiivisuudestaan ja optimistisuudestaan tunnettu, rakastettu mies on mm lausunut: "Emme tule katumaan muuta, kuin että emme osanneet unelmoida suurempaa elämässä ihmisten ja maailman parhaaksi. Unelmoidaan suuria!"

Tänään koko Jerusalem on ollut kaaoksessa ja täynnä sotilasjoukkoja turvaamassa maailman lähes kaikkien suurpolitikkojen, alkaen Barack Obamasta ja Angela Merkellistä, saapumista huomisiin hautajaisiin. Valtateitä on suljettu Jerusalemin ja lentokentän välillä ja turvatoimet ovat huipussaan.  Palestiinalaisten avoimesti riemuitessa israelilaisten surusta ja uhatessa hautajaisia iskuilla ovat koko maailman johtajat kokoontuneet kunnioittamaan tämän miehen muistoa ja perintöä, pyrkimyksiä kansansa parhaaksi.

KESÄ ON OHI

Eilen taivaalle ilmestyi pilviä neljän kuukauden pilvettömän ja sateettoman jakson jälkeen ja jossain päin Israelia jopa satoi, vaikka Jerusalemissa tai Tel Avivissa sadetta ei näkynyt. Myös lämpötila laski lähelle 20C illalla. Kaikki nämä ovat kesän helteiden loppumisen merkkejä, vaikka suomalaisittain kesäisiä lämpötiloja onkin odotettavissa vielä ainakin päivisin marraskuuhun saakka.

Ajoimme illalla Tel Aviviin ja saavuimme sinne auringonlaskun ollessa juuri kauneimmillaan, pilvet hohtivat kaikissa violetin ja vaaleanpunaisen väreissä. Mietin siinä istuessani, miten Jumala on antanut kaikelle tarkoituksensa, luonnon kiertokululle, taivaan kappaleille. Pilvetkin on siunaus, ne suojaavat liian kuumalta paahteelta, tuovat kauan kaivatun sateen kuivalle maalle ja saattavat kaiken kasvamaan ja kukoistamaan jälleen. Ja kaiken tämän lisäksi ne ovat kauniita, voimme ihailla niitä eri aikoina ja Jumala on antanut meille kyvyn nauttia kaikesta kauniista.
Meidänkin elämässä on joskus pilvisiä aikoja, synkkiä päiviä tai vain harmaita, jolloin aurinkoa ei näy ja elämä tuntuu raskaalta. Ehkä silloinkin voimme ajatella, että aurinko ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään vaan on siellä piilossa pilvien takana ja odottaa aikaansa taas ilmestyäkseen. Ja joskus pilvien raosta pilkistää auringon säteet ja kultaavat pilven reunat. Samoin Jeesus rohkaisee meitä vaikeina aikoina, nostaa ja vahvistaa sanallaan. Hän on uskollinen kaikkina aikoina ja lähellä meitä erikoisesti silloin, kun meillä on vaikeaa. Näinä aikoina voimme joskus kokea Jumalan läheisyyden ja rakkauden voimakaammin ja selvemmin, niin että vaikeudet muuttuvatkin siunauksiksi ja kallisarvoisiksi kokemuksiksi, siksi, että Herra on niissä meidän kanssamme.
Psalmi 84:7 lupaa:"Kun he käyvät kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa."

Ilman pilviä meillä ei olisi ihania aurinkonlaskuja eikä kultaisia pilvenreunoja!

NIIN KAUKANA KUIN PIPPURI KASVAA

Suomenkielessä on sanonta toivottaa "niin kauas kuin pippuri kasvaa" jokin vaikea asia, ongelma tai ihminen. Eli se on se maailman kaukaisin maantieteellinen paikka, johon toivomme vaikeuksiemme jäävän, pysyvästi.
Mutta huomasin eräänä päivänä, että minä itseasiassa nyt asun siellä, missä pippuri kasvaa! Täällä kasvaa teiden vierillä suuria, yli kymmenmetrisiä puita, jotka ovat tällä hetkellä täynnä kauniita punertavia marjoja: punapippureita!
Mahtaakohan tästä, vai jostain muusta, johtua myös tämän maan monet ongelmat ja taistelut, jotka vaikuttavat vääjäämättä myös yksittäisen ihmisen elämään?

Terroriaalto on viime viikon muslimien juhlapäivien mukana alkanut uudestaan. Viikon sisällä on ollut toistakymmentä iskua Jerusalemissa ja Hebronissa, joskus useita päivässä. Se aiheuttaa stressiä ja ahdistusta ihmisille. Seurakunnan turistikierroksella, muutaman minuutin päässä Puutarhahaudalta, kuului ampumista Damaskusportilta. Eräs osanottajista sai hysteerisen kohtauksen.

Onneksi kaikkien paineiden ja työnkin keskellä on Jumala, joka nostaa ja kantaa. Eräänä päivänä tällä viikolla kaipasin kiireisen soppakeittiö-päivän päätteeksi luonnon rauhaa ja vilvoittavaa tuulta. Menin raitiovaunulla Hertzl-vuorelle, kuuluisien valtion päämiesten ja kenraalien hautausmaalle, jossa suuret männyt ja seetrit kasvavat. Istuin penkille varjoon mietteissäni ja väsyneenä. Viereeni istui kohta vanha, heiveröinen nainen ja huomasin, että hän luki venäjänkielistä kirjaa. Istuimme hiljaa noin puoli tuntia ja sitten kysyin häneltä: "Onko tuo hengellinen kirja, mitä luette?" Siitä  alkoi mitä ihmeellisin ja rohkaisevin keskustelu. Vanhus oli kotoisin Moskovasta (puhuimme venäjäksi), entinen kommunisti, mutta tullut uskoon ja kuului Venäjän ortodoksikirkkoon. Hän kertoi, miten usko merkitsi hänelle kaikkea ja miten täälläkin naapurit ja muut tuttavat, juutalaiset, suhtautuvat häneen hyväksyvästi. Vaikea astma oli parantunut Israelin hyvässä ilmastossa. Ja hän kertoi, miten usko Jumalaan oli kannattanut häntä elämän vaikeissa hetkissä, sairauden keskellä, menettäessään läheisen äidin ja nyt viimeksi miehensä. "Miten kukaan voi elää, uskomatta, että elämämme on Korkeimmissa käsissä? Se antaa valtavan turvan. Jumalan teothan ovat kaikkialla nähtävissä, luonnossa ympärillämme."
Sitä minäkin ihmettelen! Ja hänen sanansa antoivat myös minulle uutta rohkaisua ja voimaa.

Meillä on ongelmia, joihon ei riitä toivotus, että ne menisivät niin kauas kuin pippuri kasvaa, sillä sieltäkin voimme vielä löytää ne. Jumalalla on ratkaisu tähän, nimittäin syntiin ja sen tuomiin ristiriitoihin. Hän on luvannut siirtää rikkomuksemme ja syntimme niin kauas kuin itä on lännestä. (Psalmi 103:12) Kun käännymme Hänen puoleensa ja teemme parannuksen. Ihmisviisaudella eikä tekniikalla ei ole vielä pystytty mittaamaan tätä välimatkaa idän ja lännen välillä, eli käytännössä ne on siirretty iankaikkisuuteen, eivätkä ne koskaan enää tule meitä häiritsemään. Jeesuksen ristinkuoleman tähden.

Viikon päästä täällä vietetään Rosh Hashanaa, vuoden suurinta juhlaa, ja heti sen jälkeen tulee Jom Kippur, suuri sovituspäivä. Palaan varmasti tähän aiheeseen silloin.

SHABBAT SHALOM JÄLLEEN KERRAN!

EPISODI PUISTOSSA

Eräänä päivänä tällä viikolla minua lähestyi kolme muslimi-naista, hunnutettuja. Kaksi heistä oli keski-ikäisiä, yksi aivan nuori. He olivat saaneet jostain arabiankieliset Uudet Testamentit ja he lähestyivät minua ja sanoivat (melko hyvällä englanninkielellä): "Sinä näytät siltä, että sinun kanssa voi jutella tärkeästä asiasta, meillä on kysymyksiä".
Istuuduimme läheiselle puiston penkille ja keskustelumme sujui suunnilleen näin:

Nainen numero 1: "Voitko kertoa meille, mitä kristityt ja Raamattu opettavat Paratiisista?"

Minä: "Se on paikka, missä ei ole sairautta, kyyneleitä eikä tuskaa. Siellä saamme olla Jumalan ja Jeesuksen läheisyydessä aina, iankaikkisesti. Siellä on onni ja ilo ikuisesti. Maan päällä meillä on monenlaista vaivaa ja ahdistusta, mutta siellä saamme lohdutuksen. Taivas on tarjolla kaikille; miehille, naisille, lapsille!"

Nainen numero 2: " Minä pelkään kovasti joutuvani helvettiin!" (Islamin uskossa naisille ei ole paikkaa Paratiisissa. Suurin osa Helvetissä olevista ihmisistä on naisia, joiden synti on olla tottelemattomia miehiään kohtaan.)

Minä (häkeltyneenä tästä ihmeellisestä tilaisuudesta kertoa evankeliumin ilosanoma!): "Kukaan, joka uskoo Jeesukseen, ei joudu helvettiin. Hän, Jumalan Poika kuoli ristillä puolestamme 2000 vuotta sitten, tässä lähellä, Jerusalemin kaupungissa. Hän oli se Jumalan viaton Uhrikaritsa, joka kuoli meidän tähtemme. Hän kantoi meidän, ja koko maailman ihmisten synnit, jotta meillä olisi pelastus ja lunastus."

Nainen numero 1 (tuskastuneena ja ahdistuneena): "Tarkoitatko, että Hän kantoi myös minut raiskanneen miehen synnit, ja hän saa ne anteeksi? Ja minun pitää myös antaa hänelle anteeksi?"

Minä (rukoillen hätäisesti Jumalalta viisautta ja armoa vastata oikein): "Jeesus kantoi kaikkien synnit, mutta Hän on myös oikeudenmukainen tuomari ja näkee jokaisen sydämen. Saatana on tullut tappamaan ja tuhoamaan ja ryöstämään meidän elämämme, mutta Jeesus on tullut, jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisesti. Hän voi parantaa meidän sydämemme!" (Tämän nainen numero 1 käänsi toiselle, jotta tämä ymmärtäisi oikein ja molemmat iloitsivat sanoista!)

Minä: "Kannattaa lukea Raamattua, siellä se on kaikki kirjoitettuna."

Naiset nousivat ja hyvästellessämme he vielä kutsuivat minut teelle luokseen, mutta minulla ei ollut sillä kerralla tilaisuutta ottaa kutsua vastaan. Toivon, että tulee uusi tilaisuus tavata heidät! Toivotimme vain toisillemme kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta elämään!

Post Script: Euroopassa puhutaan paljon muslimipakolaisten oikeudesta parempaan elämään. Suurin osa näistä pakolaisista on miehiä. Mutta kuka puhuu muslimi-naisten oikeuksien puolesta?  Koraanin mukaan naisella ei ole samaa arvoa kuin miehellä. Hän on miehen omaisuutta. Hänen tulee olla koko elämänsä alamainen jollekin miespuoliselle sukulaiselle, isälle, miehelle, pojalle, veljelle. Häneltä on itseasiassa riistetty oikeus määrätä omasta kehostaan (hän on täysin miehensä omaisuutta ja käytettävissä millä tavalla tämä haluaa, milloin tahansa, ja kapinoinnista on rangaistuksena raippa, kivitys, teloitus ja Helvetin tuli.), ammatinvalinnasta (vain alat, joissa hän kohtaa toisia naisia sallittuja), pukeutumisesta ja ulkona liikkumisesta (koti on musliminaisen pääasiallinen vaikutusalue). Hänet voi myydä tai antaa lahjaksi toiselle miehelle. Hänellä ei ole oikeutta todistaa oikeudessa (tai hänen sanansa ei paina yhtä paljon kuin miehen). Häneltä on riistetty ihmisarvo ja jopa oikeus omaan suhteeseen Jumalan kanssa.
Kuitenkin muslimi-naiset ovat myös saman iankaikkisen elämän perillisiä, kuin muutkin. Tasavertaisia miehensä kanssa Jumalan edessä.

KOKO ELÄMÄ JUMALAN KASVOJEN EDESSÄ JA DAAVIDIN PALATSI

Jerusalemissa tehdään kaikkialla paljon arkeologisia kaivauksia, jotka paljastavat hämmästyttäviä asioita historian pimennosta, ja monesti todistavat Raamatun paikkansa pitävyydestä. Viimeksi Siionin vuorelta, johon kirjoitusten mukaan kuningas Daavid rakensi palatsinsa, löytyi pari vuotta sitten Daavidin ja hänen seuraajansa Salomonin aikaiset palatsin rauniot.

On myös löytynyt sinettejä, joissa on painettuna profeetta Jeremiaan aikaisten virkamiesten nimet,  jotka mainitaan myös Raamatussa. Mm Jeremaan kirja 38:1-4  kertoo Gedaliasta, Pashurin pojasta, joka oli yksi Jeremiaan poliittisia vastustajia. 2008 löytyi sinetti, joka kantoi hänen nimeään juuri Daavidin kaupungista. Pari vuotta aikaisemmin oli löytynyt samasta paikasta toinen sinetti, jossa nimi Jucal Shelemian poika. Molemmat miehet olivat ministereitä kuningas Sidkian, Juudan kunungaskunnan viimeisen hallitsijan hallituksessa ennen babylonialaisten vuonna 587eKr tuhoamaa Jerusalemin kaupunkia ja sen temppeliä.
 http://helpmewithbiblestudy.org/17archeology/bullaeJeremiah.aspx

Eräänä iltana satuin seisomaan näköalapaikalla, jonka läheisyydessä Daavidkin oli mahdollisesti seisonut palatsinsa katolla illan viileydessä, katsellut tähtitaivasta ja kaupunkia alapuolellaan. Tunnelma oli ihmeellinen. Tähdet kirkkaalla taivaalla olivat erityisen kauniit. Muistin Raamatun sanat Daavidista, että hän vaelsi Jumalan edessä vilpittömällä sydämellä ja oikeamielisesti. (I Kun 9: 4), kuten myös monet muut Jumalan miehet ja naiset historiassa. Kukaan ei ole täydellinen, ei kuuluisa kuningas Daavidkaan, vaan hän lankesi suureen syntiin Batseban kanssa (ehkä katsellessaan juuri tässä samassa paikassa talonsa katolla kylpevää kaunotarta), mutta hän tunnusti syntinsä ja katui syvästi. Syntyi Psalmi 51, kuuluisa katumuspsalmi ja sen lohduttavat jakeet, joista on kirjoitettu lauluja (jakeet 12-14 ja 19): "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä...Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää." Jumalan armo on suuri. Vaikka Daavid sai kärsiä syntinsä seuraukset perheessään; ensimmäisen lapsen kuoleman ja monet ongelmat poikiensa kanssa, Absalomin kapina isäänsä vastaan ym (" Sentähden ei miekka ole väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uuriaan vaimon... Sillä sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän koko Israelin ja auringon nähden." II Sam 12: 10, 12), Jumala valitsi juuri Batseban ja Daavidin toisen lapsen tämän seuraajaksi, Salomonin, jonka kaltaista kuningasta viisaudessa ja loistossa ei ole koskaan sen jälkeen ollut. Kaikista synneistä ja virheistä huolimatta Daavid ei luopunut Jumalasta, vaan "hän vaelsi Jumalan edessä" koko elämänsä. Niin meidänkin pitäisi tehdä.
Syviä Raamatun opetuksia joka askelella.

 

TURVALLISUUSTILANTEESTA JA RAKKAUS ISRAELIA KOHTAAN

 

Turvallisuustilanne Israelissa on parantunut viime talven ja Ramadanin aikaisten kiihtyneiden iskujen jälkeen. Tilannetta rauhoittaa selvästi tehostettu vartiointi pysäkeillä ja kulkuneuvoissa. Elokuun alussa kuitenkin sattui kaksi puukotusyritystä, kun palestiinalaismies puukotti Aturin arabilähiössä nuorta juutalaismiestä ylävartaloon.  Toinen tapaus oli Tel Avivissa, jossa kaksi naispoliisia haavoittui palestiinalaisen hyökkäyksessä. Onneksi kukaan uhreista ei haavoittunut hengenvarallisesti. 

 

On todella ihanaa nähdä ja tuntea, miten ihmiset kaduilla ja toreilla ovat huolettomia, iloisia ja hymyileviä. Taannoinen terrori-iskujen pelon aiheuttama huoli ja kireys ovat poissa. 

Antisemitismi sen sijaan maailmalla on yhä yleisempää, ja nyt jopa Rion olympialaiset saivat osansa siitä. Kohua herättivät tapaukset, joissa libanonilaisjoukkue ei päästänyt israelilaistiimiä samaan bussiin, egyptiläis- urheilija kieltäytyi kättelemästä ottelun voittanutta israelilalaisosapuolta ja syyrialainen painija ei suostunut ottelemaan israelilaista vastaan. Olympiakomitea tutkii tapauksia ja ainakin yhdessä tapauksessa urheilija lähetettiin takaisin kotimaahan, toinen vetäytyi koko kisasta. Kisojen henkeen kuuluu suvaitsevaisuus ja kansojen yhdistyminen. Tämä periaate ei ole toteutunut tänä vuonna!

Israel on niin tottunut taistelemaan turvallisuutensa puolesta, että sen ekspertin taidoilla terrorismin ehkäisyssä on kysyntää jo kaikkialla maailmassa. Ranskan ja Belgian hallitukset ovat pyytänyt Israelilta apua ja turvallisuuskonsultointia taannoisten terrori-iskujen takia ja Rion olympialaisten koko turvallisuussuunnittelu annettiin israelilaisten turvafirmojen toimeksi! 

 
Jerusalem on kohta maapallon turvallisin paikka!

Sitä se tulee olemaan ainakin silloin, kun Jeesus palaa takaisin ja hallitsee tuhatvuotisessa valtakunnassaan, jonka jakamaton pääkaupunki tulee olemaan Jerusalem. Rukoillaan kaikkien ihmisiä erottavien raja-aitojen kaatumista jo nyt, ja rauhaa Israelille! 

Tätä raja-aitojen kaatumista on jo näkyvissä huomattavalla tavalla. Näyttää siltä, että uskoon tulleet entiset muslimit saavat aivan erityisen rakkauden Israelia kohtaan sydämeensä. Kuulin vastikään uzbekistanilaisesta entisestä muslimista, joka usean kuukauden ajan säästi pienestä palkastaan, jotta voisi lähettää avustusta Israelin tarpeisiin. Summa, jonka hän rakkaudella ja rukouksin lahjoitti, oli neljän kuukauden palkan arvoinen. Näin on myös Israelissa, jossa muslimeja kääntyy jatkuvasti, Raamattuja ja Uusia Testamentteja otetaan vastaan paljon.

TU B' AV - Hag HaAhava - RAKKAUDEN JUHLA

Tu B'Av, eli Av-kuukauden 15 päivänä vietetään nk. Rakkauden juhlaa, se on suosittu hääpäivä ja eräänlainen israelilainen "Ystävänpäivä". Historialliselta merkitykseltään tämä juhlapäivä oli yksi perinteisistä ilojuhlista ja itse asiassa suurin juhlista Jom Kippurin, suuren sovituspäivän jälkeen. Tänä päivänä loppui polttopuiden kerääminen temppelin uhreja varten ja se aloitti viinirypäleiden keräämisen. Nuoret neidot menivät viintarhoihin tanssimaan puettuina valkoisiin pukuihin. Jokaisella tuli olla samanlainen puku, jotta nuoret miehet, jotka neitojen joukosta etsivät itselleen puolisoa, eivät ihastuisi hienoihin vaatteisiin vaan tyttöön itseensä.
Viikkoa aikaisemmin, Av-kuun 9. päivä (Teisha B'Av) on murheen ja katumuksen päivä ja tällöin on tapahtunut monia suuria katastrofeja juutalaisten elämässä, mm
- molempien temppeleiden tuho (I temppeli v 421eKr, ja II temppeli v 70jKr)
-vakoojien paluu Luvatusta Maasta negatiivisen raportin kera
- v 1095 Ensimmäinen ristiretki alkoi, jossa 10 000 juutalaista tapettiin pelkästään ensimmäisen kuukauden aikana
- v 1290 juutalaisten karkoitus Englannista
- v 1492 Espanjan ja Portugalin inkvisiittio karkoitti juutalaiset Iberian niemimaalta
- v 1914 Britania ja Venäjä julistivat sodan Saksalle ja I maailmansota alkaa
- v 1942 Varsovan geton kuljetukset Treblinkan keskitysleirille alkavat
- v 1989 Irak vetäytyy neuvotteluista Kuvaitin kanssa ja sota alkaa
- v 1994 pommin räjäytys AMIA- juutalaisten kulttuurikeskuksessa Buenos Airesissa tappaa 86 ja haavoittaa 300 ihmistä.

Viikkoa myöhemmin on ilon ja rakkauden juhla, eli elämä voittaa taistelujen jälkeen! Päivää vietetään monien kieltojen ja kirousten poistamisen kunniaksi. Mm Jumala oli vannonut, että kapinallinen sukupolvi, joka ei uskonut Jumalan lupauksiin ja hänen uskollisuuteensa, tulisi kuolemaan erämaassa. Juuri Tu B'Av päivänä huomattiin 40 vuoden jälkeen, että nyt kansa oli valmis astumaan eteenpäin ja vanha sukupolvi oli kadonnut. Myös monia perintöjä ja avioliittoja heimojen kesken koskevia säädöksiä ja rajoituksia poistettin juuri Tu B'Av- päivänä.

Tällä juhlaviikolla on Jerusalemissa ollut lämmintä ja puistot täynnä puiden alla vilvoitttelevia perheitä. Missä vain on suihkulähde tai vettä, siellä on myös lapsia, jotka nauttivat vedessä leikkimisestä. Eräänä päivänä minulla oli muutama tunti aikaa ja vietin sitä suuressa Itsenäisyyspuistossa kaupungin keskustassa. Puisto sattui olemaan sinä iltapäivänä täynnä perheitä: isät pelasivat lasten kanssa jalkapalloa, lennättivät leijoja tai sytyttelivät retkigrillejä. Äidit vahtivat pienimpiä puistoon rakennetun solisevan puron rannalla. Yksi ortodoksiperhe n kuuden lapsen kanssa käveli ohitseni ja kipapäinen isä yhtäkkiä puhutteli minua. Vastasin, että en oikein puhu hepreaa ja hän vain hymyili. Tajusin, että hän oli vain ihmetellyt, miksi istuin penkillä yksin, kun kaikki muut olivat perheidensä keskellä. Ja outoa se olikin, huomasin, että puiston sadoista ihmisistä ainoastaan minä olin yksin! Se ei kuitenkaan tuntunut pahalta, sillä minun perheeni on muualla ja minulla on lisäksi ystäviä, jotka ovat läheisiä kuin perheenjäsenet.



Lasten leikkejä katsellessani ajattelin, miten pienestä lapset iloitsivat: ei tarvita kuin vähän nurmikkoa, vettä ja muutama keppi, niin lasten  ilolla ei ole rajoja, mielikuvitus lähtee liikkeelle ja monia leikkejä keksitään!
Rukoilin niiden maailman lasten puolesta, joille tätäkään ei ole annettu, joita aikuiset riistävät, käyttävät hyväksi työvoimana tai seksuaalisesti, joilta on riistetty lapsuus. Lapset ovat tärkeitä Jumalan valtakunnassa. Heidät on annettu meille lahjaksi; suojeltaviksi, rakastettaviksi, hellittäviksi. Kuinka suuri tuleekaan olemaan niiden tuomio, jotka yhden näistä pienistä viettelevät harhaan tai tuhoavat. Parempi olisi, että myllynkivi sidottaisi heidän kaulaansa ja heidät heitettäisi mereen, sanoo Jeesus.
Vanhan hengellisen laulun sanat alkavat näin: "Onpa taivaassa tarjolla lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat, kultakruunut ja valkeat vaatteetkin, harput, joilla he soittelevat." Ja uskon, että siellä on myös puroja, joissa kahlata, nurmikkoa, jolla levätä ja monia sylejä, käsiä, jotka rakastavat ja paljon naurua, riemua.

JÄLLEEN SAPATTI!

Eilen, pitkästä aikaa, päätin viettää sapatin aivan omassa rauhassani ja tehdä monia niitä asioita, mitä perheessä viikon kuudentena päivänä yleensä tehdään, eli käydä torilla ostoksilla, siivota ja laittaa ruokaa.
Mahane Jehuda-torilla on aivan oma tunnelmansa joka päivä, mutta erikoisesti sapatin aattona! Käytävät ovat niin tungokseen asti väkeä, ettei eteenpäin tahdo päästä, kauppiaat huutelevat kovaäänisesti tarjouksiaan. Mutta kukaan ei ole hermostunut, vaan tunnelma on leppoisa ja rento.
Tuntuu mukavalta, kun joka kojulla ostostesi jälkeen kauppias toivottaa "Shabbat shalom" ja hymyilee! Tämä toivotus on kuin lahja toiselle, ja se tulee sydämestä.
Mitään parempaa et voisikaan toivottaa toiselle, kun "shalom" sisältää jo kaiken mitä tarvitset!

Päätin kävellä vielä ostospusseineni Jaffa-kadun toiseen päähän nautiskellen kaupungin ilmapiiristä, katsellen sapatin viettoon kiirehtiviä ihmsiä. Matkalla satuin parin ystävän lisäksi törmäämään vanhojen valokuvien näyttelyyn, josta tässä muutama näyte.

Kuvat oli otettu vuosien 1900-1950 välisenä aikana ja ne kuvasivat Jerusalemin elämää tuona aikana.
Alempi kuva on minusta ihana! Kaupungin päättäjät eivät ujostele heittäytyä lapsiksi leikkipuiston avajaisissa!
Samaa lapsenmielisyyttä ja uskallusta toivon itselleni ja meille kaikille! Iloa ja naurua arjen ja ehkä vaikeuksienkin keskellä.

  SHABBAT SHALOM taas tälläkin viikolla!

PALMUJEN KAUPUNGISSA

Toukokuussa teimme ystävien kanssa vielä yhden retken, josta en ole kirjoittanut, nimittäin Jerikoon, palmujen kaupunkiin. Jeriko, sen lisäksi, että se on yksi maailman vanhimmista kaupungeista (yli 4000 vuotta), kantaa se myös maailman alhaisimman kaupungin titteliä, mitattuna merenpinnasta, eli se sijaitsee 270m merenpinnan alapuolella. Se sijaitsee myös n 40 km Jerusalemista itään ja sen vuoden keskilämpötila on +23C. Jerikossa löytyy monia historiallisia ja raamatullisia paikkoja, mm Jeesuksen kiusauksien vuori (Luuk. 4:1-13, Matt 4:1-11, ja Mark. 1:12-13) ja metsäviikunapuu, johon Sakkeus kiipesi nähdäkseen ohikulkevan Jeesuksen (Luuk 19:1-10). Siellä sijaitsi myös aikoinaan Herodeksen talvipalatsi.






 Jeriko on ollut monien Raamatun tapahtumien näyttämönä. Se on ensimmäinen kaupunki Luvatussa Maassa, jonka israelilaiset valloittivat Egyptistä lähdettyään. Tarina löytyy Joosuan kirjasta luvuista 2 ja 6. Jerikon muurissa oli portto Rahabin asunto, saman henkilön, joka piilotti israelilaiset vakoojat ja pelasti näin koko perhekuntansa. Hänestä tuli myös yksi Jeesuksen esi-äideistä. Jerikon muurit sortuivat, ei  ihmiskäden, vaan Jumalan Hengen voimalla, sen jälkeen kun israelilaiset olivat marssineet kuutena päivänä muurien ympäri puhaltaen torvia ja seitsemäntenä seitsemän kertaa. Viimeisellä kerralla kansa päästi suuren voitonhuudon ja muurit sortuivat.
Vanhat Jerikon rauniot sijaitsevat n 2 km uudesta kaupungista pohjoiseen Tel es-Sultan-kukkulan huipulla.

Vaikka etäisyys oli vain 40km Jerusalemista, matka kesti yli kaksi tuntia, sillä Jeriko sijaitsee Länsirannan alueella, eikä sinne ole suoraa bussiliikennettä. Mekin menimme yhdellä bussilla Azariaan (entinen Betania, Martan, Marian ja Lasaruksen kotikaupunki) ja sieltä taksilla Jerikoon. Selvisimme kuulemma vähällä, sillä joskus matka voi kestää neljäkin tuntia.

Kun saavuimme kaupungin keskustaan, huomasimme heti, että siellä ei ollutkaan samaa raskasta ilmapiiriä, minkä aistii monessa muslimikaupungissa. Asettauduimme keskuspuistikkoon varjoisalle paikalle kitaroinemme ja aloimme laulaa. Yleisö, nuoret parit, miehet ja muutama vanhempi mies ottivat laulumme iloisina vastaan. Yksi mies juoksi hakemaan lähikuppilasta meille vettä ja vanhempi mies matkallaan rukoushetkeen moskeijaan pysähtyikin laulamaan kanssamme ja vielä rukoilimme siinä yhdessä! Monet olivat avoimia ottamaan vastaan uusia testamentteja ja nettisivusto-kortteja, saimme kaikki mukanamme olleet yli 50 kirjasta jaettua. Kaupungin alueella on useita erilaisia toimivia kristillisiä luostareita. Myös eräs avustus järjestö on tehnyt alueella evankelioimistyötä ja pitänyt raamttutunteja muutaman vuoden ajan. Päättelimme näiden vaikuttaneen kaupungin avoimuuteen. Rukouksella valmistettu työ saa aina ihmeitä aikaan ja muuttaa olosuhteita!

TODELLISUUS ON TARUA IHMEELLISEMPÄÄ

Matkoillani olen taas kohdannut monenlaisia kallisarvoisia helmiä, ihmisiä, jota en haluaisi unohtaa, sillä he tuovat elämään sisältöä ja sellaista rikkautta, jota ei mistään muualta saa.

Kotimatkallani Suomeen lomalle viereeni istui koneessa nainen, joka tekee huomattavaa avustustyötä yhdessä maailman vaarallisimmista ja suljetuimmista maista. Hän kertoi hieman elämästään vartijoiden, lukkojen, huntujen ja panssaroitujen ajoneuvojen keskellä. Lähes kaikki minulle normaaliin elämään kuuluva oli kiellettyä: kaupoissa, toreilla käynti, kävely kadulla tai puistossa hetken mielijohteesta, retkeily, museot ym asiat, joita teemme joka päivä. Hän asuu korkeiden muurien ympäröimälllä alueella. Hänen elämänsä liikkuu kodin ja työpaikan välillä, sekin matka tapahtui tiukasti vartioituna. Internet on varmaan ainoa ulospääsykanava ja yhteydenpitoväline ulkomaailman kanssa. Kaikkeen voi tottua, mutta ajattelen kunnioituksella tätä ystävää, joka on luopunut niin paljosta auttaakseen tämän vieraan kansan naisia.

Tällä viikolla käydessäni Punaisen Maton keskuksesssa koin jälleen erikoisen kohtaamisen. Parhaimmat tapahtuvat aina suunnittelematta ja yllättäin. Viereeni menomatkalla istui vanhempi mieshenkilö. Emme vaihtaneet matkan aikana sanaakaan. Paluumatkalla huomasin, että hän oli jälleen bussin jonossa takanani. Tunnistimme toisemme ja tervehdimme. Hän kysyi, voisiko istuutua viereeni vapaalle paikalle. Meillä syntyikin mitä mielenkiintoisin keskustelu koko matkan ajaksi, kun huomasimme, että yhteinen kielemme on venäjä. Hän on kotoisin Venäjän etelävaltioista ja työurallaan ollut olympiatason valmentajana Israelin joukkueelle. Keskustelimme kaikesta, perheistämme, maahanmuuton ongelmista, ym ym . Hän kertoi myös vakavasta sairaudestaan, joka oli johtaa kuolemaan. Jo huonossa kunnossa ollessaan, Israelissa oli viime vuonna keksitty uusi lääke, joka pelasti hänen henkensä viime hetkellä. Hän koki olevansa kuin jatkoajalla. Tämä ateistisen elämänkatsomuksen omannut mies oli alkanut hiljalleen lämmetä ajatukselle Jumalasta. Juttelimme Jumalan ihmeistä Israelin kansan historiassa ja myös Suomen itsenäistymisen ajoista, Toisesta Maailmansodasta. Erotessamme hän kiitti mielenkiintoisesta keskustelusta ja minä toivotin hänelle kaikkea hyvää, terveyttä ja rauhaa. Hän jäi todella sydämelleni!

Käyn joskus maanantaisin seurakunnan venäjänkielisessä raamattupiirissä. Siellä kokoontuu n kymmenen innokasta rukoilijaa. Heidän keski-ikänsä on n 85v , mutta korkeasta iästä huolimatta monet heistä viettävät erittäin aktiivista elämää, käyvät harrastuspiireissä, ym. Yksi on taiteilija, joka tänäkin kesänä piti vielä oman näyttelyn Moskovassa ja hänellä on siellä myös oma ateljee. He ovat kaikki rakkaita ja suloisia ystäviä!
Kerran poislähtiessäni yksi mummoista halusi lukea minulle vielä rohkaisuksi ja matkaevääksi jakeen Raamatusta. Hän lukikin Herran siunauksen 4. Mooseksen kirjasta. Huudahdin hämmästyneenä: "Kuinka voit nähdä noin pientä printtiä ja vielä ilman laseja?" Hän katsoi minua vakavana, mutta pilke silmäkulmassaan, nutturapäinen vanhus, ja vastasi: "Mutta minähän olenkin saanut tarkka-ampujan koulutuksen!" Se oli niin yllättävä vastaus, vaikka luultavasti totta, että olimme kaikki tukehtua nauruun! Voin kyllä nähdä hänet, nuoruuden päivinään, Neuvosto-armeijan puvussa ja ase kädessä. Nyt hän opettelee käyttämään samaa täsmäasetta rukouksessa ja Jumalan sanassa! Viimeksi piirissä käydessäni tämä samainen mummo pyysi rukousta siihen, että näkö on hänestä alkanut heikentymään. Hän ehkä joutuu jopa hankkimaan lukulasit! Kaikki muut ryhmäläiset olivat häneen hieman tuskastuneita, sillä olihan hänellä kuitenkin koko porukan paras näkö.

UNETON JERUSALEMISSA

Minua on siunattu hyvillä unenlahjoilla. Tämä lahja on ollut minulla koko ikäni, lukuunottamatta joitakin kriisiaikoja elämässä, jotka vaikuttivat unen laatuun. Olen tästä kiitollinen, varsinkin kun usealla ystävälläni on elämää suuresti haitaava unettomuusongelma. Se on hyvä asia myös matkustaessani paljon erilaisina vuorokauden aikoina ja erilaisilla kulkuvälineillä. Yleensä pystyn nukkumaan lentokoneessa, bussissa, melkein missä vain, jos on tarvis. Kerran  nukahdin jopa täällä raitiovaunuun ja ajoin vahingossa pysäkkini ohi päätepysäkille. Vartijat sitten hämillään herättelivät minua. Yhdeksän tunnin yöunet ovat normaalia minulle. Hyvän unen voimalla jaksaa vaikka mitä!

Kesäkuun lopulla sattui kuitenkin useampi niin kuormittava viikko, että nukkumisenikin siitä kärsi.  Kun elämässä on paljon tapahtumia ja touhua, pitkällä jaksolla, ilman, että pystyy näitä asioita rauhassa prosessoimaan mielessään, ne herättävät sinua yöllä ja pakottavat pohtimaan elämääsi aamun varhaisina tunteina. Siksi sanotaankin, että on hyvä illalla ennen nukkumaan menoa käyttää rauhassa aikaa päivän asioiden ja tapahtumien läpikäymiseen, ja jos on tapahtunut jotain kriittistä tai tunteita kuohuttavaa, vaikka kirjoittaa ne ylös paperille tai päiväkirjaan.
Olen extrovertti mitä suuremmassa määrin, saan virtaa ihmisten kanssa keskustelemisesta ja ajatusten vaihdosta, mottoni on useimpina päivinä: "Mitä enemmän ihmisiä, sen iloisempaa!" Mutta tälläkin on rajansa ja kun se raja ylittyy, yksinäisyys (mielellään luonnossa) on sisäinen vaatimus. Tilanne kehittyi niin akuutiksi, ja vaikeat asiat, ristiriidat ja hyvätkin asiat olivat sitä luokkaa, että parituntinen puistossa puun alla ei enää riittänyt.

Tilanteessa yhtenä tekijänä oli myös isäntäväen koira, jota olin luvannut hoitaa heidän lomamatkansa aikana kolme viikkoa, ja joka asuu pihamaalla vahtikoirana. Se totta kai vei myös aikaa ulkoilutuksineen ym mutta pahinta oli haukkuminen yöllä. Raukalla oli ikävä perhettään, sehän on selvä, mutta monen tunnin haukunta yön hiljaisuudessa vei minulta ja naapureiltakin (kävi myöhemmin ilmi!) yöunet. Yhtenä yönä naapurin koira yhtyi haukkuun, he vuoronperään haukahtelivat  aivan kuin kertoen toisilleen päivän uutiset! Koiran koulutuskeinot olivat kovilla, kun haukkumiseen ei tepsinyt maanittelu, makupalat eikä edes komentaminen. (Myöhemmin huomattiin, että komentaminen olisi saanut olla vielä tiukempaa!) Kaikesta huolimatta koira on kiltti ja suloinen, ja lisää huomattavasti turvallisuuden tunnetta tässä talossa, sillä on tärkeä tehtävä vahtina! En olllut todistamassa isäntäväen kotiinpaluuta, mutta koiran ilo oli kuulemma ollut ylitsepursuava, eikä se päästänyt heitä silmistään pitkään aikaan!
Onneksi Jumala näki tämän tilanteen ja Hän oli jo järjestänyt minulle ulospääsyn; Suomessa minua odotti uusi koti (jota en ollut edes vielä nähnyt, vaan vuokrasin sen kuvien ja ystävän suosituksen perusteella!) luonnon  keskellä, metsän reunassa, peltomaisemalla, bonuksena vielä taustalla häämöttävä meri! Juuri mistä olin haaveillut! Seuraavan kuukauden sain sitten viettää tässä melkein paratiisimaisessa paikassa, sain levätä virvoittavien vetten ääressä ja uudistua, ja löysin levon jälleen. Tavalliset, jokapäiväiset asiat, kuten metsässä kumisaappaissa lampsiminen, vadelmien kerääminen aamuisin jugurtin joukkoon ja viinimarjojen keittäminen mehuksi olivat juuri sitä, mitä siihen hetkeen tarvitsin, kaiken sen kauniin ympärilläni olevan lisäksi. Asiat loksahtivat paikoilleen.Unetkin muuttuivat taas katkonaisista kokonaisen yön pituisiksi.

ISÄN KASVOT

Blogissani on ollut useamman viikon tauko. Kesäkuun viimeiset viikot olivat sattuneesta syystä erittäin vilkkaita, enkä saanut kirjoitettua niitä muutamia ajatuksia jotka mielessäni pyörivät. Sitten tuli kesäloma Suomessa, loma, joka totaalisesti irroitti minut näistä Israelin kuvioista. Nyt kun olen taas palannut tänne, aion näin takautuvasti kirjoittaa näistä tapahtumista ja ajatuksista kesäkuulta.

 Eräs asian, johon kiinnitän jatkuvasti huomiota täällä, on elämän perhekeskeisyys ja se miten erityisesti isät julkisesti hellittelevät lapsiaan, hoitavat heitä, työntelevät rattaita, iloitsevat pienistä lapsistaan. Minua, joka kipuilin vuosia Jumalan isän rakkauden ymmärtämisen suhteen, nämä kohtaamiset siunaavat suuresti. Olen usein viettänyt alkavaa sapattia jossain puistossa ja siellä näkee isiä lastensa kanssa pelaamassa, leikkimässä tai vain syömässä jäätelöä. Nämä näyt ovat aina sydäntä lämmittäviä ja voi vain kuvitella, miten pieni lapsi, joka saa näin jakamatonta huomiota, arvostusta ja rakkautta isältään, kasvaa itsetunnoltaan terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, joka osaa ottaa vastuuta myöhemmin myös omasta perheestään. Olisiko tässä myös syy ja avain ihmisten positiivisuuteen, iloisuuteen ja kärsivällisyyteen kaikkein vaikeuksien ja terrorismin keskellä Israelissa? Tiiviit ja lämpöiset perhesuhteet.
Isälläkin voi olla taito lohduttaa ja helliä lastaan kuin äiti. Se ei missään määrin vähennä hänen miehisyyttään tai esimerkkiään isän roolista, melkeinpä päinvastoin. Aikaisemmin kirjoitinkin jo siitä, miten isät ovat vastuussa myös lapsiensa hengellisestä kasvatuksesta. Juutalaisessa yhteisössä isän asema on tärkeä monessakin mielessä.
Tässä muutamia valokuvia, joita sain puolisalaa näpättyä.

Inhimillinen isän rakkaus on myös kaunis kuva siitä rakkaudesta ja hellyydestä, jota Taivaallinen Isämme osoittaa meitä kohtaan. Monet jakeet Raamatussa puhuvat siitä. Tässä on yksi hellimmistä:
Jes 66:12-13 "Sillä näin sanoo Herra, minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen."
5. Moos 1:30-31: "Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itse teidän puolestanne, aivan niinkuin hän teki teille Egyptissä teidän silmienne edessä ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumlalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, kokko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan."
Eikö ole myös niin, että Isän kasvojen näkeminen vakuuttaa meitä hänen rakkaudestaan ja siunauksestaan? Se tyydyttää syvimmät kaipauksemme.  Siksi Herran siunauksessakin pyydetään: "Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan." (IV Moos 6: 22-) Psalmissa 80 (jakeissa 3, 8 ja 20) sanotaan kolmeen kertaan: "Valista meille kasvosi ja me tulemme autetuiksi."

Tätä Herran kasvojen valoa tahdon sinulle toivottaa tänä Sapattina:
"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herran valistakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan."